08.01.2024 - Joulu on ohi, arkiviikko alkaa!

Eilen keräilimme Sepon kanssa jouluvaloja pois. Onhan tässä vielä muutamia päiviä Nuuttiin, mutta näköala suuntautuu jo kevääseen ja valoon. Joulupallot roikkuvat vielä käytävässä, tarkoituksemme oli kerätä ne eilen illalla pois, mutta innostuimme katsomaan Forrest Gump -elokuvaa sen sijaan. Olen katsonut ennemminkin, herkkää ja koskettavaa.

Harjoitimme hiukan

extremeä viime viikolla. Koska pakkasta oli koko viikon noin -25 astetta, emme käynnistelleet vanhaa autoamme sen jälkeen, kun haimme sen huollosta alkuviikolla. Sen sijaan lähdimme pyörillä Amandan synttäreille perjantaina, matkaa 4km. No, se jäi kyllä mieleen. Menomatka kävi sutjakkaasti, vaikka rillit huurtuivatkin. Tytär otti kuvan, kun pääsimme perille - lentäjän lakin heitin uudestaan päähän kuvaa varjen, kun olin sen jo ottanut pois eikä se ole kunnolla päässä. Kuvasta tuli niin karsea, että oli pakko peittää osa naamataulusta.

Nyt on löytynyt lakki, tai lakit, joilla takaraivoni ei jäädy! Ensin päähän metsurin huuva, sitten lentäjän huuva ja lopuksi takin huppu. Ihana yhdistelmä pakkasella! Aion käyttää jatkossakin, vaikka näky ei ole varsinaisesti naisellinen eikä viehkeä, mutta se on yhdentekevää, kun on tarkenemisesta kyse. Sepon varastoista löytyy ja jos ei löydy, ei tarvita!

Paluumatka synttäreiltä

oli retken synkin osuus. Tuntui ettei matka lopu koskaan! Muutamaa sormea paleli, rillit olin ottanut jo lähtiessäni pois huurtumasta. Mutta pyörärakkine oli umpijäässä seisottuaan ulkona vierailun ajan. Loppumatkasta minun oli pakko kävellä, sillä mahaan alkoi koskea. Seppo pystyi ajamaan koko matkan. Rasitus oli kai sen verran kova, että seuraavana yönä uni ei tahtonut tulla. Vanhukset eivät kestä liikaa rehkimistä. Mutta reissu kannatti joka tapauksessa!

Joulu on ohi, sen huomaan

kauniissa punaisissa neilikoissani, jotka ostin joulun alla. Kolme on enää jäljellä ja nekin alkavat nyykähtää. Seuraavaksi on saatava kevään väriä, keltaista tai oranssia tai vaaleanpunaista. Amaryllikseni kuivui, kun en arvannut kastella sitä ettei siitä tule pitkä huikale. Kun huomasin kitumisen, kastelin sitä ja nyt näyttää, että se saattaa tehdä ainakin yhden kukkasen. Se olisi ilo!

Olen valvoskellut aika paljon

aamuöisin, ikävä kyllä. Mutta se on ollut myös luovaa aikaa. Olen saanut vihkot tehdyksi kevään pakkaamiseen ( #operaatiojoulunlapsi ). Työ tekijäänsä neuvoo, se on tosi. Joka vuosi keksin helpompia tapoja toteuttaa eri vaiheita. Kun Seppo bongasi kirpparilta isohkon niittarin, käy vihkojen teko kuin luomisen työ, sikäli kuin on A4-kokoisia kalentereita. Vähän leikkaamista ja paljon taittelua, niittaus ja vihko on valmis! Sitten vaan painon alle, että litistyy sopivaksi eikä sojota joka suuntaan. Noita isoja kalentereita, lapsille sopivin luonto- tai eläinkuvin, otan mielelläni vastaan, mutta tuskin niitä kannattaa postissa lähettää.

Tämän vuoden tavoite

minulla on käydä joka päivä ulkona ja lenkillä. Toistaiseksi se on toteutunut. Eilen tosin vain kirkkoreissun verran, mutta kuitenkin. Ja sinnehän menimme pyörillä. Matka on lyhyt, vähän yli kilometrin, mutta liikettä se on sekin matka. Ostin jossain vaiheessa lihasvasaran, sitä käyttelen myös päivittäin hieroen selän ja hartioiden lihaksia ja Seppo auttelee myös. Enemmänkin liikettä saisi olla, mutta jospa se lisääntyy. Avannossa en ole käynyt pakkasen takia, saa nähdä ennätänkö sinne tällä viikolla. Monenlaista suunnitelmaa on.

Tänään tarkoitukseni

olisi kirmaista kaupungille ostamaan metrivetoketjua sekä lukkoja siihen. Koska vihkot on nyt tehtynä, siirryn penaalien tehtailuun. Sopivia palapelejä ei ole enää tehtäväksi, joten lopetin sen puuhan. Ehkä ostan 300-500 palan pelin, jos sopivasti sattuu hollille. Mukavaa aivojumppaa tuo palapelien kokoaminen on, muut ajatukset unohtuvat.

Laitoin kuvan virkkaamastani lapasesta aiemmin. Purin sen, En innostunut asiasta tarpeeksi. Sen sijaan aloin kutoa lapasta 5-9v lapsen ikäiselle, joka on kohderyhmämme seuraavassa pakkaamisessa. Kuva seuraa, jahka lapaset valmistuvat joskus.

Näin unta,

että olin varannut ajan hoitajalta ja sain sen, mutta muistin myöhemmin, ettenhän minä mennytkään, vaikka olisin päässyt samantien. Myöhemminkään en muistanut, olinko käynyt siellä vai en. Eikä kukaan tietenkään vastannut mitään, vaikka kyselin. Tyypillinen uni - ehkä sinullekin? On tavarat hukassa, puhelin ei toimi tai sitä ei löydy. Vastaukset ja paikat ovat hukassa. No, minulla oli päänsärkyä, siitä uni johtui. Mutta viime yönä minun ei tarvinnut nousta valvomaan, vaan sain nukutuksi lähes kunnolla kuuteen asti.

Sipulinkuoret

ovat likoamassa, kastelen viherkasvit tuolla vedellä. Enää reilu kuukausi, niin pelakuut voi hakea kellarista ylös. Muutama  Seppo on käynyt niitä välillä kastelemassa. Pieni pelakuita minulla on olohuoneen ikkunalla ja siellä palaa öisin kukkavalo. Sitten kun kukkien hoito ei mahdollisesti enää kiinnosta, lopetan sen. Tai kun en jaksa hoitaa niitä, sama juttu. Yritän keskittyä asioihin, jotka ovat tärkeimpiä. Tuskin onnistun, mutta ainahan sitä voi muka haahuilla siihen suuntaan.

Alkuvuoden lukemistossamme

Sepon kanssa on Raamatun lisäksi Jeremiasta kertova Itkevä pronssimuuri, jota Seppo lukee. Itse luen meille Lähetyshiippakunnan vuosikirjaa. Ensimmäinen opetus oli Esko Murton kesäjuhlilla pitämä. Siinä oli paljon asiaa. Nyt on meneillään piispa Juhana Pohjolan katsaus Lhpk:n tilanteeseen. Mielenkiintoista. Koska luemme päivittäin aika paljon yhdessä, syntyy myös paljon ajatuksia eikä se ole yhtään pahitteeksi.

Toisinaan viriää hyviä keskusteluja luetun pohjalta. Useimmiten jäämme kädet pystyssä ihmettelemään ja toteamme sen tosiasian, minkä Paavo Ruotsalainenkin muiden muassa oivalsi. Me tarvitsemme armoa, ja meidät vanhurskautetaan yksin armosta, yksin Kristuksen ansiosta ja ainoa, mitä itse voimme tuoda Jumalalle, on synti. Mutta se kannattaakin tuoda, sillä ainoa mahdollisuutemme on vaihtaa se armoon ja sehän käy vain tunnustamalla, että olen syntinen. Oletko sinä, hyvä lukijani, tullut sen tuntemaan itsessäsi?

Olkoon alkanut vuosi sinulle, arvoisa lukijani, siunattu kasvun vuosi, jolloin tulet tuntemaan Jeesuksen rakkauden kohdallasi - kuinka hän on kaiken tehnyt puolestasi ja sinä saat olla vapaa ja uskoa syntisi anteeksi, olivatpa ne mitä laatua tahansa  - samaa rukoilen itselleni!

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". -2 Kor 12 luvusta

jk. Laitan seuraavaksi vain kuvan sanoista, joita itse olen keksinyt kirjaimista  T U A L S O I - kirjoitin edellisen juttunii siitä!