22.12.2023 - Siunattu aamu

Iloissani kirjoitan aikomattani vielä hiukan ennen joulua.

Nukuin tänä aamuna

vähän yli kuuteen! Eilisiltana ajattelin, en edes sanonut ääneen, että saisinpa taivaan Isältä lahjaksi yhden yön, jolloin saan nukkua heräämättä kuuteen asti. Ja se toteutui heti! Ja vaikka minulla on ollut sumuisia aamua, niin lääke alkaa selvästi vaikuttaa taas minussa. Tarkoitan sitä biologista migreenilääkettä, jonka Seppo tökkää minuun 4 viikon välein. Marraskuussa, jolloin olin flunssassa, lääke ei kai päässyt vaikuttamaan, niin arvelen.

Toivon, että lääkkeen täsmävaikutus on riittävä niin että saan jatkoa lääkkeen myöntämiselle Kelasta. Sitä voisit huokaista puolestani, hyvä lukijani! - Tällä kertaa piikki kävi taas niin kipeää, että oli pakko uikuttaa. Luulisi, että kipu alkaa siitä, kun lääke alkaa valumaan, mutta se alkaa silloin, kun Seppo tökkää sen ihoon ja se napsahtaa. Sitten kun se napsahtaa toisen kerran, alkaa lääke valua, ja sen jälkeen kipua ei enää tunnu. Kummallista. Mutta kyllä minä sen kestän, kun saan ulista.

Kerroin,

että B12-vitamiini on veressäni liian korkea. Lääkäri kuitenkin laittoi viestiä, että saamani annos on niin pieni, ettei se nosta vitamiinimäärää minussa, joten voin jatkaa tuotteen käyttöä. Kuulin myös toisaalta, että vitamiinin todellinen määrä elimistössä on eri kuin se, mikä saadaan normiverikokeissa. Samoinhan on hemoglobiinin suhteen. Se voi olla riittävän korkea, mutta rauta eli ferritiinivarasto elimistössä voi olla hyvin alhainen. Tajua nyt sitten, mistä on kyse milloinkin, hohhoijaa!

Eilen taas sain

todeta, että minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä tässä avioliitossa! Halusin tehdä joulutorttuja, mutta Seppo ei halunnut minun rehkivän vaan ampaisi kauppaan ostamaan torttuja! Hän toi myös varalta torttutaikinaa, niin että voin myöhemmin leipoa, jos haluan. Seppo on todella Jumalan lahja minulle!

Ja Jeesus on lahja

sekä minulle että sinulle! Hänestä saamme kiittää tänä jouluna, vaikka maailma ei häntä tunne eikä häntä ymmärrä kiittää eikä juhlia. Yhdessäolo jouluna perheen kanssa on toki mitä tärkeintä, mutta se ei ole juhlinnan kohde kuten ei ylensyöminenkään, joka sekin on ikään kuin asiaan kuuluvaa. Puhumattakaan tontuista ja muusta. Kivoja hupsutteluja, mutta sivuasioita.

Olemme lukeneet

tätä nykyä Paavo Ruotsalaisen opinkäsitys -kirjaa. Hyvin syvällinen ja lohduttava, vaikka välillä vaikeatajuinen. Suosittelen lämpimästi tätä sinulle, jos pohdit syvällisesti hengellisiä asioita. Seppo sai sen lainaksi serkkuni kautta Herättäjäyhdistyksen kirjastosta. Ruotsalaisella on samoja ajatuksia kuin sekä Lutherilla, että myös Laestadiuksella. Nämä vanhat konkarit ja uskontaistelijat, kovia kokeneet, tietävät, mistä kirjoittavat.

Tällaisina heikkoina ja syntisinä kuin nyt juuri olemme, saamme jäädä hyvän Vapahtajamme armolliseen hoitoon tänäkin joulun aikana, arvoisa lukijani!

Joh. 3:16 - Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.