08.12.2023 - Vähän sitä ja tätä

Vilskettä on piisannut melkein kuin entisinä aikoina. Se olisi muuten mukavaa, mutta

pääparkani ei kestä vauhtia enää ollenkaan. PItäisi pysyä tiukasti ohjeessa, jota muille ikäisilleni innolla jakelen, että yksi tehtävä päivässä riittää ja lepopäiviä pitää olla välissä. Näin ei vaan ole viime aikoina tapahtunut.

Itsenäisyyspäivähartaus

ja lounas seurakunnan kanssa oli mukava tilaisuus. Menimme paikalle hyvissä ajoin toisen pariskunnan kanssa ja aloitimme juhlavalmistelut. Ikävä kyllä en muistanut enkä ehtinyt ottaa tilaisuudesta yhtään kuvaa, mutta se veti varmasti vertoja linnanjuhlille, sillä me saimme osaksemme myös Jumalan sanan meitä ruokkimaan. Pari virttäkin veisasimme. Pastori ei ollut ehtinyt niitä minulle laittaa, enkä minä ollut siis yhtään harjoitellut ja molemmat olivat lähes tuiki tuntemattomia minulle. Mutta niin me vain selvisimme siitäkin hyvillä mielin.

Ruokaa oli runsain määrin,

jokainen toi tullessaan, kuka mitäkin. Kun ruokailu oli ohi, käänsin valkoiset liinat toisinpäin ja katoimme kahvipöydän herkut. Väki viihtyi kauan paikalla ja monta pannullista kahvia joimme palan painikkeeksi. Olipa se hieno juhla, jospa se toistuisi ensi vuonnakin!

Keitin hernekeittoa

kattilallisen ja siitä tuli ihan hyvää, vaikka laitoin siihen vain herneitä kolme pussia sekä hiukan porkkanaa. Sipulia en laittanut, kun tiesin, etteivät kaikki siitä pidä, mutta se olisi antanut kyllä vähän lisäpotkua makuun. Mutta joka tapauksessa olen iloinen, että nyt saamme syödä sitä useamman päivän eikä ole siis ruuanlaittohuolia. Tänään ei ole muutenkaan, sillä menen tapaamaan ystäviä ja syömme yhdessä eräässä opiskelijaravintolassa.

Sieltä kiidän

kotiin, sillä saamme tällä kertaa pari tyttöstä meille askartelemaan koulun ja eskarin jälkeen - tekevät nukkekotia nukeille pahvilaatikkoon. Viime viikolla meillä oli yhtäaikaa kaksi pientä serkkupoikaa leikkimässä ja vaikka he ovat vielä pieniä, niin hiukan alkoi jo yhteistyökin sujua. Parivuotiaathan ovat lähinnä yksinleikkijöitä ja vasta kolmen vuoden iässä yhteisiin leikkeihin alkaa olla valmiuksia.

Olen todella kiitollinen lapsenlapsista ja että saamme heitä meille välillä ilahduttamaan, vaikka sen jälkeen olemmekin ihan puhki. Mutta se kuuluu asiaan ja olo on siitäkin vain tyytyväinen.

Hernekeitosta puheen ollen...

keitin sen iltamassa ja se piti saada jäähtymään. 10 litran kattilaa ei niin vain jäähdytetäkään. Kattila altaaseen ja kylmää vettä, jonka vaihdoin pari kertaa. Sitten hain parvekkeelta jäädyttämiäni puolen litran muovipulloja (havupuu-uutepulloja), joissa oli tietenkin vettä ja laitoin ne altaaseen. Keitto jäähtyi ja säilyi hyvänä yön yli. En ollut etukäteen suunnitellut jääpulloja tähän tarkoitukseen, vaan jäädytän niitä ja kuljettelen jääkaappiin sulamaan kovemman pakkasen jälkeen. Tuskin siitä juurikaan on hyötyä sähkönsäästöä ajatellen, mutta tuleepahan vähän lisälenkkiä pullojen kuskaamisesta.

Olen ruvennut ostamaan

sipulinkuoria. Onneksi ne eivät paina mitään. Kerroinhan vinkistä, että sipulinkuoria kannattaa liottaa yön yli ja kastella viherkasvit sillä vedellä! Sipulinkuoria tulee kuitenkin turhan niukasti, vaikka käytämmekin paljon sipuleita, joten ostaessani niitä ladon myös tyhjiä kuoria laarista pussiin. Lapsellista hommaa tietysti, mutta mitä väliä. Viimeksi kasteltuani kukkasia tuolla vedellä, meillä leijui vieno valkosipulin tuoksu kodissa, sillä toki laitan myös niiden kuoret samaan keräykseen. Ehkä ne karkottavat kukkakärpäsiä?

Huomenna, jos Herra suo,

menemme pienten kerhopoikiemme joulujuhlaan. Ja sunnuntaina on jälleen messu, jossa minulla ei ole tällä kertaa vastuuta, mutta Seppo on suntiona. Ja ensi viikolla on uudet metkut sitten verikokeineen ja muine haasteineen, joita en vielä tiedä.

Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. -Ps 130:5

Eilen oli kaunista,

kun pyöräilimme kaupunkiin - kävin hierojalla. Puut olivat ja ovat yhä kuurassa, taivaanranta oli talvisen oranssi, oli pakkasta sopivasti. Kiitos Jumalalle kauniista isänmaasta, sen vuodenajoista ja kaikesta huolenpidosta, mitä olemme Herralta saaneet ja joka päivä saamme.

Toivottavasti sinäkin, arvoisa lukijani, näet sen hyvän, mitä olet saanut! Elämä, jopa iankaikkinen elämä taivaan ihanuudessa on meille varattuna, kun uskossa Jeesukseen omistamme kaiken sen, mitä kasteessa on meille luvattu ja joka on meitä varten valmistettu.