02.12.2023 - Adventin aika alkaa!

Hoosianna-pyhä on huomenna, ja menen soittamaan messuun klo 9.30,jos Herra suo. Siitä alkaa joulun odotus, ja rivakasti on aika rientänytkin niin että tuskin on ehtinyt silmää räpäyttää, kun jo ollaan tähän asti päästy.

Marraskuu

on ollut rankka, vaikka siihen on sisältynyt monia ihania asioita. Esimerkiksi 7 synttärit perheessämme, kolmella lapsenlapsella, kahdella keskilapsella ja meillä itsellämme, Sepolla ja minulla. Meillähän on vain reilu viikko ikäeroa. Toki kaikkia pirskeitä ei ole vietetty, mutta lastenlasten nyt kuitenkin ja minun omani perjantaina.

Lisäksi oli naistenilta

seurakunnassa, mikä oli mukava ja siunattu ilta viime viikolla. Messuihin olemme voineet useimmiten osallistua, mikä on iso ilo ja suuri tarve joka kerta, niin huomennakin.

Kuukauden kruunasi, ikävä kyllä,

parin viikon flunssa, jonka jälkeen migreeni on jyllännyt ikävästi monta kertaa - eilenkin koko päivän. Mutta se vain antaa minulle mahdolllisuuden lepoon. Eilen olin suorastaan masentunut, ja mietin synkkiä asioita. Onneksi tämä aamu on ollut hyvä, ja senpä takia tässä kirjoittelenkin.

Sain luetuksi

kolmannen romaanin, joka lukijani suositteli. Seuraavaksi taidan hakea kirjastosta pari paksua teosta, joiden nimeä en nyt muista. Lukemista on aina pakko olla ikään kuin takataskussa. Toki luemme aamuin illoin Raamattua yhdessä Sepon kanssa ja tällä hetkellä Petri Hiltusen kirjoittamaa kirjaa isänsä Paavon elämästä. Siinä on hyvin mielenkiintoisia hengellisiä kuvioita, joita en ole ennen tiennyt, mutta jotka avartavat ajatuksiani. Kun Seppo lukee tuota romaania, minä ompelen nukkeja tai nuken petivaatteita...

Tänä aamuna

heräsin viiden jälkeen, keitin kupin kahvia ja laitoin uunin päälle. Eilen tein gl-taikinan ja aamulla nostelin taikinan pellille ja ritilälle ja uuniin. Toinen pelti oli öljyinen edellisten juuresten paiston jälkeen, joten nyt on taas juureksia uunissa. Kuvassa ei ole grillimakkaroita, vaan tummia porkkanoita. Ostin pussillisen erivärisiä porkkanoita, kun olivat vain eurolla kilon pussissa. Hyvä ostos. Lounasaikaan maistetaan, mikä on maku.

Seppo heräsi,

en ollut keittänyt puuroa ja sähläsimme yhdessä kattilan ympärillä eikä helposta hommasta meinannut tulla valmista ollenkaan. Mutta se on ihmeellistä, että meidän on todella helppoa ja mukavaa olla yhdessä, vaikka välillä en ymmärrä yhtään, mistä Seppo puhuu. Ja päinvastoin. Mutta koskaan emme riitele tai tappele ja se johtuu ainostaan ja vain Seposta. Minähän toki ärhentelen ja puuskutan, mutta ei sitä kauan viitsi yksin tehdä ja toki sisällä olevat kuormat ja kiukut pitää saada ulos.

Vähitellen jouluvalot

ovat lisääntyneet kodissamme. Käytäväänkin olen taas ripustanut palloja ihmisten iloksi tai kiusaksi, en tiedä, miten kukin ajattelee. Joulukuusen Seppo on noutanut ala-aulaan ja sen me koristelemme tänään, jos ei kukaan muu ole sitä tehnyt niin kuin arvelen. Soitan yläkertaan ja pyydän naapureita mukaan koristelemaan, jos ehtivät sitten kun menemme.

Tänään ei ole muuta

sovittua tekemistä kuin iltamassa lasten kaitsentaa. Menemme paimentamaan erään seurakuntaperheen lapsosia, että vanhemmat pääsevät tuulettumaan hetkeksi. Toivon, että keksimme jotain yhteistä kivaa lasten kanssa.

On aika

ruveta syömään puuroa, maistaa sämpylöitä ja Seppo keittää kahvia. Saimme yhteiseksi synttärilahjaksi joulukalenterin, jossa on erilaista kahvia joka päivälle. Eilinen maistui meille, varmasti tämän aamuinenkin.

Kehotan sinua lukemaan Jesajan kirjan lukuja 40 ja siitä eteenpäin, etenkin jos koet elämäsi raskaaksi ja vaikeaksi. Itse luin noita lukuja taannoin paljon ja sain niistä voimaa jaksaa ja kestää suuria paineita.

Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille. -Jes 46:12,13

Siunattua adventin aikaa, arvoisa lukijani!