20.11.2023 - Pitkästä aikaa

Tuntuu, että siitä on kauan, kun olen kirjoittanut viimeksi, mutta se ei liene totta. On vaan tapahtunut niin paljon, että sen takia tuntuu tällaiselta.

Saimme menneenä lauantaina

pakatuksi #operaatiojoulunlapsi -paketit, vaikka se otti jonkin verran lujille tänä syksynä. Ensi syksynä en jätä näin myöhäiseksi toista pakkaamista, sillä aika meni kortille. Mutta nyt ovat sekä kevään että syksyn 240 pakettia lähteneet eteenpäin, kiitos siitä Jumalalle. Rukoilemme, että joka paketti olisi mieluinen sen pienelle saajalle Romaniassa, Moldovassa tai Ukrainassa, mihin pakettimme sitten menevätkin.

Ensi kertaa

vanhin lapsenlapseni pääsee koululuokkansa kanssa selvittelemään paketteja siellä Espoossa vai Helsingissäkö se lienee, en muista. Olisipa hauska, jos meidän paketteja osuisi hänen eteensä!

Meillä oli

taas hyvä ryhmä pakkaamassa, Jumala sen aina meille kokoaa. Kahdessa tunnissa 121 pakettia oli valmiina ja ilmapiiri oli lämmin - myös sen takia, etten ollut ihan kunnossa ja välillä oli paita märkänä. Jokainen huhki kyllä yhtä lailla. Olemme sangen kiitollisia jokaiselle, joka on ryhmäämme tukenut eri tavoin.

Uskaltauduin varaamaan

saunan pakkausillan päätteeksi ja istuin lauteilla pitkän tovin saunahattu päässäni - kiitos Kaija! - enkä saanut mitään migreeniä seuraavanakaan päivänä. Jatkossakin aiomme käydä saunassa, kun talossamme sellainen kerran on, sillä onhan se mukavaa vaihtelua ja piristystä. Ulkona lumihangessa en kuitenkaan käy pyörimässä kuten tein aiemman kotini pihasaunasta käsin. No, se oli sellaista nuoruuden intoilua. Olinhan silloin alle 60-vuotias.

Tänä aamuna

sain 4. migreeninestopiikkini. Pari edellistä kertaa piikki on tuntunut niin kurjalta, että olen ulissut kuin koira sen 10 sekuntia, minkä lääkkeen valuminen kestää. Mutta nyt meni paremmin. Päätin, että piikki pistetään paksuimpaan kohtaani eli takalistoon eikä se tuntunut niin ikävältä. Seppo on jämpti pistäjä. Vartin jäähdytin ihoa kylmäkallella ja lääke oli pöydällä lämpiämässä puolisen tuntia kuten ohje kuuluu.

Aiemmin enimmät päiväni

olivat migreenisiä tai sumuisia vähintään. Välillä oli sentään migreenittömiä päiviä. Nyt tilanne on toisinpäin. Sumupäiviä ei oikeastaan ole, suurin osa päivistä on hyviä. Ja kun migreeni tulee, kuten tänä aamuna viideltä, saatoin kuitenkin nukkua kevyesti senkin jälkeen ja kymmenen maissa pää alkoi olla kunnossa. En mene täysin toimintakyvyttömäksi kuin muutaman kerran kuussa. Olen tyytyväinen.

Mutta lauantai oli

rankka päivä, koska siihen liittyi jännitystä sen verran. Näin painajaisia edellisenä yönä. Seuraavan yön nukuin oikein hyvin ja olin kanttorina messussa pyhäaamuna. Olin kuitenkin ilmeisesti aika väsynyt, sillä Seppo sanoi, että soitin pari virttä niin hitaasti, että hän meinasi laulaa edelle. Yleensä soitan aika vauhdilla. Yhden virren kärryille en päässyt ollenkaan, mutta siitä laulettiin onneksi vain yksi säkeistö.

Näin kokonaisvaltainen ihminen on. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, vaikka itse emme edes huomaa sitä. En minäkään tiennyt soittavani hitaasti. No, se on armollista muita kohtaan, että olen vajavainen taidoiltani. Näin muidenkin on helpompi ehkä hyväksyä omia puutteitaan, kun näkee, että tällainenkin kelpaa soittamaan.

Tänään on ollut mukava päivä,

ehdin jo ennen puolta päivää pestä naamani ja vaihtaa päivävaatteet, vaikka minulla oli konttorihommia. Seppo oli antiikkikerhoa pitämässä, minulla oli leipätaikinan sekoittelua pitkin aamua. Viestittelin pakkauskuulumisia ynnä muuta sinne tänne, joten eikös ne juuri ole konttorihommia.

Uusin innoituksen kohteeni

on nukkien ompelu. Siihen tarvitaan yksi sukka ja sitten jotain, mitä mieleen tulee; kenties sukan varsi. Se on sen takia niin hauskaa, että ikinä en tiedä alkaessani, minkä näköinen nukesta tulee ja jokaisesta tulee erilainen. Teen nyt sitten näitä niin kauan kuin huvittaa. Olen vähän tullut kissoille allergiseksi, joten on tarpeen vaihtaa alaa, että intoa riittää.

On aika

menne syömään vuoteelle Sepon kanssa leipiä ja katsomaan isä Brownia, jos se tulee tänään. Sitten  luemme iltaluvut ja minulla on oikein hyvä romaanikin kesken - kiitos siitä viestittäjälle, joka antoi vinkin!

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. -2.Kor 2. luvusta