28.10.2023 - Kirjoitanpa lämpimikseni

Tuntuupas elämä ihmeelliseltä, kun ei ole pää jatkuvasti kipeä! Menin nukkumaan klo 22 ja heräsin kuuden maissa. Rukoilin ja nousin seitsemän maissa. Mahtavaa, kun ei tarvinnut kolmelta tai neljältä hillua hiljaisessa talossa yksin ja varoa kolauttelemasta tavaroita niin että koko talo herää. Puhumattakaan, että on tosi ikävää olla hereillä siihen aikaan, kun on väsy, mutta ei saa nukutuksi.

Joten tänä aamuna

elämä tuntuu ihanalta! Ja se on ihanaa! Turvani on Jumalassa ja luottamus siihen, että vaikka itse olen puutteellinen ihminen monin tavoin, ja vaikka olisin täysi nolla, niin Jeesuksessa olen täydellinen Jumalan edessä. Kun on rauha Jumalan kanssa, ulkonaiset asiat asettunut omille paikoilleen.

Inhimillisinä ihmisinä me pysymme kuitenkin loppuun asti. Teemme syntiä. Suutumme, hermoilemme, jännitämme, pelkäämmekin. Emme aina tiedä, miten pitäisi toimia, mutta sittenkin Jumala johdattaa. Sen voi nähdä jälkeen päin, jos ei heti.

Luimme hiljattain

Apostolien teoista, että Pilatus ja kansa tekivät kuten oli kirjoitettu:

Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. -Apt 3. luvusta

Raamatussa sanotaan myös, että kuten Jeesukselle käy ja miten häntä kohdellaan, niin tullaan hänen palvelijoitaankin kohtelemaan. Sana rististä on hullutus ihmiselle, joka ei tahdo uskoa. Se johtaa hampaitten kiristelyyn ja vihaan. Mutta siitä huolimatta me saamme iloita Herrassamme, sillä tulevaisuutemme on turvattu paremmin kuin mikään maallinen turva voi taata - kunhan panemme toivomme Jumalan Sanaan, eli siis Kristukseen, joka on elävä Sana Raamatun mukaan.

Hierojalla

olen laukannut kolmena viikkona peräkkäin saadakseni selkäjumini pois. Selkäni on edelleen kova lauta. Sinnikkäästi olen jonkin aikaa jaksanut rullata jumpparullalla selkää ja maata tennispallon päällä, mikä vaatii sekin viitseliäisyyttä. Portaitakin olen kävellyt, tosin en pariin päivään, sillä toissa päivänä olin niin aktiivinen, että eilen olin kuin märkä rätti koko päivän. Laiskotti mahdottomasti. Kävimme kuitenkin pienellä lenkillä Sepon kanssa.

Minulla lienee

OJL-tavarat kasassa. Kävin ostamassa saamallamme rahalla vielä 17 paitaa, että ne riittäisivät siihen määrään, mitä meillä on sukkia, lapasia, pipoja ja muuta. Tein edullisia ostoksia, vaikkakin jouduin vähän tuunaamaan osaa paidoista. Niissä luki jotain halloweeniin viittavaa, joten virkkasin kukkasen peittämään tiettyä kohtaa, niin teksti onkin sitten "söpö" eikä "aavemainen". 

Jumala johdattaa Romantikkojen ryhmäämme, sillä hän on antanut meille runsaasti ahkeria käsiä tukemaan lapsille tehtäviä paketteja Romaniaan, Ukrainaan ja Moldovaan. Yhteistyökumppanimme Peräseinäjoella - kuten monet muutkin - ovat ahkeroineet ja sieltä saimme 7 kassillista kudottuja ja ostettuja lahjoja lapsille. Pakkaamme taas ilolla muutaman viikon kuluttua!

Illalla olin tylsistynyt

Tein kyllä jotain ompelutyötä, mutta inspiraatio puuttui. Tosin seuraava projekti on mielessäni, mutta katsotaan milloin löydän siihen tarvittavaa materiaalia. Kiinnostavaa kirjaakaan ei ollut käsillä. Meillä on Sepon kanssa kylläkin meneillään mukava hengellinen romaani, joka kertoo Iida Kyröstä ja hänen suvustaan, joka siirtyi Ivalon seudulle jo muutamia satoja vuosia sitten. Iidasta tuli ilmeisesti helluntailainen matkasaarnaaja. Tässä kirjan vaiheessa vasta hänen siskonsa ja isänsä ovat tulleet uskoon, mutta Iida hiihtää ja urheilee kuin henkensä hädässä eikä tarvitse mielestään Jumalaa mihinkään. Niinhän se on, jossain vaiheessa se tarve tulee jokaiselle ja silloin kannattaa pysähtyä. Tai jos ei tarve, niin tyhjyys. Niin minulle tuli. Vaikka kaikki oli hyvin, elämä tuntui tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Sydän löytää levon Jumalassa.

Piti olla synttärit

tänään, mutta perhe on sairastunut niin kuin moni tässä vaiheessa syksyä. Synttärit siirtyivät myöhempään. Ehdin tehdä jo kissapäähineen itselleni. Tai korvat vain mustaan pantaan. Mutta kyllä sille käyttöä löytyy. Ehkä pitää tehdä vielä kissanpoikakin äitikissalle, siis minulle.

Seppo asensi

kukkalampun olohuoneen verhotankoon. Hän aikoo porata kattoon reiän lisäkoukkua varten, niin että lampun voi laittaa siihen. Vielä on maljakoissa pelakuun kukkia, vähitellen siirrän niitä roskiin, kun kuihtuvat. Orkideani menestyy ensi kertaa sekin! Se kasvatti kolmannen kukkavanan ja alkaa pian kukkia. Edelliset kukkaset ovat juuri tipahtaneet pois.

Aika juoda

toinen kuppi kahvia ja syödä aamupöperöt, kun Seppo heräsi seuraksi. Ehkä syön eilen leipomani likilaskuisen pullankin. Sen jälkeen Seppo petaa, ja me siirrymme sängylle lueskelemaan päivän Psalmin ja pari lukua Apostolien teoista sekä muutaman hartauskirjatekstin ja rukoilemme. Vilkaisemme tulleet mainokset ja teemme suunnitelmia päivälle. Illalla kertaamme sitten, miten päivä on mennyt, mitä mukavaa on tapahtunut. Siunattua päivää myös sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Tuosta työhuonekuvasta näkyy, että kyseessä on tosiaan työhuone, jossa on tarpeellista rekvisiittaa työhommiin. Kun ikää tulee, tavarakasa varmasti vähenee.