28.08.2023 - Uusi viikko, uusi lääke

Nyt on tämä rouva saanut ensimmäisen piikin reiteensä, biologisen täsmälääkkeen migreeniin. Seppo sentökkäsi, sillä hän ei hosu, joten lääke meni oikeaan osoitteeseen. Odottelen vaikutusta. Väsyttänyt on makeasti pitkin päivää ja toivon ensi yönä nukkuvani hyvin. Monta yötä on mennyt jälleen neljän, viiden tunnin unilla.

Mennyt viikko

sujahti maanantaista tiistaihin Nivalassa. Näimme sukua tiistaina aamusta iltaan. Vauvan, kaksoset ja muitakin lapsia, sekä veljen perhettä ja tietysti äitini. Maanantaina suunnistimme mökille, toisen veljeni kodissa kuitenkin vierailimme.

Yövyimme mökillä. Oli sen verran lämmintä, että vain tiistaiaamuna pidimme tulen kamiinassa. Muutoin olisi tullut hiki nukkuessamme. Uimassa kävin monta kertaa. Mökin vierestä poimin muutaman litran mustikoita. Tänään söimme niistä viimeiset. Luonto oli ihana siellä, viereinen puitu ohrapelto tuoksui vahvasti viljalta.

Keskiviikkona ajelimme

Haapajärven kautta Reisjärvelle. Kolmas veljeni asuu siellä vaimoineen järven rannalla. Hän on rakentanut lautan ja pääsimme sillä seilaamaan. En edes huomannut, että lautta liikkuu, niin ketterästi se kävi. Olipa hieno kokemus! Veljeni on kalamies ja nauttii vesillä olosta. Kalaa ei tullut, vaikka kolme vapaa oli vedessä. Mutta syödä toki saimme ja kahvista nauttia. Iltapäivällä lähdimme kotimatkalle.

Harvoin

olen niin uninen kuin kotiin ajaessani olin. Silmät meinasivat väkisellä jäädä kiinni, kun niitä räpsäytin. Pysähdyimmekin puolimatkassa uimapaikalle. Tekolampi, jossa virtailee kirkas ja raikas lähdevesi - usein olen ennenkin siellä uinut, Siisti paikka, pukuhuoneet, ulkohyyssi ja hiekkaranta. Väsymys jäi suurelta osin sinne ja jaksoin kotiin asti. Hyvä reissu, kiitos Jumalalle, että olimme jälleen kotona.

Taisi olla perjantai,

kun hoidimme paria lastenlasta. Se oli hauska päivä. Ovat ne niin rakkaita nuo lapsoset. Poimimme viimeisiä vadelmia puskista, kävimme puistossa ja muuten vaan vietimme aikaa pihalla. Illan me vanhat olimmekin sitten umpiväsyneitä mutta tyytyväisiä. Perjantaina myös soitin Kelaan ja pyysin kiirehtimään päätöksen käsittelyä papereitteni suhteen. Olivatkin sitten pistäneet toimeksi. 

Lauantaina oli hässäkkäpäivä,

kauppareissua pariin paikkaan, lapsenlasten pikakatselmus samalla reissulla. Leivän leipomista, samalla lämmityksellä myös mustikkapiirakkaa. Iltalenkki Sepon kanssa. Miten jaksoinkaan. Olin varma, että nyt jos koskaan, tulee migreeni. Valvoin pitkään, jalkasärkyä - mutta ei migreeniä!

Pyhäaamuna varhain hereille,

herätyskelloa en tarvinnut taaskaan. Lähdimme kahvitustavaroiden kanssa autokatokselle. Sen portti oli lukossa, kello oli vasta kahdeksan. Seppo lähti hakemaan toista autonavainta, jossa on portin avain. Soitin hänelle perään, löytyykö sitä takkini taskusta. Kuinka ollakaan, se löytyi lopulta käsilaukustani - joka oli minun hallussani siinä portilla töröttäessäni. Eli Seppo siis turhaan viiletti takaisin sisälle, mutta hänhän ei vähästä pillastu, niin kuin minä vastaavassa tilanteessa olisin tehnyt, ikävä kyllä.

Messu oli

tietysti meille tarpeen ja virvoitti sielua ja henkeä. On mukava, kun mies laulaa vieressäni. Seurakuntaan tultuaan hän ei aluksi saanut lauletuksi, kun jännitti sen verran, mutta nykyisin hän veisaa täysillä. Hän oli suntiona, ja soitti alkusoiton kotoa tuomallaan isolla vellikellolla seurakunnan edessä, mikä oli hauska yllätys seurakunnalle. Kellossa on komea kaiku.

Keksin vertauskuvan

migreenistä liittyen välittäjäaineeseen, joka suojaa aivosoluja stressitilanteessa. Ajattelepa auton tuulilasia, johon alkaa sataa vettä: se kuvatkoon stressitilannetta ja vesi välittäjäainetta. Terveellä ihmisellä on tuulilasinpyyhkijä, joka pyyhkii veden pois lasista - siis välittäjäaineen, joka on tarpeeton, kun stressi on ohi.

Henkilöllä, joka sairastaa migreeniä, ei poloisella ole pyyhkijöitä ollenkaan. Stressitilanteessa tuulilasi kastuu välittäjäaineesta ja näkyvyys häviää, ei pysty ajamaan, kun ei näe eikä tajua missä ollaan. eivätkä pyyhkijät toimi, kun ei niitä ole - kunnes ajan kanssa vesi valuu pois lasista stressin mentyä kauan sitten ohi . -Minä yritän aina keksiä vertauskuvia, joiden kautta ymmärrän paremmin joitakin asioita. En tiedä, ymmärrätkö sinä. hyvä lukijani, tätä vertaustani?

Iltapäivällä minulla

oli sukulaistyttö kylässä - voisi olla ikänsä puolesta tyttäreni. Meillä oli antoisat keskustelut ja rukoushetki Psalmin 25 äärellä ja nautimme kahvia ja mustikkapiirakkaa. Seppo pyöräili tallilla ja kävi asioilla ja tuli jossain vaiheessa kotiin.

Nyt on lukuhetki

Sepon kanssa. Luemme Kyösti Kallion elämänkerrasta sitä vaihetta, kun talvisota on juuri syttynyt. Raskasta aikaa, isänmaan kohtalonhetkiä. Aloitimme pari päivää sitten Raamatun alusta ja nyt luemme sekä Vanhaa Testamenttia että Uutta vuorotellen ja aamuisin aina yhden Psalmin.

Siunattua alkuviikkoa, arvoisa lukijani!

Herra, neuvo minulle tiesi!

jk. Tulipa rankka väsymys, mutta lukemisen jälkeen kävin pesulla ja nyt koetan saada tarinaani kuvat menneeltä viikolta ja sen laitetuksi nettiin.