10.08.2023 - Mustikka-aikaan

Olin eilen toisen kerran mustikassa. Pari tuntia poimimme sukulaisanopin kanssa ja sitten kahville. Jalkani pyörivät hikimärissä villasukissa saappaiden sisällä. Kahvi maistui, mustikat olivat isoja ja komeita. Uumoilimme menevämme tänään taas, sillä parhaat apajat jäivät toki poimimatta.

Mutta meno jäi osaltani,

olin kovasti ylikierroksilla nukkumaan mennessäni. Parin tunnin unen jälkeen heräsin, päätä särki. Valvoin nelisen tuntia, söin pari näkkäriä maidon kanssa. Sitten viimein pyöriskeltyäni lampaantalja jalkojeni ympärillä sain nukutuksi pitkälle aamuun. Totesin, että on jäätävä kotiin, Tulee olo, että petkuttaa toista, kun aikoo lähteä, mutta ei sitten kykenekään. On vaikea selittää omaa oloaan. -Päiväjärjestys meni vähän uusiksi, kun nousin myöhään, mutta olemme ehtineet sählätä ihan riittävästi.

Mies pudotti

kauniin saippuatelineen pesualtaan vierestä, se hajosi. Imuroidessaan häneltä kaatui kukkien kasteluvesi matolle ja lattialle. Minä en jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan kaadoin vichyveden päälleni, tai oikeastaan se ampaisi pullosta ulos avatessani sitä, ja joka paikkaan sitä riitti. Paita meni vaihtoon.

Samaan aikaan

jahtasimme isoa kärpästä keittiössä ja siinä touhussa minulta kaatuivat pakasterasiat pitkin lattiaa. Kärpänenkin joutui siinä hötäkässä hukkaan. Toivon mukaan se joutui viemäriin, sillä pörinä loppui. Ei sen nitistämiseen auttanut yhtään miehen suihkuttelema jääsuihke. Se taisi vain virkistyä siitä, vaikka sen olisi pitänyt jäätyä. Sitä emme suosittele siis hankkimaan. Toisaalta, mies näyttää nauttivan suihkuttelusta, joten on siitä edes iloa.

Matka appivanhempien luo

sujui suunnitellusti ja pääsimme jopa Loimaalle kesäjuhlamessuun. Kannatti mennä. Messu oli kokemisen arvoinen isossa teltassa puhumattakaan ystävien tapaamisesta! Näin useita Lhpk:n Saksan ja Kreikan matkalla kanssani olleita - matkat tehtiin 7 ja 8 vuotta sitten. Olin iloinen, että reissu onnistui. Näimme kaunista luontoa seudulla, jossa en ole ennen ajellutkaan. Emmekä edes eksyneet, vaikka olin varma yhdessä risteyksessä, että Seppo neuvoi väärin, kun kehotti kääntymään oikealle. Minä olin varma, että vasemmalle pitäisi ajaa. Seppo oli oikeassa, tietysti.

Terveyteni kyllä oli onneton, sillä en nukkunut montakaan tuntia kumpanakaan yönä ja ankara päänsärky oli toisena aamuna. Mutta niin vaan selvisimme kotiin maanantai-iltana.

Tiistaina, totta kai,

ampaisin vadelmia poimimaan. Tein kaksi tunnin reissua, Seppo oli mukana, mutta hän karsi puita ja hän osaa olla tekemättä mitään myös. Koska itse olen oppinut kyykkimään jo lapsena vattupöheikössä nokkosten keskellä ja metsässä mustikoita keräten, niin nämä puuhat ovat kuin paluuta lapsuuden kesiin. Silloin nuo hommat eivät välttämättä olleet lista ykkösiä, mutta nyt ne ovat. - Muistaakseni vadelmapäivänäkin minulla oli yöllä migreeni, mutta se onneksi useimmiten häipyy iltapäivään mennessä.

Ja jos ei häivy,

niin sumu jää. Kuten tänään. Lähdimme iltapäivällä kävellen lähikirjastoon. Aioimme lukea lehtiä, mutta siellä olikin jokin bändi virittelemässä alkusointuja konsertille, joten en voinut jäädä. Pääni ei tykännyt ollenkaan soittimien äänistä eikä mistään muistakaan äänistä. Lähdin puiston varjoon, ja Seppo tuli perässä, kun oli lehtensä lukenut. Palatessa haimme perunoita kaupasta. Päivällä Seppo oli jo käynyt asioilla, mutta perunat unohtuivat.

Huomenissa

saamme muutaman lapsenlapsen hoitoon aamupäiväksi. Tiutau oli tehnyt äidilleen kampauksen tänään. Jospa hänellä olisi aikaa tehdä minullekin kampaus huomenna.

Yksi lapsenlapsistani aloitti tänään koulutaipaleen, toinen meni toiselle luokalle ja kolmas siirtyi jo yläasteelle. Ensi viikolla esikouluun rientää kaksi lapsenlapsista. Rukousaiheita siis riittää.

Ja lauantaina viimein

olen menossa migreenilääkärille uskaltamatta toivoa juuri mitään, mutta sittenkin toivoen, että saisin jotain apua. Kiitän esirukouksista!

Pian katsomme

Sepon kanssa erään lempiohjelmamme. Tosin emme juuri muita ohjelmia katsokaan. Lukemisena meillä on kirja presidentistämme Kyösti Kalliosta. Kalliohan oli nivalalainen talonpoika, joten tuttu mies, joskin eri vuosikymmeniltä kuin itse olen. Uusi Testamentti on loppupuolella lukemisen ja hartauskirjoja luemme useampia päivässä. Tosin pariin päivään emme ole päässeet presidentin lukemisen jäljille, kun on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää.

Migreeni alkoi nostaa päätään,

joten lopettelen ja palaan jälleen, jos Herra suo, kirjoittamisen pariin tulevina päivinä. Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani!

Minä uskon, Herra, auta minun epäuskoani.