27.04.2023 - Lämpenevää?

Kevät on tullut. Ei ole takatalvi, vaikka on kylmä. On Suomen kevät, joka huhtikuussa voi olla kesäisen lämmin tai sitten täydellinen villahousukeli. Molempia on nähty. Mutta valo lisääntyy päivä päivältä, lumi häviää, krookukset ja narsissit kukkivat ja ihan pian puihin puhkeavat lehdet jo pullistuneista silmuista! Kunpa osaisimme iloita ja nauttia tästä päivästä ja hetkestä!

Olin hierojalla

tänään. Hän totesi, että selkä on paremmassa kunnossa. Olenkin innokkaasti kyykistellyt seinää vasten pieni jumppapallo selkäni takana. Ehkä pohkeeni ovat siitä kipeytyneet, en tiedä. Viime yönä hain lampaantaljan jalkojeni ympärille, särky helpotti. Tietysti 9 kilon painopeitto vielä sen päällä. Puhumattakaan, mitä sen alla. Säärystimiä, villasukkia ja muuta lämmittävää. On aika päästä uimaan, ei tästä viluilemisesta kai muuten pääse.

Kävimme tänään

kävelyllä, juuri tulimme. Vikingan ranta näytti olevan vielä hyvin jäinen, sillä se on pohjoisen puolella. Muistaakseni aiemminkin olen käynyt ensimmäisiä kertoja uimassa Mansikkasaaressa, joka on etelän puolella. Huomenna, jos ei tule esteitä, tarkoitukseni on päästä pulahtamaan. Eiköhän veri ala kiertää sen jälkeen.

Ennen kuin menin hierojalle,

imuroin auton. Menimme Sepon kanssa tallille, minä ryhdyin auton siivoukseen, hän järjesteli talliin tilaa OJL-laatikoita varten. Imuroin ja pesin auton sisältä. Tällä kertaa hyvin minimaalisella vedellä. Sitä oli ehkä 3 desiä pienessä pullossa. Rätin olin kastellut kotona valmiiksi ja ruiskauttanut pesuainetta siihen. Enkä suinkaan käyttänyt kyseistä vettä vain sisätilojen pyyhkimiseen, vaan pesin sillä myös kumiset jalkamatot. Tai vain kolme niistä, sillä yksi oli riittävän siisti ja joutuu odottaa kesää. Ne toki pesin harjalla, joka minulla oli ämpärissä mukana. Auton perästä löysin talven jäljiltä litran vettä kanisterista ja sain huuhdeltua jalkamatot. Tulin sangen iloiseksi, kun auto on nyt putsissa. Ensi viikolla vien sen huoltoon ja katsastettavaksi, jos Herra suo eikä joka päivä sada kaatamalla. Lempihuoltopaikkani sijaitsee kaupungin toisella puolella, ja kyllä auto olisi sinne saatava.

Viikon päästä

suunnilleen pakkaamme kevään laatikot syksyä varten. Tällä viikolla Peräseinäjoki-Jalasjärvi -lehdessä on juttua Joulun Lapsi -työstä ja kuva, jossa naisten kanssa tutkimme lapas- ja sukkapaljoutta Peräseinäjoen seurakunnan naisten kanssa viikko sitten maanantaina. Nauratti, kun toimittaja sanoi, että ensin helpoin kysymys, mikä on nimeni. Sanoin, ettei se suinkaan ole helpoin, sillä minun pitää kovasti keskittyä miettimään, mikä sukunimeni on nykyään.

Ompelukone

on saanut olla rauhassa vähän aikaa. Odotan, että saan puolen vuoden tekeleet pois käsistäni ja pakatuksi niin työhuoneeseen tulee tilaa. Sitten on kiva aloittaa taas vähän kuin alusta. Sen sijaan olen kutonut pikkuisia norsuja. Teen sukuun tulevalle vauvalle vaunuihin sellaista norsu-katseltavaa. Katsotaan, mitä siitä tulee. Laitan kuvan, jahka se valmistuu.

Meidän oli tarkoitus

siivota vaatehuone heti kevään tullen. No, asia on päässyt venähtämään eikä vieläkään ole valmista tullut kuin yhden hyllyn verran. Mutta kirpparille on viety paljon Sepolle rakasta tavaraa. Öljylamppuja ja kahvinkeittimiä, espressopannua ja pulputuspannua. Ehkä potkua antoi vähän eräs katsomamme ohjelma, vaikka mies ei sitä myönnäkään. Siinä himohamstraajilla oli järkyttävän siivoton koti täynnä romua. Jopa kissa oli kadonnut pari vuotta aiemmin ja se löytyi kaapin takaa kuolleena ja kuivuneena. "Ei se haissut ollenkaan" -lause kertoo jotain kodin perushajusta. Huh huh. Meillä ei toki ole hajuja eikä siivotonta, mutta tavaraa on kai jokaisella liikaa ja itsekin raivaan jatkuvasti, tai minun ainakin pitäisi raivata. Ei pysy koti siistinä, ellei joka päivä tee vähän jotain.

Seppo jatkaa kirjan lukemista minulle,

nyt on vuorossa Nainen ja hänen miehensä. Mailis tuo pontevasti esiin sen, miten kova loukkaus Saaralle ja myöhemmin Rebekalle oli se, että mies oman nahkansa pelastaakseen kertoi vaimon olevan hänen siskonsa - Aabrahamin kohdalla se oli sentään tottakin, mutta Iisakin kohdalla emävale, kuten Mailis napakasti ilmaisee. Nainen haluaa, että mies puolustaa häntä, vaikka itse joutuisi uhatuksi. Niin se taitaa olla. Turvaa me naiset haluamme mieheltä. Ensin isältä ja sitten aviomieheltä. Ja sellainen täydellinen turvahan on taivaallinen Isämme, jos maallinen isä tai aviomies ei sitä olisikaan.

Raamatussa olemme edenneet Hesekielin kirjaan ja Psalmeja luemme joka päivä yhden. Ja paria hartauskirjaa. Pyrimme lukemaan aamupäivällä yhdessä sekä illalla tai illansuussa. Olemme joutilaita tekemään sen, kun olemme pääasiassa vapaalla. Ja nuo hetket ovat päivän parhaita ja levollisimpia hetkiä. -Jumala kyllä tiesi, mitä teki, kun antoi minulle Sepon puolisoksi. Hän ei erehtynyt tippaakaan. Hiomme toisiamme ja elämämme on onnellista ja tyytyväistä. Seppo on samaa mieltä.

Muratit ovat

palelleet parvekkeella hyvän aikaa ja pelakuut alkaneet kukkia sisällä, mitä ne eivät ole koskaan ennen tehneet näin aikaisin. Parveke on siivottu ja odottaa vain, että pelakuut pääsisivät sinne valoa saamaan, mutta kun ne tarvitsevat myös sitä lämpöä. Kesäpetikin on valmiina, mutta vielä ei tee mieli loikoilla parvekkeen viileydessä. Tietysti voisin mennä nukkumaan sinne makuupussissa, mutta luultavasti olen liian laiska tekemään sen.

Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. -Ps 118:24

Psalmin sana auttakoon meitä iloitsemaan elämän lahjasta ja nostamaan katseemme Jumalaan, joka voi meitä auttaa kaikessa hädässä ja vaikeuksissa. Hän on meidän pakopaikkamme. Katsellessamme maailman tapahtumia on syytä muistaa, että

kun nämä alkavat tapahtua, niin nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Luotetaan siis Jeesukseen, pelastajaamme! Siunattua huhtikuun loppua ja iloista vappua, arvoisa lukijani!