01.04.2023 - Kevään aurinkoa!

Kävin vain pienesti ulkona tänään, kaupassa leipää hakemassa. En ole leiponut juurileipää muutamaan viikkoon flunssan takia. Eilen teimme pari kävelylenkkiä ja jossain vaiheessa minulla oli hiki - lienenkö saanut kylmää, sillä illalla taas tuntui kurkkukipua. Niinpä olen höyrytellyt ja kurlaillut, mutta ilokseni nukkunut kuitenkin hyvin viimeisen viikon ajan.

Mies lähti kaupungille,

minä jäin kotiin ristikkoa täyttämään. Helminauhoja olen tehnyt yhä lisää, kohta taas kaikki saamani helmet ovat koruina. Onpahan mitä pakata, jahka pakkauspäivä koittaa kuukauden päästä. Rintarosseja tein yli 20, mutta nyt ei enää huvita tehdä sitä lajia. On hauskaa, kun on monta eri juttua, joita voin tehdä sen mukaan, mikä milloinkin kiinnostaa.

Korjasin eilen repun

sivutaskun, josta ommel oli ratkennut. Kuvassa oleva lippa oli liian kireä, joten katkaisin pätkän takaa pois ja ompelin tilalle kuminauhan. Sen ompelin kankaaseen kiinni ommellen poikkisuuntaan ja laitoin kankaan sisäpuolelle, ettei kuminauha hierrä hiuksia. Silmiäni häikäisee, jos ei ole aurinkolaseja ja lippaa silmille.

Yhden norsun

kudoin menneellä viikolla. Eilen en kutonut yhtään, sillä pää on ollut kipeä aamuisin. Tänään ei ollut, mutta kyllä se tuli muutama tunti heräämisen jälkeen ja taas panadolia kitaan. Tein tänä aamuna Panadol-vihon, johon mahtuu ainakin vuoden tilastot. Alkuvuoden olen merkannut tietoja johonkin paperille. -Olen kai kertonut joskus, että nautin tilastoista ja päiväkirjoista? Olen ikäni tehnyt listaa eri asioista ja aina pitänyt päiväkirjaa, milloin minkäkinlaisista asioista.

Vihko on arvokas,

sillä sen kannet ovat Ullalta saadun vuoden 2011 japanilaisesta kalenterista. Teen lopuistakin sivuista vihkoja, niin tulevat käyttöön sillä lailla, sillä kauniitahan ne ovat!

Kirjoittaessani

viimeksi olin lähdössä työkeikalle. Siitä ei vaan tullut mitään moneen tuntiin. Auton akku teki lakon. Monenlaisen veivaamisen jälkeen olin saanut pojiltani neuvoja ja seurakunnasta riensi pari nuorta miestä antamaan virtaa. Piti vähän vemplata autojen kanssa, sillä automme on kellarissa, jossa on aika ahdasta. Autoa piti lykätä moneen otteeseen eri asentoihin, että akut olivat tarpeeksi lähellä toisiaan. Auto ei vaan tahtonut käynnistyä. Rukoilimme. Naapurin setäkin tuli paikalle, sillä kiinnostavaahan tuollainen meininki on kai miesten mielestä.

Vielä viimeisen kerran

yritin käynnistää ja silloin auto starttasi! Se oli ihme ja iso rukousvastaus! Niinpä sitten pöräytimme Sepon kanssa akkuliikkeeseen, jossa autoon vaihdettiin uusi akku ja taas jatkettiin matkaa. Minä ehdin töihinkin. Sielläkin tapahtui yksi suuri rukousvastaus ja ihme, mutta siitä en nyt voi kertoa. Tunsin kulkevani edellä valmistetuissa askelissa.

Pelakuut kasvavat edelleen

kohisten. Jahka lämpö vielä lisääntyy, meidän pitäisi pestä parvekkeen lasit ja siivota parveke niin että kukat pääsevät aurinkoon. Viime vuonna vein isot pelakuut sinne ennen lasien pesua ja ne jäivät kokonaan pesemättä, kun en sitten jaksanut ruveta enää raahailemaan kukkia mihinkään. -Keittiöstä ovat verhot olleet pois jo muutamia viikkoja. Tarkoitus on pestä ikkuna ennen toisten verhojen laittoa. En vaan ole ollut ikkunanpesuiskussa ja pakkastakin on ollut sen verran, ettei ole ollut väliksikään.

Meillä on

Elma Aaltosesta kertova kirja aika loppusuoralla. Olen nauranut makeasti Elman huumorille. Hän kirjoittaa kömmähdyksistään ja osaa nauraa itselleen. Vanhemmiten hän asui yhdessä ikätoverin kanssa, myös lähetystyössä olleen Rauhan kanssa. Kun Rauha täytti 80 vuotta, Elma huomasi liian myöhään, että hänen lahjansa olivat jotenkin tiettyyn suuntaan ohjaavia, vaikka ei hän sitä ollut tarkoittanut. Kirjat, jotka hän antoi, olivat nimeltään Bushmannit viimeisellä hiekkadyynillä ja Vanha hautausmaa. Kukkapuskassa oli 8 komeaa ruusua - osoitekortin reunassa lukiPramin hautaustoimisto ja ruumisarkkuliike.Rauha totesi, että tämäkin vielä. Naurattaa joka kerta, kun muistan tuon.

Elma ja Rauha

puhuivat paljon kuolemasta ja riisumisesta, sillä molemmilla oli sairauksia ja raihnaisuutta. Ja paljon he myös nauroivat keksiessään sutkautuksia. Rauha sanoi heidän olevan "unohtamisiässä", "etsimisiässä" ja "meinuuiässä". Mutta he totesivat sitten saavansa tarpeellista liikuntaa, kun tavaroita piti etsiä. Tärkeä ja lohduttava huomio on tämäkin: "Heikko, jumalaton ja syntinen kelpaa armahdettavaksi. Kuoleman pelkoa voi tulla, mutta Jeesus on pelkäävänkin Vapahtaja."

Seppo tuli kotiin,

joten jatkan toiste. Jos Herra suo, menemme huomenna messuun ja minulla on soittovuoro pitkästä aikaa. Nyt on otettava rauhallisesti, jos suinkin osaan, että olen kunnossa aamulla.

Jeesus olkoon kanssasi, arvoisa lukijani! Siunattua hiljaista viikkoa, joka on alkamassa.

jk. Viikolla olimme hoitamassa erästä pikkuistamme, ja Seppo rakensi duploista hurjan tornin.

jk. Jutussa ei ole mitään aprillia, mutta fb:iin laitoin sellaisen, Sepon keksimän: "Seppo on myynyt kaikki radionsa, joten talli on nyt tyhjä." Kyllä siellä heti jokainen hoksasi homman...