02.03.2023 - Lomaviikko

Koululaisten lomaviikko. Mekin kävimme pojan perheen luona etelässä viikonloppuna. Maanantai meni migreenin seurassa odotetusti, mutta tiistaina ja keskiviikkona huitelimme lastenlasten kanssa maailmalla. No, ei juuri pihaa kauempana.

Menomatkalla

heti lähtiessämme etelään koimme todellista varjelusta. Toki olimme sitä rukoilleet moneen kertaan ja sen myös saimme. Kävellessämme loivassa alamäessä mies liukastui yhtäkkiä ja syöksyi pää edellä lumipenkkaan! Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Tilanne olisi ollut kuvauksellinen, mutta eihän siinä mitään ehtinyt tehdä. Ilman lumipenkkaa olisi käynyt todella pahasti. Ja jos Sepolla olisi silmälasit, ne olisivat hajonneet tai ainakin kaivautuneet päähän ja muutenkin olisi käynyt huonosti. Kiitos siis suojelusenkelistä, jonka Jumala lähettää isojakin lapsiaan varjelemaan. Kaivoimme silmät esiin ja jatkoimme matkaa.

Junassa on helppo

matkustaa. Saa vain istua, lukea tai tehdä mitä huvittaa. Me toki söimme eväitä, aloitimme ennen kuin juna ehti lähteä. Hujauksessa olimme perillä ja miniä haki meidät asemalta. -Matkaeväänä meillä oli mm. serkun perheen tilalta ostamiamme munia (keitettyinä), loput viemisiksi. -Tuo kiiltavä etualalla on karkkipapereista tekemäni kännykkäkotelo.

Sepon mielestä

mukavinta reissussa oli leikkiä junaradalla Teofiluksen kanssa ja hyvin näytti leikki sujuvan myös Adalmiinan kanssa sillä aikaa, kun minä olin katsomassa Teofiluksen luistelua.

Toisena päivänä

Seppo oli mukana, kun myös Evellä oli luisteluharkat. Hän onkin jo todella taitava, pyörähdykset ja hypyt jäällä ihmetyttävät tällaista, joka juuri kai pysyisi pystyssä luistimilla monen vuoden jälkeen. Seppoa kiinnosti jäähallin ulkoiset puitteet, sillä hän on laskenut lujuuksia tällaisillekin halleille. Ilman kaukolaseja hänen oli vaikea seurata luisteluharjoituksia.

Ulkoillessamme tein lasten myötävaikutuksella lumilyhdyn, jota oli kiva katsella illan hämärtyessä.

Koko viikonlopun

pääni oli vesiselvä. Tarkoitan ettei migreenistä ollut tietoakaan, se vain odotti, että pääsen kotiin ja rentoudun. Maanantain teimmekin kotitöitä pyykinpesuineen ja pölyn karkotuksineen. Sepolla oli kurkku kipeä, mutta se on onneksi parantunut.

Maanantaina saimme

Saarukan ja Pedron meille leikkimään. Kävimme kävellen kaupassa, oli liukasta. Naapuri oli nimittänyt Seppoa isoisäksi ja hän ei ollut oikaissut asiaa millään muotoa. Oli kertonut naapurille, että kävivät miehissä etsimässä tyhjiä tölkkejä, kun siinä käsikädessä töpöttelivät. No, eihän me niitä oikeastaan etsitty tällä kertaa vaan haimme kaupasta välipalaa ja miesväki palautti muutaman tölkin.

Saarukka täytti

penaaleja ja lajitteli kanssani värikyniä seuraavia penaaleja varten. Hänestä oli oikeasti apua. Teimme myös helmet kumpikin Operaatio Joulun lapsi -paketteihin sillä aikaa, kun Pedro veteli unia Sepon kanssa.

Tiistaina tapasimme

eläväistä Tiutauta ja Amandaa. Olimme antaneet heille joululahjaksi ruokailun heidän kodin lähellä olevassa ruokapaikassa ja nyt oli sen aika. Syömisessä ei kauan nokka tuhissut, mutta sen jälkeen temppuradalla vai mikä lie lasten leikkipaikka se onkaan, tytöt olisivat viihtyneet kai iltaan asti. Kaverit vain vaihtuivat ja leikki jatkui. Jossain vaiheessa tuli uusi nälkä ja Seppo haki rusinoita kaupasta välipalaksi. Tullessamme olimme bonganneet yhden tölkin ja palatessamme kävellen otimme sen mukaan.

Tytär oli kertonut

aamulla tyttöjen noustua päivän ohjelman ja Amanda selitti sen. Se luo lapselle turvallisuutta, kun hän tietää, miten hommat hoituvat. Aikoinaan eräs lastenhoitaja kertoi, että erityislapset ryhmässä tarvitsevat tarkan ja säännöllisen rytmin, mutta sama palvelee jokaista lasta. Lapsi tietää, milloin on aikaa leikkiä, milloin on tehtävä jotain muuta.

Oli minulla eilenkin

pää kipeä, mutta selvisin sen kanssa olemaan. Illaksi jäin kotiin, kun Seppo lähti seurakunnan opetusiltaan. Tarvitsin yksinoloa, vaikkakaan en lojunut sängyssä vaan ompelin ja pakastin paistamani sämpylät. Tänään on normijuuri pöhisemässä, sillä Seponkin leipä on lopussa.

Meidän päivän ohjelma

on vielä avoin. Eilisillan levon jälkeen nukuin kuin tukki, oikein hyvin. Heräsin kuudelta ja nyt kellon ollessa 8 päivä on jo valjennut, valoa riittää yli 10 tunniksi. Pelakuista osa on keittiössä valoa saamassa, pari olohuoneessa. Talven aikana kukkien kastelu on ollut satunnaista, nyt pitää muistaa kastella useammin. Kovasti nuo pelakuut pukkaavat lehteä. Vielä on vaikea kuvitella, miten isoiksi ne voivat kesän mittaan taas kasvaa.

Olemme kuivattaneet tällä viikolla

pyykkejä ulkona ja hyvin ne ovat siellä liehuneet. Tänään on luvattu sadetta, huomenna ei, joten lakananvaihto taitaa osua huomiseksi. Se tarkoittaa sitä, että ehkä lähdemme tänään autoilemaan, ja käymme hakemassa Tervajoelta vanua. Soitan etukäteen ja pyydän pakkaamaan 3 kg vanusäkin. Ja ostan samalla säkillisen peitteiden ompelun reunapaloja, mikäli niitä on saatavilla. Edellinen säkki kesti koko talven, nyt loppuivat kaikki vanut.

Kissoja pitäisi alkaa täyttää,

sillä ensi kuun lopussa pakkaamme kevään paketit, jos saamme kokoon riittävästi tavaraa sitä varten. Ennen marraskuun kuljetuksia pakkaamme toisen erän lähetettäväksi Romaniaan ja Ukrainaan, jos Jumala suo ja me elämme.

Kampa- ja hammasharjavastaavan paikat olisivat vapaana Romantikkojen ryhmässämme. Jos joku kokee kehotusta siihen suuntaan jossain muodossa, niin ota yhteyttä sähköpostilla. Ryhmässä yksi hoitaa kortit, yksi saippuat, yksi on luvannut tehdä koruja tyttösille. On neulevastaavaa ja laatikontilausvastaavaa. Monenlaista tarvitaan, ja kun ryhmäläiset ovat sitoutuneita, homma hoituu.

Mutta tätä ei jaksa tehdä, jos ei koe siihen kutsumusta. Minulle tämä on juuri se oma juttu. Vastaani tulee kaupoissa melkein joka kerta jotain, joka kannattaa hankkia. Itse en tarvitse enkä kaipaa uusia hiluja tai muuta turhaketta, paitsi kukkia, sillä ne tuovat runsaasti iloa ja rohkaisua. Vaatteita hommaan lähinnä kirpparilta enimmäkseen. - Tukkalenksuja minulla on varmaan tuhat jemmassa, sillä ne olivat kerran huippuhalvalla eräässä kaupassa. Tuotteiden tulee olla uusia ja niitä löytyy joskus kirppariltakin. Viivottimia olen löytänyt 5 snt/kpl eräästä paikasta. Toisille antaminen tuo usein enemmän iloa kuin itselle saaminen. - Antaessaan saa.

Sepon lukema

Mailiksen 10 matkaa Mongoliaan on pian lopussa. Tämä kirjamatka on ollut todella ilahduttava. Mietin seuraavaa kirjaa, ja mieleeni tuli Annikki Mattilan Taivaan Isän puutarhuri. Kirja kertoo Elma Aaltosesta, joka oli lähettinä Taiwanilla ja Kiinassa Lähetysseuran palveluksessa. Olen kirjoittanut kirjasta jotain Ajankohtaisessa 23.3.2014. Taidanpa tehdä taas kaukolainauksen saadakseni tuon kirjan käsiini, sillä se on vankalla huumorilla kirjoitettu.

Anteeksipyytämistä

joudun harjoittamaan ja myös anteeksiantamista, erityisesti puolison suhteen. Juuri lukemani kirja MIrjami oli sangen maallinen kirja, mutta otin siitä sen, mikä siinä oli hyvää. Ja erityisesti kirjan lopussa sain aimo annoksen rohkaisua, sillä siinä sanoitettiin jotain minunkin tuntemuksistani.

Kun on elänyt pitkän avioliiton, johon on täysillä sitoutunut, jossa on kasvatettu lapset ja kasvettu itsekin aikuiseksi, kasvettu yhteen ja uskossa punouduttu vielä toisiinsa, kuolema ei voi katkaista muuta kuin yhteisen elämän. Sen jälkeenkin on elämää, kuten minullakin elämä Sepon kanssa. Ja tämäkin on onnellista ja hyvää elämää. Mutta jokin säie minussa on aina kiinni menneessä, jo lastenkin kautta. On kaiho ja kaipaus, vaikka helpotus olikin suurempi kuin olisin osannut kuvitella, kun Ari pääsi irti tämän maailman kahleista, sairaalasängyn vankilasta. Suru ja ilo, kaipaus ja onni, kaikkea voi kokea pitkin elämää jo menneistä ja käsillä olevista asioista.

Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot. -Snl

Seppokin

heräsi. Juonpa toisen kupillisen kahvia ja alamme tehdä suunnitelmia päiväksi. Aamutoimien jälkeen joka tapauksessa luemme Saarnaajan kirjaa ja hartauskirjoja. Jumala hoitaa Sanansa kautta. Sitä puhdistusta kristitty tarvitsee päivittäin, sillä jatkuvasti tämän maailman pöly takertuu meihin. Viidakossakin pitää raivata päivittäin villisti kasvavaa ja rehottavaa kasvustoa, jos aikoo kasvattaa itselleen ruokaa. Ilman jatkuvaa työtä viidakko voittaa. Näin on meidänkin kohdallamme. Synti saa vallan, jos ei Sana saa olla ruokamme päivittäin ja ehtoollinen puhdistuslähteenämme.

1 Matkalaulu. Daavidin psalmi. Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen! 2 Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. 3 Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu, 4 tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä. 5 Täällä jaetaan oikeutta Daavidin suvun istuimilla. -Psalmista 122

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!

jk. Otankin 5 kg vanua ja puoli säkkiä suikaleita! Menoksi tänään!