22.02.2023 - Pilvinen pakkasaamu

Viime viikolla kirjoittaessani maa viheriöi. Nyt on jälleen kaikki lumen peitossa. Pakkanen pitää huolen, ettei lumi ole sulanut puistakaan - tosin luvassa lienee lauhtuvaa. Tänään kuitenkin lähes -10 pakkasastetta. Eilen ulkoillessani käytin pitkästä aikaa muita kuin nastakenkiä.

Eilisaamuna

onnistuin tekemään kotihommia. Aivan ensiksi kaadoin rasiallisen sulaneita mustikoita osittain jääkaappiin, pakastimen oven ylälistan päälle sekä lattialle. Aamujumppa siitä seurasi. Myöhemmin imuroin eteisen maton perusteellisesti ja vähän työ- ja olohuoneen puolelta oven suusta. Näköpaikalta, niin sanotusti. Makuuhuoneen lakaisin sukkahousupölynkerääjällä ja sain komean saaliin. Vessan pesin, sinne kertyy pölyä, kun pyykit lajitellaan siellä.

Hain toisen pelakuun kellarista. Karsin sen kuten edellisenä päivänä hakemani ja tänään nostin ne keittiön pöydälle. Täytyy varoa liikaa valoa näin aluksi, että kukka tottuu. Tänään tuon ulkoa tullessani taas yhden. En muista, montako niitä on. Nämä kaksi olivat naapurin kellarikomerossa.

Hiukan on

matalalentoa tämä oleminen. Tosin esimerkiksi maanantaina oli oikein mukava päivä. Tytär tuli pitkästä aikaa vuoden ikäisen Alvin kanssa (nimi muutettu), joka on mainio pakkaus niin kuin lapset aina ovat. Hän on kiinnostunut koneista. Pyykkikone alkoi laulaa vessassa, ilmanpuhdistajaa hän tutki hyvän aikaa. Kotonaan hän on pääimuroitsija. Ihmeellistä, miten erilaisia me ihmiset olemme, jo lapsesta lähtien! Kunpa ymmärtäisimme paremmin arvostaa sitä rikkautta, mitä erilaisuuteen sisältyy, emmekä kadehtisi tai arvostelisi niin paljon. Näistä synneistä olen itseni tunnistanut oikein kirkkaasti menneinä päivinä.

Maanantaina tein töitä iltapäivällä muutaman tunnin. Tarkoitan palkkatyötä. Toimin avustajana pääasiassa yhdelle henkilölle Elämäsi Adato:n työntekijänä. Tekisin enemmän, jos jaksaisin. -Viime yönä näin painajaista, että olin unohtanut mennä töihin päiväkotiin. Unen lopussa tajusin, että enhän minä ole enää siellä töissä. Kauhistutti, mitä siellä ajatellaan, kun yhtäkkiä vaan en tulekaan töihin.

Tein kuusi viikkoa

kyykkyjä ja homma alkoi jo sujua. Kolmen sarja, 15,12,9. Sitten alkoi reilu viikko sitten sääriä porottaa iltaisin, kun menin maate. Sitä on jatkunut ja nyt epäilen, että kyse voi olla iskiaksesta. Ensin oli toinen sääri kipeä. Sitten toinen. Tällä viikolla kipeänä on oikea lonkka, ja välillä nilkka. Etenkin nukkumaan mennessä. Eilen kaivoin Mobilaatin ja voitelin sitä lonkkaan niin että sain nukutuksi.

Kyykyt luultavasti

aiheuttivat kipujen sarjan. Painoa pitäisi pudottaa muutama kilo ainakin. Toki olemme kunnostautuneet punnitsemaan itseämme yli viikon ajan, kumpikin. Iltaisin emme syö mitään. Aamuisin meinaan kuolla nauruun, kun kummankaan paino ei ole yhtään pudonnut. Pitäisi syödä vähemmän, mutta syöminen on niin mukavaa. Ei tarvitse olla herkkuja ja makeaa - ainakaan paljon. Mutta liika on liikaa, oli se mitä lajia hyvänsä. Tottahan ainakin kaikki lääkärit, hoitoalan ihmiset ja asiantuntijat olisivat ihannemitoissa, jos painonhallinta olisi helppoa. -Ennen puhuttiin seitsemästä kuolemansynnistä ja yksi niistä oli ylensyöminen. Huokaus.

Kävin eilen

siivottuani, mankeloituani kellarissa lakanoita ja nautittuani edellisen päivän keittoa lounaaksi, pienellä lenkillä ja kaupassa. Kotiin tultuani muistin, että apteekissahan minun piti käydä. No, käyn tänään.

Viikkomessu peruuntui tältä illalta, mutta me varmaankin lueskelemme tapamme mukaan. Seppo on lukenut jo kahdeksasta Mailiksen matkasta Mongoliaan, vielä on pari jäljellä. Seppo lukee kirjaa minulle, Mailiksen teksti on vivahteikasta ja kiinnostavaa. Raamatusta luemme Sananlaskujen kirjaa ja Psalmeja.

Otin kuvan

migreenikalenteristani. Mielenkiintoista seurata, miten tilanne etenee. Merkkaan eri väreillä päivät, jolloin ei ole tarvinnut ottaa Panadolia ollenkaan, tai kun olen joutunut ottamaan yhden tai kaksi. Kaikenlaiset listat kiinnostavat minua. Minulla on useampi päiväkirja, joihin merkkaan eri asioita. Tölkinkeruulistat ainakin 10 vuodelta, uimahallissa käynnit, kolesterolin lukemat ja niin edelleen.

Olimmehan me viikolla

myös eskarissa Tiutauta katsomassa toisten isovanhempien kanssa. Lapset lauloivat kolme laulua, otimme lapsen kanssa selfien, tai Tiutau sen otti, sillä hänellä oli jopa ajokortti kyseisen kapistuksen hallitsemiseen! Kuvat tulevat lapsen kansioon. Kahvittelimme, pelasimme viiteen pekkaan jotain peliä ja piirtelimme. Mukava oli tutustua - ja oli siellä yksi tutunkin näköinen hoitaja, jonka kanssa lienemme olleet samassa päiväkodissa töissä taannoin.

Huomisesta lääkärikäynnistä

kirjoitin jo viimeksi. Akupunktiota migreeniin. Ehkä sitä saisi myös iskiakseen? Perjantaina köröttelemme junalla etelään sikäli kuin lakko ei laajene koskemaan junia. Käymme pojan perhettä tapaamassa. Mukava päästä liikkeelle. Niin helposti juutumme vain kotiin, Seppo ehkä enemmänkin lähtee kaupungille ja tutkii paikkoja.

Minua ehkä nyt juuri

puhuttelee se perusajatus Raamatusta, millainen ihminen on. Näen itseni tässä peilissä. Läpeensä syntinen ja kykenemätön itseäni pelastamaan ja auttamaan. Tarvitsen jonkun nostamaan minut tästä lentohiekasta ja liejusta. Se on yhtä tehokasta kuin painonpudotukseni. Painonpudotus sentään on mahdollista, jos oikeasti löytyy potkua ja on ihan pakko. Mutta synnin liejusta en itse nouse. Siihen tarvitsen Jeesuksen nostamaan minut ylös.

Mauno J. kirjoitti

naamakirjassa aivan oikein samalla kun onnitteli ison lottopotin saanutta henkilöä. Rahalla saa paljon, kun sitä on paljon. Mutta mikään raha ei riitä pelastamaan ihmistä kadotuksesta, sillä me jokainen olemme synnin alaisia. Pelastusta ei voi ostaa, sen hinta maksoi Jumalan Pojan veren. Mutta sen saa lahjaksi. Saan vaihtaa syntini päivittäin hänen puhtauteensa. Ja Jeesus rakastaa sitä, jolle kelpaa hänen uhrauksensa, sillä hän antoi henkensä jokaisen ihmisen puolesta. Hän oikein odottaa, että me kantaisimme syntimme hänelle, että hän voisi vapauttaa meidät iloitsemaan elämästämme.

Kelpaako tämä lahja sinulle, arvoisa lukijani? Minulle se on elinehto, ilman sitä en näe tulevaisuutta enkä toivoa, mutta sen Jumala lupaa jokaiselle, joka uskoo häneen:

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.