21.12.2022 - Hyvä Tuomas joulun tuopi!

Rakas lukijani: Hyvää ja siunattua Joulua Sinulle! Viettäkäämme sitä Nuutin päivään asti muistaen joulun merkitys ja sanoma. Karjasuojaan syntyneen vauvan joulu oli karu, mutta rakkauden ympäröimä. Kunpa meidänkin joulumme olisi sairauksien ja ahdistusten, ilojen ja rakkaittemme keskellä samanlainen, ilman turhaa krääsää ja hössötystä.

Me saimme

flunssan Sepon kanssa. Minä ensin ja nyt mieskin alkaa oirehtia. Yleensä toivotamme pikaista paranemista, mutta minä koen tilanteeni vähän toisin. Vuosikausia, muutamia kymmeniä vuosia, minun oli vaan jaksettava, vaikka olin uupunut tappiin asti. Nyt minun ei tarvitse jaksaa kantaa ketään muita muuta kuin rukouksin. Koen lepoa ja rauhaa, kun minulla on alibi olla tekemättä mitään erityistä, menemättä mihinkään. Kamalaa kai sanoa näin, mutta näin minä koen.

Jouluna olemme

tavanneet perheen kanssa viettää aikaa yhdessä joko aattona tai sen jälkeisinä päivinä. Nyt voi olla, että kukin on kotonaan, sillä muissakin perheissä sairastellaan. Toivon, että vuoden alkupäivinä olisimme kuitenkin terveenä kaikki, sillä silloin on pikkuisimman perheenjäsenen ristiäiset ja silloin voisimme olla kaikki yhdessä. Yleensä kyllä vuoden vaihteessa mahatauti vähintään jyllää - liekö pimeyden paino ja väsymys syynä, että voimat tuntuvat hiipuvan ennen kuin päivä alkaa jälleen kunnolla vaaleta ja pakkaset kenties paukkua.

Tuskin koskaan

olen tehnyt joulun eteen näin vähän valmisteluja, mutta se tuntuu pelkästään mainiolta. Leipää olen leiponut kuten yleensäkin joka viikko. Nyt ovat parvekkeella Sepon leivät odottamassa paistamista tänään tai huomenna. Juureen tehdyt mallaslimput, joissa on rusinoita miehen toivomuksen mukaan. Puoliyön aikaan nostin ne kylmään, kun hiippailin vettä keittämässä.

Leivoin hedelmäkakun

Siihen tulee neljä ainetta. Tässä ohje netistä:

Tarvitset:

• 1 kilo kuivattuja hedelmiä
• 5 dl mehua (videolla mies käytti trooppista sekoitusta)
• 5 dl itsestään kohoavaa vehnäjauhoa

Toimi näin:

1. Kaada kuivattu hedelmäsekoitus kulhoon ja lisää mehu. Sekoita ja anna mehun imeytyä 2 tunnin ajan.
2. Lisää vehnäjauhot (voit myös käyttää tavallista vehnäjauhoa, mutta tarvitset 2 rkl leivinjauhetta).
3. Levitä taikina vuokaan ja paista 140 asteisessa uunissa noin 2 tunnin ajan.

Minä tein puoli annosta kokeeksi ja hyvää tuli. Käytin gluteenittomia jauhoja ja lisäsin leivinjauhetta yhden teelusikallisen. Nyt huomaan, että ohjeessa sanotaan ruokalusikallinen... no, korjaan asian, jos leivon tätä lisää, minkä saatan hyvin tehdäkin, jos tautini ei pahene.

Toisenkin kakun

olen tehnyt. Se on @himoleipuri -sivulta. Hänellä on mainioita ohjeita gluteenittomaan ja kaikenlaiseen leivontaan. Tosin en ole saanut leivotuksi muuta kuin viimeisimmän maustekakun, vaikka jatkuvasti mukamas aion tehdä jotain, mutta en nykyisin tosiaan leivo paljonkaan muuta kuin leipää. En vaan jaksa, ei huvita, en viitsi. Margariinin sijaan käytän aina voita, mutta siitä puolet laitan kreetalaista oliiviöljyä, joka on mitä parasta. Tähän kakkuunkin laitoin ja hyvältä maistuu.

Ja ystävältä sain

Nivalassa käydessämme erinomaisen hyvää gluteenitonta kakkua, jossa on suklaatakin ja vain vähän sokeria. Sitä olemme kahvin kanssa maistelleet hiukan Sepon kanssa. Kaksi gluteenitonta joulutorttua on pakasteessa, ostin ne alennuksesta ja nautimme ne varmaan aattona. Siinä kaikki, mutta tässäkin on jo paljon enemmän kuin olisi välttämätöntä. Tietysti minun tekisi mieli tehdä lisääkin leipiä ja viedä joillekin naapureille ja käydä ovilla laulamassa joululauluja, mutta se on vaan haavetta.

Mainiot rohdot

minulla on itseni hoitamiseksi. Keitän litran vettä kahvipannuun, jonka saimme Arin kanssa taannoin häälahjaksi Kakelta ja Raijalta. Lisään pussin vihreää teetä ja raastan kuorijalla inkivääriä sekaan. Sitten juon sitä hunajan kanssa. Valkosipulit ovat asettuneet korviini pysyvästi, tosin kiedon aina pienen palasen kestoliinan sisään, etteivät sipulit jää korviin, tällä kertaa. En voi unohtaa sitä kertaa noin 20-30 vuotta sitten, kun olin lääkärissä otattamassa valkosipulia pois korvastani ja lääkäri ilmoitti, ettei sitten enää vihanneksia korviin. Ilmiselvästi en noudata lääkärin ohjetta. Vaihdan sipulia usein. Välillä laitan tupon sieraimeeni, jos nenä meinaa mennä tukkoon. Auki pysyy!

Mitä mainioin

on myös muovinen, litteähkö kuumavesipullo! Pidän sitä rinnan päällä tai kaulalla tai muuten vaan peiton alla. Torjun näin keuhkoputken tulehdusta, sillä se on vaivannut minua ikääntyessäni enemmän kuin poskiontelot, joka vaiva minulla oli nuorena jatkuvasti. Lisäksi on tietysti kaulahuivia ja villasukkaa ja muita vakiovarusteita.

Tilasin Karkelon sukkia

itselleni. Tämä ei ole mainos, vaan aiheellinen kehuminen. Minulla on helposti jalat hikiset tunnin, parin jälkeen, kun kengät ovat jalassa. Nyt pidän toisia sukkia päivät, toisia yöt ja villasukkia tarpeen mukaan niiden päällä. Jalat tuntuvat kuivilta ja mukavan viileiltä, mutta niitä ei palele. Olen tyytyväinen, enkä pane pahakseni, vaikka Karkelon sukka lähettäisi minulle yhdet ilmaiset sukat tästä tarkoituksettomasta mainoksesta, jos saavat ylen paljon tilauksia lisää. Minä nyt en vaan voi olla jakamatta hyviä asioita eteenpäin, vaikka siitä ei aina pidetä.

Vähän aikaa sitten

sain tyrmäyksen eräältä talon rouvalta. En tiedä varmuudella, mistä hän minulle suuttui. Kerran aiemmin elämässäni minulle on sattunut, että ihminen suuttui ja katkaisi välit minuun enkä tänäkään päivänä tiedä, mitä tein väärin. Minä otan raskaasti, kun minulle sanotaan rumasti. Ihmettelen, miten poliitikot ja muuta kuuluisuudet kestävät itsensä jatkuvan arvostelun. Täytyy olla paksu nahka. Minulle ei ole sellaista kehittynyt, mutta siltikään en osaa pitää varaani ja suurta suutani kiinni.

Opettavainen linjani

jatkuu. Lainasin tarpeeksi monta kertaa Sepolta tietokonekynää, joten hän hankki minulle oman. Se on ehtinyt olla jo hukassakin, joten ripustin sen helminauhaani, jossa oli taannoin työavaimeni. Nyt kynä roikkuu kaulassani ja on aina tarvitessani käytettävissä. Sillä on kätevä naputella kännykkää, eivätkä likaiset sormet rasvaa kännykän näyttöä. Laitan kuvan, se on tuo vaaleanpunainen söpöläinen.

Migreenikuulumisia

kiinnostuneille ja niillekin, joita asia ei onnekseen koske. Nyt juuri vaikuttaa siltä, että olen päässyt pykälän niskan päälle kyseistä tautia. Sain hyviä ohjeita lääkäriltä käydessäni kahdesti akupunktiota saamassa. Nyttemmin olen ollut jo pari viikkoa pelkän Panadolin varassa. Pitää vaan hoksata migreenin tulo ennen kuin se itsekään tietää iskevänsä! Yleensähän migreenin tullessa ajattelen, että tämä on nyt jotain muuta. Ja sitten kun pää jysähtää kipeäksi, onkin jo myöhäistä. Sama mitä lääkettä silloin otan, ei auta. Tosin minulla on nykyään vain Pronaxen Panadolin lisäksi, mutta pyrin välttämään sitä. Monesti olen viime viikkoina ihmetellyt, kun migreeni on pakittanut alkuunsa tai sitä ei ole tullutkaan. Arvelen akupunktiosta olleen hyötyä.

Verikokeeni osoittivat sen,

mitä epäilinkin. Minulla alkoi kai kuukausi sitten kutina iltaisin joka puolella kehoa. Mitenhän on maksa-arvojen laita, mietin, ja tosiaan, ne olivat koholla jonkin verran. Alkoi raksuttaa, että kaikki syömäni lääkkeet täytyy maksa-paran suodattaa, eikä se jaksa tehdä niin paljon töitä, joten sitä pitäisi helpottaa. Sen takia aloin juoda vihreää teetä. Ja siitä tulikin mieleeni seuraava, kehittävä ja oiva neuvo sinulle, arvoisa lukijani. Kylläpäs minä olenkin hanakka opastamaan tänä aamuna...

Jo aiemmin luin,

että talviaikaan kannattaa syödä terveellisiä ja edullisia porkkanoita ja punajuuria. Ei ole pakko ostaa kalliita vihanneksia, ellei sitten lompakko mahdu taskuun muuten. Ja ilokseni luin netistä, että juuri porkkanat ja punajuuret ovat myös terveellisiä maksan puhdistajia. Ja minä pidän niistä onneksi. Ja koska kaikki vihreä on terveellistä, juuri maksan toimintaakin ajatellen, syön pakastamaani lehtikaalta niin kauan kuin sitä riittää ja kaupasta ostan pinaattia, mitä lisään paistoksiini.

Ruokahävikistä puhutaan

nyt kaikkialla. En ollut ajatellutkaan, että meiltä ei todellakaan mene biojätteisiin juuri muuta kuin sipulin ja perunan kuoria ja suodatinpusseja, ennen kuin näin omassa roskiksessamme nakkeja, kokonaisia sipuleita ja leipää, muun muassa. Hieno juttu on sekin, että ns. hävikkiruuan käyttäminen ei ole enää häpeä ja köyhyyden merkki, vaan ihmiset ovat tiedostaneet, että ruuan tuhlaamiseen ei ole varaa. Ei yksilö- eikä yhteiskunnallisella tasolla. Tämä ruuan säästäminen on jo kotoa opittua. Taanoin veljeni vitsaili, että meillä ei voida pitää porsasta, kun sille ei jää mitään syömistä, kun emäntä syö kaiken. Niin tekee tämäkin emäntä.

Se harmittaa,

että flunssan takia emme voi ottaa lapsukaisia meille vierailulle näinä päivinä. Viimeksi kun lapsukaisia oli meillä, teimme lumitöitä yhdessä ja lumilyhdyn tapaisenkin, vaikka lumi ei ollut aivan suojalunta. Sisällä neiti ahersi rannerenkaita ja Pedro tutki Sepon kätköjä innoissaan. Lapsenlapset ovat suurimpia aarteitani ja tekevät minut ja Sepon rikkaaksi.

Viime pyhänä

en voinut mennä messuun enkä kanttoriksi alkaneen flunssani takia. Seppo meni, hänellä oli suntiovuoro. Voi olla, että joulukirkko jää välistä, vaikka silloin olisi jo minun vuoroni olla soittamassa. Toivon mukaan jompi kumpi toisista kanttoreina toimivista voi soittaa, jos en pääse paikalle.

En ole jaksanut

kuunnella juurikaan joulumusiikkia enkä monta saarnaakaan. Hiljaisuus hoitaa. Se on yksi isoista iloista, että me molemmat tarvitsemme omaa aikaa ja hiljaisuutta. Luemme paljon yhdessä ja erikseen. Tällä hetkellä luemme Kuningasten kirjoja Raamatusta, Daavidin ja Salomon ajoista. Lisäksi muutamaa hartauskirjaa sekä uusinta Lähetyshiippakunnan vuosikirjaa. Siinä on ajankohtaisia artikkeleita.

Raamattua lukiessamme huomaan, miten kurittomia me ihmiset kuten myös kansakunnat olemme. Daavidin pojasta Adoniasta sanotaan, että hänen isänsä ei ollut koskaan kieltänyt häneltä mitään. Ei ollut sanonut, miten sinä noin teet. Ja selvästi huomaa, että olisi pitänyt sanoa. Pappi Eelin poikien kävi samoin huonosti, sillä Eeli ei pitänyt heitä kurissa, vaikka tiesi heidän tekevän pahoin syntiä.

Olen nukkunut

alle neljä tuntia tänä yönä, mutta toivon saavani vielä muutaman tunnin unta. Kello tulee seitsemän, viereisessä talossa aletaan heräillä. Jouluvaloja ei öisin juuri pala ikkunoissa. Sähkönsäästötalkoot ovat meneillään.

Mutta on yksi valo, joka ei himmene ja jota ei tarvitse säästellä. Se on Jumalan sanan valo, joka valaisee askeleemme ja ohjaa meitä oikealle tielle. Tänäänkin voidaan syystä pyytää Jumalalta, että jos tieni on vaivaan vievä, ohjaa minut iankaikkiselle tielle.

Herra Jeesus valaiskoon meidän joulumme niin, että käsitämme, ettei meiltä mitään puutu, sillä kaikki on täytetty meidän puolestamme. Syntimme on sovitettu Golgatalla ja anteeksi annettu. Saamme iloita ja kiittää ja viettää joulua Jumalan kunniaksi, arvoisa lukijani! Tulkoon joulu!