12.12.2022 - Purskuta ja punnerra!

Päätin ruveta

punnertamaan pöytää vasten saadakseni vähän lapaluihin liikettä kuten lääkäri kehotti. Ei hän siis punnertamaan kehottanut, vaan tekemään jotain ryhtini eteen. Mutta punnerrus unohtui tyystin, kunnes huomasin, että samalla kun purskuttelen puoli minuuttia vessassa suuhuuhteella, voin punnertaa. Siis purskutan ja punnerran ja katson kellosta aikaa. Se naurattaa minua joka kerta, mutta toistaiseksi huuhteluaineet ovat pysyneet suussa sen puoli minuuttia. Se tekee 7 minuuttia viikossa, puoli tuntia kuukaudessa. Ajattele sitä! Tiedä, vaikka lisään toiset puoli minuuttia punnertelua huuhtomisen jälkeen, jos oikein innostun.

Istun viime aikaisen tapani mukaan

keittiön pöydän ääressä. Naapurin pihalla on hienot valot lipputangon ympärillä ja parvekkeitakin lamput valaisevat. Seppo lähti tallille etsimään lisää radioita kuvattavaksi ja myyntiin laitettavaksi. Hän on saanut iloksemme monta radiota myydyksi. Hän pakkaa ne niin hyvin, että eivät takuulla hajoa matkalle. Yleensä sellaista palautetta tuleekin ostajilta. Minä en kyllä huomaa, että tavara olisi tallista juurikaan vähentynyt, mutta ehkäpä niin tapahtuu pikku hiljaa ja tapahtuukin.

Kuuntelin juuri

Markus Pöyryn opetuksia 2. Mooseksen kirjasta, vitsauksista. Jokaisella vitsauksella on oma tarkoituksensa ja syynsä. Ihan joka asia saa selityksensä muualta Raamatusta sekä myöhemmin Jeesuksen opetuksista ja teoista. Yritin selittää eilen Sepolle jotain asiasta, mutta en osannut, joten en nytkään yritä. Kehotan sen sijaan kuuntelemaan itse lhpk.fi -sivustolta. Olen aika väsynyt eikä ajatus kulje kovin terävästi.

Sen muistan kuitenkin, että Markus kysyi, onko sinulla faaraon usko vai elävä, oikea usko. Faaraon usko on sitä, että hädän hetkellä pyydän rukoilemaan puolestani, mutta en sitä, että Jumala pelastaisi ja antaisi syntini anteeksi vaan kuten faarao, että sammakot tm vitsaus poistuisi. Kumpi usko sinulla on, hyvä lukijani? Hyvä on pyytää esirukousta, mutta jos teemme sitä vain päästäksemme eroon jostain ajallisesta vaivasta tai asiasta, se kertoo jotain jumala-suhteestamme. Toki saamme rukoilla kaikkien asioiden puolesta, mutta ennen kaikkea sitä, että

jos minun tieni on vaivaan vievä, niin ohjaa minut oikealle tielle.

Kävimme viikko sitten

Sepon vanhempia tapaamassa ja viivyimme yön yli. Matka meni hyvin. Luonto oli mitä kaunein menomatkalla, kun oli talvista ja taivas oli punertava, kuten se vain talvella on, kun on vähän pakkasta. Hiljaista ja kaunista. Paluumatkalla satoi aluksi lunta ja ennen Vaasaa paistoi aurinko. Siinä välillä satoi moneen kertaan, oli pilvistä ja kirkasta vuoron perään.

Reissu oli mukava ja voin hyvin,

mutta kotiin tultuamme minulla oli pakka täysin sekaisin monta päivää. Migreeni jatkuvasti ja nukuin huonosti. Mutta perjantain jälkeen migreeniä ei ole ollut. Olen yrittänyt olla kärppänä ja ottaa heti 1 g Panadolin, kun päässä vähänkin alkaa tuntuu migreenin oireita. Puhuimme ystäväni kanssa näistä oireista ja hän sanoi samaa kuin minä. Aina kuvittelee, että ei tästä päänsärkyä tule, minä luulen vaan. Ja kun se sitten on selvästi sitä, onkin jo myöhäistä ottaa lääkettä niin että se auttaisi. Toinen ystävä sanoi, että hän saa Panadolilla migreenin karkotettua ja jo se, että hän tietää, että se auttaa, estää koko mokomaa edes tulemasta päälle. Tämäkin rohkaisi minua: Panadolia voin ottaa turvallisesti minäkin.

Viime viikolla

tapasimme ystäväringin kanssa. Menimme syömään merenrantaravintolaan. Ihan tavallisen silakka-annoksen otimme, ja keskustelun aiheet olivat tärkeämmät kuin syöminen, sillä emme olleet kokoontuneet pitkään aikaan yhteen. Vuoden päästä jälleen yhdessä, jos Herra suo. Ihmeellisesti Jumala on jokaista meistä kuljettanut. Synnytysosastolla olen tutustunut useampaan heistä. Yhteiset kokemukset ja usko yhdistävät.

Kävihän meillä

vieraitakin Jyväskylästä asti. Pariskunta johon tutustuin 38 vuotta sitten avioliittoleirillä. Saimme kutsun heidän kesämökilleen ensi kesänä. Jos Herra suo, me menemme vastavierailulle. Ystävät ovat suuri siunaus ja Jumalan lahja.

Tarkoitus olisi

vielä ennen joulua käydä äitiä katsomassa Nivalassa. Muutoin yritämme elää mahdollisimman rauhallisesti ja levollisesti. Minulla on useita ihania kirjoja odottamassa lukemistaan ja monta ristikkoa ja sudokua. Ja ompelemista samoin riittää - kissoja ja penaaleja joulun lapsi -paketteihin ensi vuodelle. Joululahjat minulla on tehtynä. Ei mitään ihmeellistä, jotain pientä lapsenlapsille lähinnä. Sepolle tilasin yhden, toivottavasti hauskan, jutun, mutta kerron siitä myöhemmin. Se on jotain, mikä menee vähän hänen mukavuusalueensa ulkopuolelle, mutta on kuitenkin tarpeellinen haaste meille molemmille.

Sunnuntaina messussa

Seppo muisti ohjeistukseni. Olin moittinut häntä siitä, että hän rynnistää ehtoollispöytään ja minä saan tulla perässä sen sijaan, että hän antaisi minulle tietä ja tulisi heti perässäni. Näytin, miten se tapahtuu käytännössä. Yllättäen hän muisti sen tällä kertaa ja oli kovasti polleana siitä. Ei suostunut kertomaan, kuinka hän se muisti. Luultavasti kirjoitti asiasta muistikirjaansa.

Pastorina toimi Ville Typpö Seinäjoelta. Hänelläkin oli uusi lähestymistapa päivän tekstiin. Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin - mainitaan vain kahdesti Raamatussa, vaikka sanat ovat meille hyvin tutut. Ville selitti näiden sanojen merkitystä ja alkuperää ja se oli hyvin mielenkiintoista. Kehotan kuuntelemaan netistä tämänkin, jos ehdit ja jaksat.

Tuntui lohduttavalta

lukea erään ikätoverini blogista, että hän huomaa muistinsa ja voimiensa vähenevän. Sama täällä. Viime viikolla minulle soitti OAJ:stä muuan nainen, enkä ymmärtänyt hetikään kaikkea, mistä hän puhui. Hän tosin lupasi laittaa sähköpostia, mutta eipä laittanut. Niin se muisti näköjään rapistuu nuoremmillakin! Olin jo päättänyt erota kyseistä liitosta, mutta ilman Seppoa se ei olisi onnistunut. Minulta käryää päre heti, kun en osaa jotain. Niinpä Seppo kirjautui sivuilleni ja laittoi maksuun rästiin jääneitä jäsenmaksuja, jotka eivät johtuneet täysin minusta. Hän pystyy täysin rauhallisesti selvittelemään sotkuiset kuviot, mihin minä en pysty. Ihana mies.

Päivä on hämärtynyt

illaksi. Kun Seppo tulee kotiin, syömme voileipää sängyllä notkuen ja lukien. Illalla katson jonkun hömppäisen jouluohjelman tai Areenalta jotain ja teen käsitöitä samalla. Ehkä virkkaan henkariin päällystettä tai kudon norsua. Aamulla pyöräilin pakkasessa kaupunkiin ja hain metrivetoketjua sekä lisää terottimia. Ensimmäinen kunnon pakkaspäivä, noin -10 astetta ja pohjoistuuli.

Eilen, sunnuntaina,

olin iltapäivällä töissä, avustajana neiti X:llä. Kävimme kaupassa ja sen jälkeen kahvilla ja tuijottelimme ihmisiä kahvilassa ja arvailimme, mitä he ovat ostaneet. Annoin syntymäpäivälahjani ja se oli onneksi mieluinen. Illalla oli mukavaa lukea kotona Sepon kanssa. Ostimme Lähetyshiippakunnan vuosikirjan sunnuntaina kirkosta ja luemme sitä Raamatun ohessa muutaman hartauskirjan lisäksi. Eilen luimme uuden ajan henkisyydestä, joka alun perin oli New Age -liikkeen nimellä. Kuvassa yksi liikkeen uskontunnustuksista. Harhoja on vaikea erottaa aidosta kristillisyydestä, jos ei tunne Raamattua. Itsekin juuri uskoon tulleena ostin jonkin kyseisen liikkeen kirjan, kun en tuntenut Raamattua tarpeeksi. Kirjassa kerrottiin, miten voimme rukoilla vaikkapa autoa itsellemme ja jos meillä on uskoa, me saamme sen.

Seppo kotiutui,

kylmä pohjoistuuli oli saatellut häntä. Pääsemme viettämään iltaa ja nauttimaan yhdessäolosta. Jokaisesta päivästä kiitämme, jonka saamme yhdessä elää.

Siunattua iltaa ja viikkoa sinulle, arvoisa lukijani, kohti neljättä adventtisunnuntaita. Pian on joulu, kaikki on jo valmiiksi tehty meille. Levätkäämme hänessä, joka meitä vahvistaa ja antaa toivon.

jk. Luen aina Sepolle häntä koskevat kohdat, niin etten kirjoita hänestä mitään epämieluisaa.