26.10.2022 - Raamattuopetuksen jälkeen

Tarkoitukseni oli kirjoittaa

tiistaina, mutta en jaksanut. Nyt on keskiviikkoilta, tulimme juuri seurakunnasta, jossa Otto opetti Apostolien teoista. Ilta oli hyvä. Melkein estyi menomme jälleen, sillä yhden maissa iltapäivällä alkoi migreeni. Se talttui sen verran, että lähdimme kävellen lompsimaan. Matkaahan on vain reilu kilometri. Sateen jälkeen sää oli hyvin kostea ja helppo hengittää. Kannatti lähteä. Paluumatkalla kurkimme vain yhteen roskikseen, mutta ilman tulosta.

Sen sijaan

pari päivää sitten löysimme Tarulta saamaamme tauluun kehyksen. Se on hänen maalauksestaan painokuva, jonka hän antoi näyttelynsä avajaisissa kävijöille. Ja kehys, jonka löysimme, on siihen juuri sopiva ja lasi ehjä. Itse asiassa löysimme pari muutakin kelpo kehystä, ja ne pääsivät heti käyttöön. Roskisbongaus on sangen hyödyllinen harrastus, suosittelen. Siinä ei ainakaan anna itsestään liian fiiniä kuvaa, kun pyllistelee roskiksessä päällään ja intoilee löytämästään puisesta henkarista tai milloin mistäkin.

Viime viikolla

meillä oli kolmeen otteeseen lapsenlapsia kylässä ja hoidossa. Oli yövieraita ja päivävieraita. Lapset piirsivät ja soittelivat Sepon puhelimilla toisilleen. Seppo näytti kuvia lampaista netistä ja lapset kiipeilivät hänen ympärillään. Jälkeen päin kysyin, mitä tämä entinen poikamies siitä tuumasi. -Olin kauhun vallassa, hän kertoi. Mutta toisaalta hän myönsi, että onhan se luottamuksen osoitus, kun lapset uskaltavat tulla lähelle. Ja Sepoltakin iso uskallus, ettei pötkinyt pakoon. Mies alkaa karaistua!

Sain iloista kangasta

eräältä ystävältä ja tein monia penaaleja. Sen jälkeen kissabuumi alkoi jälleen. Nyt tulee raidallisia kissoja melkein liukuhihnalta. Osa saa lasten tekemiä naamoja, joita nämä tekivät viime viikolla. Välillä on hauska ihan vaan leikata lisää tassuja, naamoja, käpäliä ja korvia. Ja sitten taas ompelemaan. Tämän tästä Seppo heiluttelee konettani siinä tapauksessa, että se temppuilee. Ja jumittuneet langat hän kaivelee esiin, kun aukaisee koneen. Sellainen tämä minun mieheni on!

Ja vielä paljon muuta,

sillä kukaan ei varmaan uskoisi, että ihmisjoukossa hiljainen mies viheltää upeasti ja laulaa koko ajan kotona ollessaan. Tai sitten keksii vitsejä, jotka ovat järkiään huonoja, ja hän tietää sen itsekin. Kun mies lähtee ulkona käymään, ei voi tietää, miten kauan siellä menee. Talon tädit käyvät heti kertomaan korjauskohteita ja muita päivän polttavia uutisia ja mieheni ei kehtaa häipyä vaan kuuntelee ja hoitaa hommat, jos suinkin voi. Öljyää kitisevät saranat ja siivoaa nurkkia.

Sunnuntaina olimme messussa,

vaikka vähän otti tiukille, sillä aamulla alkoi migreeni. Kanttorivuorokin minulla oli, mutta rukoillen selvisin hyvinkin. Ja iltapäivällä minulla oli muutama tunti töitä eikä tullut ongelmia - eikä migreeniä ennen kuin vasta tänään sunnuntain jälkeen.

Joka hetki ihmettelen, jos ei päätä särje. Se tuntuu juhlalta ja lahjalta. Mutta toisaalta, silloin kun migreeni alkaa, ei se suuremmin minua harmita. Se on elämää. Minä tarvitsen lepoa ja migreeni suo sitä tällaiselle sählääjälle. Olen kyllä huomannut senkin, ettei pääni makaamalla parane. Helpompi minun on olla, kun puuhastelen jotakin. Makuulla vain ajattelen koko ajan, miltä päässä tuntuu, eikä tunnu hyvältä.

"Liisa pien", soi viheltävän huulilta,

minäkin aina välillä yritän treenata, mutta vihellykseni on vaivalloista. Harjoitusta se vaatisi, Seppo on harjoitellut ja osaa.

Tänään poikkesimme

aamulla kaupoissa. Löysin pari pientä palloa ja tarjousvärikyniä. Joulun lapsi -paketteihin, värit  ensi vuoden penaaleihin. Ryhmämme kanssa jahtaamme viimeisiä tavaroita ennen pakkaamisiltaa, joka on muutaman viikon päästä. Taskulamppuja, tarroja ja kaikkea pientä kivaa vielä haalimme. Jännitys aina kohoaa huippuunsa ennen pakkaamista. Taitaa olla 7. kerta, kun meillä on tämä ryhmä ja Iso Pakkaaminen. Olen kiitollinen Jumalalle tästä palvelutehtävästä ja mahdollisuudesta.

On aika

lopettaa, että pääsemme nukkumaan. Inkivääriteetä juon tänäänkin. Eilen join ainakin litran, sillä kurkku tuntui karhealta. Luulen, että se tuli pölystä, sillä täytin kissan tassuja ja irrotin vanua kankaasta, joka pölisi. Uutta kangasta, uutta vanua, jota ostin säkillisen vitosella viime keväänä. Aina vaan sitä riittää.

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani!

Jk. Rukoillaan, että ystävän lähettämä lankapaketti tulisi perille. Se on kateissa jossain postin syövereissä, ollut jo kolme viikkoa.