13.07.2022 - Vaihtelu virkistää

Mies tekee jotain veroilmoitusta, minä päätin kirjoittaa. Olemme lukeneet viime aikoina myös aamuisin yhdessä Raamattua ja Lutherin selityksiä. Se on minusta mukavaa ja tarpeellista. Minun on helpompi lukea yhdessä kuin yksin. Odottamassa on päivän puuhat. Pitäisi siivota, mikä tarkoittaa, että mies imuroi huoneet tavalliseen tarkkaan tapaansa, minä pesen kylpyhuoneen ja mahdollisesti pyyhin pölyjä huiskalla tai muuten.

Viimeksi kirjoittaessani

espoolaiset olivat tulossa meille yökylään. He olivat lasten serkkutapaamisessa Nivalassa ja palasivat sieltä sunnuntaina. Minulla oli tuona päivänä pulssi 97 päivällä levossa. En ollut tehnyt muuta kuin että olimme kirkossa aamulla. Olin aika hermostunut olostani. Mietin jopa, pitäisikö pojan perheen mennä tyttären luo yöksi.

Illemmalla laitoin

tyttärelle viestin, että he tuskin haluavat yövieraita, ja että minä pidän heidät mielelläni meillä, sillä perheen lapset alkoivat oksentaa. Sitä oli jatkunut koko yön. Poika kertoi nukkuneensa ämpäri kädessä ja heti kun lapsi käännähti, hän heräsi valmiina ämpärin kanssa. Minä nukahdin puolen yön jälkeen ja nukuin sikeästi seitsemään asti. Tosin välillä kuulin vähän lasten ääniä enkä enää ihmettele, mistä ne johtuivat.

Itse olin

maanantaina virkeä perheen lähdettyä rukousten jälkeen kotimatkalleen, lapset pirteinä, vanhemmat eivät niinkään. Samana yönä ja myöhemmin sekä poika, että muuta väkeä on ollut mahataudissa, mutta toivon mukaan tauti on nyt ohi, mistä sitten johtuikaan.

Koska valvoin maanantain vastaisena iltayönä,

eikä uni meinannut tulla millään, tein erään päätöksen. Pidän kuukauden tauon käsitöiden teossa. Norsujen kutomisessa ja ompelutöissä. Niin mieluisia kuin ne olisivatkin. Mutta koska olen rajaton tyyppi luonteeltani, se puuha on loppumatonta. Viimeiseksi ompelin punaisen farkkulaukun lapsen farkuista ja annoin sen Evelle, 12v, kun hän tuntui siitä pitävän. Minulla on leikattuna jo seuraava, violetti laukku, mutta nostelin kaikki ompelukset laatikkoon ja keskeneräisen kutomuksen samoin.

Olin aika kauhuissani

ja epätoivonenkin hetken tuona yönä. Mietin, että jotain muutosta on kokeiltava, että tilanne rauhoittuu. Sen jälkeen ei ole ollut migreeniä. Tosin en kuvittele, että se tällä loppuu. Viime viikolla oli yksi ainoa päivä, jolloin aamulla ei ollut ollenkaan päänsärkyä. Sitä edeltävänä päivänä olin lukenut paljon, ajanut pyörällä, ollut auringossa. Eli kaikkea, mikä saattaa aiheuttaa migreeniä. Mutta sitä ei tullut.

En siis pysty

jäljittämään syytä. Ehkä herkkyys tulee elämäni tapahtumista. Liian paljon liian raskasta. No, aivan sama. Päivä kerrallaan Jumalan armon varassa elän kuitenkin tästä eteenkinpäin.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa.

Siis minunkin, ja sinunkin, arvoisa lukijani, jos luotat ja uskot Jumalaan ja turvaudut häneen päivittäin! Mistä tiedät, turvaudutko häneen? Sen tiedät silloin, kun tulee pelottava tilanne, uhkaava vaara tai ahdinko eteen: alatko kirota ja sadatella, vai huudatko Jumalan tai Jeesuksen nimeä avuksi. Minulla on tästä kokemusta, varmasti sinullakin. Ei ole muuta todellista pakopaikkaa, muuta kalliota, joka kestää, kuin Jumalan nimi.

Mielessäni on

mökillemenoajatuksia. Kirpputorikäyntejä. Ystävien tapaamista.

Toivotan siunattuja kesäpäiviä, arvoisa lukijani! Jos en kirjoita pariin viikkoon, se johtuu siitä, että olemme kenties reissussa. Mutta kirjoitan kyllä taas, joten ei huolta!