11.06.2022 - Aamuhetki, leivät paistuvat

Gluteenittomat sämpylät ovat uunissa. Kolme vuokaa tavallista mallasleipää odottavat paistamista.

Teen leivät edelleen leipäjuuresta. Kaksi lasipurkkia, toisessa tavallinen, toisessa gluteeniton juuri. Minullahan ei ole keliakiaa, mutta gluteeniton sopii paremmin mahalleni, ja pidän todella tuosta leivästä. Mies jaksaa kehua mallas- ja kauraleipää, joita teen vuorotellen.

On varhainen aamu,

tai ei enää varhainen, sillä kello on pian seitsemän. Heräsin viiden nurkilla. Nukuin aika kevyttä unta, mutta en ollut kipeä eikä ole migreeniä tänään. Taikinat olivat toiset yön, toiset kaksi, jääkaapissa, ja kun kerran heräsin, rupesin niitä paistamaan aamupalan syötyäni. Lisäuni ei olisi ollut pahitteeksi, mutta virkistyin sen verran, että olkoon.

Aamu on pilvinen,

mutta sää hyvin kesäinen. Eilen kävimme uimassa, mikä tarkoittaa, että minä uin ja mies toivoi, että rannan jäätelökioski olisi auki. Ei ollut. Vesi oli selvästi lämmennyt, uin monta kierrosta, oli ihanaa! Näköalat veden pinnalta pitkin rantoja ovat silmiä hivelevän kauniita. Varis raakkui, kun mies lähestyi sen poikasia, jotka olivat rannassa metseän reunassa. Mies näytti myös juttelevan jonkun koiraihmisen kanssa ja pääsi rapsuttamaan koiranpentua.

Viikon kohokohtia

olivat keskiviikko ja torstai, jolloin Palosaaren torilla oli ns. karnevaalit. Aiemmin emme ole tapahtumassa käyneet, sillä koronan takia sitä ei ole pariin vuoteen ollut. Kun näin, että torilla voi myydä tavaroitaan, minä riensin paikalle kärryn kanssa. Mies palasi vasta keskiviikkoiltana kotiin reissusta, joten hänkin saattoi olla torstaina kanssani siellä.

Olin rukoillut, ja ystävänikin rukoili,

että saisin mukavia kohtaamisia ja niitä todellakin sain! Asetuin kahden herrasmiehen väliin kärryineni ja juttu luisti heidän kanssaan. Ja tapasin:

- espanjan kurssin aikaisen tuttavan, jonka kanssa juttelimme pitkään

- monia kasvoiltaan tuttuja, joita en ole pitään aikaan nähnyt

- uskonystäviä, varsinkin erään, jonka kanssa puhuimme vakavista asioista

- kirjastonaikaisen työkaverin, lastentarhanopettajakollegoita

- päiväkodista ehkä 30 vuoden takaisen työkaverin, joka oli todella ilo nähdä myöskin. Hänet kohtasin kanakeittojonossa, jota tarjosi eläkeläisyhdistys. -Lähetä Seppokin hakemaan keittoa; minä tunnistan hänet, sillä luen sinun sivujasi, hän sanoi. Voi, mikä ilo!

- rouvan, joka näytti tutulta, ja paljastui jutellessamme taannoiseksi tutuksi ollessani kirjastossa töissä vuosia sitten. Hän sanoi, että onpa niin mukava, kun saa jutella jonkun kanssa. Puhuminen toisten kanssa on todella tärkeää, totesimme kumpikin.

Torille

saa kuulemma mennä koska tahtoo myymään tuotteitaan. Ja ihan ilmaiseksi, paitsi kaupungin keskustan torilla myynti maksaa 15e. Se on aika paljon, mutta ilmainen paikka tuossa melkein nurkan takana kiinnostaa. Hmmh. Luultavasti menemme mieheni kanssa sinne jonain lauantaina. Myin melkein kaikki kissani, monta norsua ja rintarossia. Kissoja olen tehnyt jo lisää, kun sain intoa hyvästä myynnistä. Sitä varten halusin myydäkin niitä, sillä jos joku ihastuu ja tykkää niistä, niin tuntuu hyvälle tehdä niitä edelleen Romanian lapsille. Ja ihmisten kohtaaminen on niin mukavaa! Lisää vilskettä pikkuinen Palosaaren tori todella kaipaisi!

Tosin väsyin

keskiviikkona, kun törötin tuolissa kutoen pitkän päivän torilla, niin että olin suorastaan sairas illalla. Jalat kipeät, kädet kipeät - ja migreeni seuraavana aamuna. Mutta Jumala johdattaa meitä myös väsymyksen ja sairauksien keskellä. Hän estää minua ryntäilemästä sinne tänne, ainakin hillitsee sitä. Ja kun vauhti vähenee, näkee toisenlaisia asioita. Kun ovi sulkeutuu vaikkapa töihin menolle, hän avaa oven, jonne hän tahtoo minun mieluummin menevän. Kunpa osaisin nähdä jatkuvasti, miten hyvin Hän johdattaa! Sillä johdatus on varma ja hyvä, sen tunnen, tiedän ja uskon.

Minä johdatan niitä, jotka rukoillen kulkevat.

Vaihdoin migreenilääkkeen,

kun jouduin edellistä lisäämään ja lisäämään ja lopulta olin kuin märkä rätti sängyn pohjalla - beetasalpaaja, Propral. Tämä tapahtui tiistaina, kun Seppo ei ollut kotona. Piti oikein komentaa itseni ylös sängystä. Olisin tahtonut vain maata ja lukea. Tätä uutta estolääkettä otin kahtena iltana, mutta eilen en ottanut.

Luin kyseisestä lääkkeestä kokemuksia netissä. Tulin siihen tulokseen, että kukin lääke vaikuttaa yksilöllisesti jokaiseen. Niin ristiriitaisia olivat kokemukset. Joku sanoi, että tämä Triptyl aiheuttaa riippuvuutta, toinen sanoi ottavansa tarpeen mukaan, pitävänsä välillä päiviä ottamatta eikä mitään oireita vajauksesta. Toinen haukkui, toinen kehui.

Triptyl on alunperin masennuslääke, mutta sitä määrätään myös migreenin estolääkkeeksi. Masennuksessa määrät ovat ilmeisesti hyvinkin korkeita, mutta itselläni on 10mg ja katson tämän kuukauden, vähentääkö tämä migreeniä vai ovatko sivuvaikutukset, esim. väsymys suurempi kuin lääkkeen hyöty. Lääke olisi otettava kai klo 18, koska sen vaikutus kestää jopa 15h. Otin liian myöhään nuo kaksi kertaa, ja sen takia tunsin itseni väsyneeksi pitkin aamua. Ehkä otan tänä iltana puolikkaan, eli 5mg, sillä en halua olla väsynyt autoa ajaessani huomenna.

Olemme lähdössä

aamulla, jos Herra suo, Reisjärvelle syntymäpäiville. Sen takia mietityttää tuo lääke, mutta jos otan sen klo 18, niin sen vaikutus on häipynyt aamuun mennessä. Tämä on nyt tällaista kokeilua. Ja kun vaihtuvat tilanteet ja olosuhteet vaikuttavat olooni pikaisesti, on vaikea tietää, mikä on lääkkeen vaikutus, mikä johtuu muusta. Mutta se näyttää olevan selviö, että minun pitäisi ottaa rauhallisemmin kuin mitä teen. Mieheni on onneksi hyväksi avuksi, sillä hän on kelpo apu ottamaan rennosti. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Lapsenlapsista iloitsen

kuten kuka hyvänsä. Eilen taas ymmärsin, että 1/10 vain muistaa paappansa Arin. Toiset ovat niin pieniä, että heille Seppo on sama kuin paappa. Kerran aiemmin yksi heistä sanoi, että "mun äidin Seppo on varmaan kuollut, kun en ole sitä tavannut". Ja eilen toinen oli selittänyt, mitä hänen pikkuveljensä vanhana Seppona sitten tekee. Liikuttavaa, eikö vaan!

Nämä laittavat ajattelemaan, miten tärkeä on yksi Seppo, joka vastaa paappaa näille pienille. Ihana, että lapset ovat ottaneet hänet omakseen. -Eilen olin tosi ihmeissäni, että mieheni, joka ei muista kenenkään nimiä, muisti lastenlasten naapurissa asuvan tyttösen nimen, jota minäkään en muistanut! Lapset avaavat sydämiä!

Leivät on paistettu,

vielä ovat mallasleivät jälkilämmössä. Aurinko ilmestyi pilven takaa paistamaan. Tänään käymme uimassa ja kauppareissulla luultavasti. Toivottavasti ei paljon muuta. Toivotan railakasta kesäpäivää sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Jos et osaa mielestäsi rukoilla, rukoile Isä meidän, Jeesuksen opettama rukous. Tai Psalmin sanoin! Sieltä löydät aivan varmasti omat tuntosi ja olosi ja voit yhtyä rukouksiin. Luther sanoi, että hänen rukouksensa kuullaan paremmin kuin jonkun toisen, sillä hän rukoilee Jumalan omilla sanoilla - ja ne löytyvät Raamatusta.