30.05.2022 - Kaikenlaisia voittoja

Mikäli oikein ymmärrän, Suomi voitti finaalipelin eilisiltana jääkiekossa. Hyvin pelattu, hyvä Suomi! Itse en katso jääkiekkoa enkä muutakaan urheilua, paitsi silloin, jos lapsenlapset pelaavat futista tai nuorimmat lapseni ultimatea ja menemme katsomaan aurinkoiselle kentälle sitä, mitä ei tosin ole hetkeen tapahtunut.

Tärkeimmän voiton

jokaisen suomalaisen kuten kaikkien muidenkin puolesta Jeesus voitti jo Golgatalla. Urheiluvoitot ovat ajallisia, ja niiden loisto sammuu hehkuttelusta huolimatta, sillä

näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut...

Suuri voitto onkin tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa.

Pari yötä

nukuin oikein kehnosti. Ei auttanut mitkään melatoniinit. Menneen yön nukuin kunnolla ja olo on sen mukainen. Kiitollinen! Aina välillä innostun luulemaan, että tästä lähtien untani ei estä mikään, mutta sitten vaan pienikin huoli kaataa koko pakan. Ja yöllähän ne huolet ovat mörön kokoisia.

Möröstä

tulikin mieleeni oiva neuvo pienten lasten vanhemmille. Pastori kertoi lapsesta, joka ei uskaltanut nukkua, kun pelkäsi mörköä. Ei auttanut selitellä, ettei sitä ole. Mikään ei poistanut kauhua mörön hyökkäykseltä. Viimein isä sanoi, että jos mörkö uskaltaa paikalle, sen pitää ensin kohdata hänet. Ja hän kyllä pieksee mörön ja paiskaa sen ulos. Sillä ei ole mitään asiaa lapsen lähelle, sillä hän vartioi koko yön. Lapsi nukahti heti. Tätä kannattaa kokeilla, kun mörkö uhkaa lasta. En muista nyt, mikä oli tarinan hengellinen opetus, tämä jäi muistiin.

Mennyt viikko

on ollut tasapainottelua. Kuppi menee nurin aika vähästä. Lauantaina olimme ystäväpariskunnan kanssa Kaskisten markkinoilla käymässä. Sää oli kolea ja sateinenkin. Sain kylmää, viluistuin vähän. Mutta mukavaa oli käppäillä ja kahvitella ja käydä syömässä yhdessä. Kotiin tultuani voimani olivat poissa. Sain niitä takaisin, kun menin pihalle kuopsuttamaan kukkapenkkiä. Liljapenkissä oli punaisia öttiäisiä, joita nitistelin. Juolavehnä yrittää valloittaa penkkiä.

Miehelläni on lohduttajan ja auttajan lahja. Yllättäen hän tuli pihalle tarjottimen kanssa. Oli keittänyt kupilliset kahvia kummallekin. Sain juuri kukkapenkin putsattua, joten istuimme pihatuoleihin kahvittelemaan. Ihana mies, hoitava hetki.

Sisälle mentyäni

makailin sohvalla ja tein sudokuja hyvän aikaa. Sen jälkeen ompelin penaaleja hetkisen. -Nämä ovat keinoja, joilla saan koottua itseäni. Ei loikoilu tai nukkuminen vaan pieni puuhastelu.

Lastenlasten

kanssa saimme pari ihanaa hetkeä. Toiset kaksi olivat hoidossa muutaman tunnin ja leikimme sisällä heidän kanssaan. Toiset isommat olivat toisena päivänä ja heidän kanssaan olimme puistossa ja pihalla. Seppo oli hippa ja tytöt kirkuivat ja juoksivat pakoon. Hippa oli onneksi sangen rauhallinen eikä yhtään pelottava, mutta jännittävää näytti olevan sekin lapsille. Odotamme tyttöjä, jotka ovat isompia kuin toiset lapsenlapset, yökylään jonain päivänä. Missä te haluatte sitten nukkua, kysyin. Tietysti siellä missä tekin, oli vastaus.

Uimassa

olen käynyt aina, kun ei ole ollut liikaa muuta tekemistä. Uimakoppeja ei ole vielä tuotu rannalle, mutta Seppo on toimittanut uimakopin virkaa. Pian lähdemme taas, myöhemmin on luvattu lisää tuulta pohjoisesta, eikä ole kivaa, kun laineet lyövät kasvoille.

Rukoillen

jälleen tähän päivään. Herra olkoon sinunkin kanssasi, arvoisa lukijani!

jk. Kävimme tyttöjen kanssa Arin haudalla. Sinä päivänä tuli juuri 6 vuotta kuluneeksi Arin kuolemasta. Selitin tytöille asioita heidän paapastaan. Tiutau haki vettä kastelukannuun Sepon kanssa. Matkalla oli hauta, jossa oli tyttöjen sukunimi ja Tiutau huomasi sen. Meidän hauta! Sepon piti kastella kukat siltäkin haudalta ja myöhemmin Tiutau kyseli, minkä ikäisiä ne olivatkaan ne "heidän" haudan ihmiset, kun kuolivat. Sukulaisuussuhteet kaivannevat vielä vähän selitystä ja iän karttumista!