24.03.2022 - Remontti- ja migreenikatsaus

Tänään sateinen tai vähintäänkin pilvinen päivä. Se sopii hyvin, en kaipaa nyt aurinkoa, vaikka se ihanasti lämmittääkin ja ilahduttaa mieltä, mutta ei välttämättä päätä.

Ampaisin

tiistaiaamuna terveyskeskukseen, sillä migreeni oli seuranani koko maanantaipäivän, jolloin olin töissä, ja jatkui iltaan asti. Pyysin esirukousta läheisiltä ja koin, että rukouksiin vastattiin. Ei mitään ruuhkaa asemalla, vaan pääsin heti hoitajan puheille ja sain myös lääkärin apua. Tulin kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Sain uutta lääkettä, pitkävaikutteisempaa kuin Burana. Ja lääkäri lupasi soittaa ensi viikolla, jolloin katsotaan, mikä tilanne. Samana päivänä kävi kosteusmittaaja, joka totesi keittiön olevan kuiva. Sitten jäimme odottamaan jatkoa toimille.

Migreenin suhteen

on lähes mahdoton antaa ja saada oikeita neuvoja. Syynä on se, että se voi johtua niin monista tekijöistä. Mielellämme sanomme toiselle, että tee näin, niin migreeni häipyy, mutta ei se taida niin sujua useinkaan. Minulla se puhkesi luultavasti tällaiseksi pitkäkestoiksi jumbomigreeniksi saamamme mahataudin seurauksena. Sekä auringonvalon, rasituksen, pitkän matkan ja ties minkä yhteisvaikutuksesta. Koko maaliskuun olen "migrenoinut" muutamaa päivää lukuunottamatta.

Ikävä kyllä

uusi lääke, Pronaxen, ei tunnu auttavan. Sama vaikutus kuin pelkällä Panadolilla, eli ei vaikutusta. Tänä aamuna heräsin siihen puoli kahdelta ja olin vähän epätoivoinenkin hetken aikaa. Heitin lääkkeet kitaan ja vielä uuden Melatoniinin, jonka avulla lepäsin unen kaltaisessa horroksessa kuuteen asti. Päätä jomotti kuitenkin, niin että heräilin jatkuvasti ja yritin löytää asentoa, jossa kipu ei tuntuisi.

Jos migreeni tulisi

aina päivällä, selviäisin sen kanssa paremmin, ainakin kotioloissa, sillä pieni puuhastelu auttaa lääkkeitten lisäksi - tai ehkä ilman niitäkin, en osaa sanoa. Voin ottaa vain valikoituja lääkkeitä aivoverenkiertohäiriön takia (tia-oire), joka oli minulla neljä vuotta sitten. Migreeni alkaa pääsääntöisesti 4-5 tunnin unen jälkeen enkä enää saa nukutuksi eikä makoilu auta.

Jotkut fyssarit sanovat, että päänsärky/migreeni ei välttämättä johdu päästä. Minullakin se voi johtua nimenomaan jumissa olevista hartia/niska/selkälihaksista. Sillä levättyäni ja nukuttuani hetken, jolloin alan rentoutua, jokin kai menee tukkoon niin ettei veri kierrä päässä ja siitä seuraa särky. Olin tiistaina kolmannen kerran hierojalla ja itsekin olen koittanut hieroa jumeja. Ehkä tarvitsisin jonkin relaksantin, toisin sanoen lihaksia rentouttavan lääkkeen?!

Joka tapauksessa

en ole nyt epätoivoinen, sillä on uusi päivä ja aamuyön horrosunikin oli parempi kuin ei unta ollenkaan. Älylaitteen merkinnän mukaan nukuin yhteensä jopa 6h ja leposyke yön aikana laski alemmaksi kuin moneen aikaan. Olen toiveikas. Aamun lisäuni paransi sykettä myös verenpaineen mittauksen lukemissa. Verenpaine oli yhtäkkiä koholla tiistaina lääkärissä ollessani, hämmästyin todella. Se on hyvin matala yleensä. Ja niin se on ollut onneksi edelleenkin. Tänä aamuna 115/73 ja syke 54.

Mielessäni on ollut toinen mummuni,

äidin äiti, jonka elämä oli hyvin raskasta sodan ja 10 lapsen kanssa, ja joka kuoli jo 68 vuotiaana. Voisi sanoa, että elämästä kylläksi saaneena. Minulle jäi sellainen tuntu, ettei hän jaksanut enää elää, mutta hän oli onnellisesti uskossa ja hänen kaikki lapsensa elävät yhä. Nuorin heistä on 67v, ja minun äitini, joka on vanhin, on 87v. Puolet lapsista on jo 80 täyttänyt. Mummu teki täyden päivätyön ja arvostan häntä suuresti. Hän jäi orvoksi äidistään 2-vuotiaana, joten tuskin osaan kuvitella hänen elämänsä surua ja yksinäisyyttä. Itselläni on ollut täyttä tukea antava äiti koko elämäni. Paljon raskaampaa olisi elämä ollut ilman häntä, kun lapseni olivat pieniä ja mieheni vakavasti sairas. Äiti kannusti ja rohkaisi eikä arvostellut minua, kun minulla oli vaikeaa.

Leipä alkoi loppua,

ja mieheni mielestä leipomani hapanjuurileipä on paljon maukkaampaa kuin kaupan leipä. Hän jaksaa kehua leipääni, joten mielelläni sitä teen. Omakin leipäni loppui, joten eilen laitoin juuret pöhisemään ja taikinat myöhemmin nousemaan. Yöksi miehen taikinat jääkaappiin vuokissa ja oma taikinakulhoni kylppärin lämminvesiputken päältä jääkaappiin aamuyöllä.

Koska remonttimies

saattoi tulla joko torstaina tai perjantaina, pistin uunin päälle heti könyttyäni keittiöön kuudelta. Paistoin leivät, tein sämpylöitä omasta taikinastani. Samalla paistoin jauhelihapihvit uunissa päivän ruokaa varten. Kananmunia ei ollut, mutta läjä mausteita ja nokkosjauhetta tehnee tehtävänsä. Kun sain paistot tehdyksi, remonttimies soitti tulevansa! Sopivasti ehdimme vielä tiskatakin ja keittiö oli tyhjä tavaroistamme. Vain ihanat tuoksut leijailijat ilmassa! Tiskit hoidimme tietysti kylppärissä - nyttemmin uudessa tiskivadissa, jonka mies oli ostanut, kun kyllästyi tiskaamaan taikinakulhossa. Tiskit kuivuvat työhuoneessa. Hommat lutviutuvat näissäkin oloissa.

Lattialaminaatti

pitäisi tulla keittiön lattiaan valmiiksi tänään. Siellä työmies paiskii hommia. Ensi viikolla kuulemma tulee uusi tiskikaappi ja sitä joku laittamaan. Ja sitten varmaan putkimies. Meillä on tämän entisen olohuoneen, nykyisen makuuhuoneen oviaukon edessä verho, joten mukava kuunnella työn ääniä makoillen.

Päätin ottaa kolmen päivän kuurin tuota lääkettä siitäkin syystä, että migreeni jatkuu edelleen. Lievempänä nyt, mutta ohi se ei ole mennyt. Jahka tämän tallennan, aion levätä loppupäivän lukuunottamatta perushommia, joita elämä vaatii.

Psalmi 90 näine valittuine jakeineen rohkaisee minua tänään kaikessa koruttomuudessaan ja paljaudessaan. Toivotan sinulle, arvoisa lukijani, siunattua päivää. Iloitaan Herrassa, sillä se on todellista iloa!

Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin,

iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:

"Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan pois.

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta

taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta;

ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse,

niinkuin me lentäisimme pois.

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.