05.02.2022 - Lämpöasteita

Onneksi lämpöasteet ovat ulkona eivätkä minulla. Mies on tosin flunssaisen oloinen, mutta se voi johtua siitä, että hän porasi reikiä työhuoneen seinään eikä käyttänyt suojaimia. Aika näyttää kummasta on kyse.

Iltapäivällä

sään pitäisi pakastua, joten yritän hinautua parkkipaikalle kaivamaan auton esiin raskaan lumen alta ennen kuin se jäätyy kiinni. Kunhan nyt ensin kirjoittelen olohuoneen sohvalla ja tähyilen välillä ulos alastomia koivuja ja sateisen näköistä säätä. On hiljainen aamu. Kello vain tikittää seinällä. Mies lukee uutisia vuoteella makuuhuoneessa.

Yksi kohokohta

viikossa oli, kun mies laittoi työhuoneeseen yhden hyllyn lisää katonrajaan. Ei sillä, että sitä olisi kipeästi tarvittu, mutta miesten nyt vaan on kai välillä saatava rehkiä. Sanoin kyllä, että nyt hyllyjen on riitettävä. Seuraavaksi tavaraa pitää lentää ulos eikä sisälle. Mukavaa oli kuitenkin, kun sain monta laatikkoa hyllyyn - niissä on JOULUN LAPSI -tavaraa. Vihkoja, kampoja, penaaleja, leluja ym. Huone on taas imuroitu ja pesty puhtaaksi ja siellä on mukava ommella ja askarrella. Miehen nurkka on vielä aikamoinen röykkiö, mutta hän selvittää sen, kun saa inspiraation. Hän ei tee mitään jos ei huvita, mutta kyllä häntä onneksi usein huvittaa yksi sun toinen asia. Hän muun muassa toi kaikki löytämänsä peruslyijykynät eräästä kaupasta samalla, kun haki sieltä pitkän lankun hyllyä varten. Nyt on kyniä vähäksi aikaa penaaleihin.

Minun tavaranihan

lentävät ulos taas ennen vappua, kun pakkaamme ensimmäisen erän ensi jouluksi. Joulun lapsi -projekti on minulle todella iloinen, haastava ja innostava puuhamuoto ja harrastus. Minun on vaikea tehdä jotain, jos siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta köyhien maiden lasten paketit eivät ole turhia. Viime jouluna muistaakseni yli 100 tuhatta lasta on saanut Joulun lapsi -paketin monissa maissa ja sen myötä kutsun seurakuntaan. Rukoillaan, että Sana saa kantaa hedelmää ja jokainen paketti tuo iloa lapselle.

Mies on tehnyt

viikolla runsaasti lumitöitä sekä omassa pihassa että vähän muuallakin. Hänellä on tarvittavat välineet joka hommaan. Miesmäiseltä kuulostaa, eikö vaan. Nainen puolestaan keksii välineet sitä mukaa kuin niitä tarvitaan. Yksi iso juttu oli se, kun mies vaihtoi kai jo edellisellä viikolla pyörääni uuden takakumin. Sen jälkeen pyörä on ollut kuin eri peli! Epäilen välillä, että siihen on laitettu jopa moottori, sillä se kulkee nyt niin vaivattomasti. Vaikka takarengas on saman numeroinen kuin edellinenkin, mutta se on kuitenkin vähän isompi ja kun se on täynnä ilmaa, on pyörä tosi kevyt ajaa.

Eilen tosin

jouduin lykkäämään pyörää osan matkaa, kun tulin töistä, sillä lumimyräkkä oli alkanut. Olin töissä alkuviikon ja perjantain. Ensi viikolla tiistain ja torstain. Vapaapäivät ovat juhlaa, mutta sitä ovat omalla tavallaan myös työpäivät, sillä ilman niitä vapaapäivät eivät olisi niin tarpeellisia.

Torstaina

olin uimahallissa. Siellä ei ollut juuri ketään muita aamulla. Sain molskia yksikseni ja saunoa myös. Nautin kovasti! Pyrin käymään joka viikko, jos onnistuu. Olen aloittanut myös puhallella ja hengitellä Well 02:n kautta höyryä kerran tai pari päivässä, kuten kerroin kai viimeksi. Sillä on vaikutusta. Saman tekee varmaan se, jos puhaltaa pillillä pulloon, jossa on vettä. Keuhkot vahvistuvat. Aiemmin iltaisin jouduin ottamaan astmalääkettä jonkun kerran, kun yskitti ja tuntui, että kurkussa on möykky. Nyt sitä tarvetta ei ole ollut. Olen kiitollinen!

Verikokeissakin olin

ja tulokset olivat hyvät. Siitäkin olen mitä iloisin! Jos en olisi niin perso ruualle ja saisin painoa putoamaan edes pari kiloa, niin tulokset olisivat vielä paremmat, mutta minkäs teet. Syöminen on niin mukavaa. Nytkin on perjantain grillimakkarat vielä odottamassa, kun eilen emme muistaneet niitä, vaan söimme jonkin aikaisemman ruuan pois. Kyllä me syömme terveellisesti, mutta liika on liikaa mitä lajia hyvänsä.

Menneellä viikolla

tein jälleen omaa leipääni. Olen päässyt tiettyyn rytmiin sen tekemisessä. Laitan juuren pöhisemään iltapäivällä. Illalla leivon siitä taikinat, jotka laitan yöksi nousemaan. Aamulla ne ovat valmiit joko paistettavaksi tai sitten jääkaappiin ja paistoon sitten, kun ehkä paistan jotain muutakin. Nyt on miehen leivät jääkaapissa vuokissa pitkissä muovirasioissa, olleet kaksi yötä. Tänään paistan ne. Ehkä iltapäivällä ja laitan samalla vaikka punajuuria ja porkkanoita paistumaan. Yllätin itseni jopa tekemästä muffinsseja! Eräs ystäväni oli laittanut helpon ohjeen fb:ssa, ja tein saman tien, kun aineita sattui olemaan. Ohjeessa oli 150 g sulatettua rasvaa, mutta laitoin kolmanneksen siitä oliiviöljyä ja onnistuivat hyvin.

Kreetalainen Happy Olive -öljy

on todella maukasta ja hyvää ruun laitossa. Rasvaan sillä myös kasvojani illoin aamuin sekä jalkapohjiani iltaisin. Otan lusikallisen silloin tällöin sellaisenaan. Aamuisin laitan kaurahiutale-siemen-puurooni ensin kuumaa vettä, sitten tekemääni voi-öljysekoitusta. Sen resepti on:

- 4 osaa huoneenlämpöistä voita, 4 osaa öljyä, 2 osaa oliiveja 8-10 kpl ja/tai sitruunanmehua 0,5dl. Tein tämän mukaan ja se on hyvää! Pöräytin sekaisin sauvasekoittimella.

Tällaisiin hauskoihin, uusiin juttuihin

on mahdollisuus, aikaa ja voimia, kun en tee kokopäivätyötä. Jos tässä iässä on vielä täysipäiväisessä työssä, ei jaksane muuta kuin yrittää palautua päivän töistä seuraavaa päivää varten. Riippuu tietysti työn laadusta ja ihmisen terveydestä. Molemmat vaihtelevat riippuen monista asioista.

Eilen kuuntelimme

työhuoneessa puuhaillessamme lhpk.fi/saarnat sivustolta Markus Pöyryn opetuksen 2. Mooseksen kirjasta. Huomasin, että ensimmäinen osa on kuuntelematta, kuuntelemme sen tänään. Oli erittäin mielenkiintoinen ja puhutteleva. En ole aiemmin ajatellut, että varmasti Mooseksen oli vaikea kieltää kasvattiäitinsä, faaraon tyttären hänelle suoma nimi ja perintö, sillä tämä oli ottanut hänet pojakseen, rakastanut ja kasvattanut hänet. Voi vain kuvitella, mutta todennäköisesti se oli raskas asia molemmille. Suosittelen kuuntelemaan. Opetuksessa sai jälleen ymmärrystä siihen, miten Jumala on itseänikin johdattanut ja kasvattanut. Mitään ei ole tapahtunut sattumalta, vaan kaikessa on ollut tarkoitus.

Jouluruusuni

ei oikein menestynyt. Se ei avannut kukkiaan. Kukkakauppias kehotti pitämään sen edelleen ja laittamaan kesällä kukkapenkkiin, jossa se voisi kukkia. Toin kukan olohuoneeseen, missä se saa kukkalampun valoa. Se alkoi tehdä lehtiä ja kuivatti lopullisesti jo valmiiksi kuivat kukkanuput. Nyt se näyttää elävältä.

Iloista kansallisrunoilija J.L.Runebergin päivää,

arvoisa lukijani! Liput ovat jälleen salossa. Meidän pihassamme tosin puolitangossa. Joku talon asukkaista on jälleen siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Me, jotka vielä elämme, ottakaamme vaari jäljellä olevasta ajastamme ja uskokaamme Jumalan lähettämään Pelastukseen, Jeesukseen, niin osamme on oleva siunattu!

jk. Mies tuli keskeyttämään kirjoitukseni ja sain selvityksen Eritrean sotapalvelukseen astuvien miesten tilanteesta. Opin paljon uutta, kun vaan vielä muistaisinkin.