28.01.2022 - Kaunis kevättalven päivä!

Vapaapäivät

ovat makoisia sen jälkeen, kun on ollut töissä! Tosin tällä viikolla jäi nähtäväksi taas, että ikä tekee työtään. Edellisellä viikolla olin poikkeuksellisesti viitenä päivänä töissä. Lepäsin illat, nukuin kunnon yöunet, mutta sittenkin väsyin. Maanantain tällä viikolla olin töissä normaalisti, mutta illan tullen väsähdin. Kaatoväsy seitsemän aikaan. Nukkumaan vaan, myöhemmin pesulle, vaikka vilu oli. Yöllä heräsin migreeniin ja aamuyöllä etoi ja pyörrytti.

Pari päivää meni vähän vetelästi, mutta loppuviikkoa kohti olen virkistynyt ja voin hyvin. Kiitollinen mieli, onnellinen olo.

Tänään heräsimme

kuudelta, mies halusi lähteä mukaan, kun menin verikokeisiin. Nimittäin sen jälkeen olimme päättäneet mennä kahville jonnekin, koska jouduin syömättä köpöttelemään kaupungille. Pari kilometriähän sinne on, joten juuri passeli kävelymatka. Tunteroisen ihmettelin uudessa Fimeassa, kävin sydänfilmissäkin, mikä oli yllätys itselleni, mutta hyvä vaan, kun sekin tutkitaan.

Löysimme kuppilan,

mies oli tosin siellä jo nauttinut yhdet kahvit minua odotellessaan. Laitoin viestin, että olen tulossa. Mies oli tullut minua ulos vastaan kauppakeskuksen eteen, mutta totta kai minä kipaisin vähän eri reittiä ja hän juoksi perääni, kun huomasi, että siellä se nyt viilettää menemään. Nykyisin otan aina omat avaimet mukaan, kun lähdemme jonnekin. Koskaan ei voi tietää, tulemmeko yhtä matkaa kotiin. Jompi kumpi eksyy tai toimii toisin kuin arvelee toisen toimivan. Ajattelutapamme on tyystin erilainen, mutta se ei onneksi ole ongelma.

Olin saanut viestin, että silmälasini ovat valmiit, päätimme hakea ne samalla. Lasit tuntuvat sopivilta, keveät titaanikehykset, kaksiteholasit - ja näen niillä paremmin kuin edellisillä, jotka olivat minulla 5,5 vuotta. Mikä etuoikeus sekin, että kykenee hankkimaan apuneuvoja ja voi nähdä selvästi!

Poikkesimme

isoon markettiin ja löysin sieltä tarjouksesta lasten paitoja (Joulun lapsi -projekti, tietysti!), vain 3 euroa/kpl. Ostimme myös lahjan lapsenlapselle, joka täyttää piakkoin vuoden. -Olen haikaillut kuukausikaupalla vanun ostoon Tervajoelle, mutta tämän päivän kelikään ei innostanut lähtemään sinne asti. Niinpä kävimme Eurokankaassa ja ostin puoli kiloa vanua sieltä. Täytän kissan tassuja ja pääsen ompelemisessa eteenpäin.

Eräänä päivänä

ajelimme autolla viedäksemme Happy olive -kanisterin tuttavaperheeseen, joiden kanssa tilasimme yhdessä lisää öljyä. Ajoin ohikulkutietä, jossa "pitää" ajaa 80km/h ja huomasin, että en pidä ollenkaan talvikelissä ajamisesti maantienopeudella. Lihakseni jännittyvät, ajaminen ei tunnu mukavalta. Syynä on varmaankin useita vuosia sitten ajamamme kolari tyttären kanssa, jossa auto meni ylösalaisin ja me kömmimme rikkoontuneista ikkunoista ulos. Oli talvikeli ja liukasta. Kaupunkiajo ei jännitä minua ollenkaan, sillä lujaa ei voi ajaa. Kesäkelillä ajelu on toista, oli vauhti mikä hyvänsä.

Tällä viikolla

olen saanut joitakin kotitöitä tehdyksi. Pesin uunin. Se ei käynyt ollenkaan niin kätevästi kuin netistä katsoessani kuvittelin. "Ei hankausta, vähän suihkuttelua ja elmukelmua päälle". Minun elmukelmuni tarttui kaikkialle muualle kuin uunin seiniin ja löysin vain uunin hankausjauhetta kaapista. Laitoinpa sitten fairyä ja leivinjauhetta uuniin ja kyllä siitä parempi tuli, kun annoin yön vaikuttaa ja sain sen muovinkin jotenkin sinne päälle ängetyksi. En hangannut. Uuniritilät käärin elmukelmuun erinäisiä aineita suihkuteltuani, mutta lopulta hinkkasin ne teräsharjalla hampaat irvessä ja ranteet särkien. Niistä tuli kyllä puhtaat.

Mietin kuumeisesti,

mitä ne muut tekemäni kotityöt ovat, mutta en keksi. Tietenkin olen leipää leiponut, sekä gluteenitonta että tavallista. Pyykkiäkin olen pessyt ja tiski- ja käsipesuallasta, mutta ne eivät kyllä tunnu kovin mainittavilta. Delegoinut kyllä olen. Pyysin tytärtä ahkerine lapsineen, neidit 7 ja pian 5v, tekemään meille gluteenittomia pikkuleipiä, ei pahan sokerisia, mutta hedelmiä ja tummaa suklaata saa käyttää. Haimme ne saman tien eivätkä ne kovin kauan meillä kestä, niin makoisia ne ovat. Pitänee tilata lisää lähiaikoina.

Aamulla huomasin

yllättäen, että meillä on kaksi samanlaista tarjotinta keittiössä! Aiemmin on ollut vain yksi. Mainitsin miehelle asiasta. Hän oli innoissaan, kun olin viimeinkin huomannut. Tarjotin oli löytynyt kirpparilta jo syksyllä, ja mies oli odottanut, milloin minä huomaan sen. Hän ilmoitti tämän olevan perinteistä kotikiusaamista. Itsehän en ikinä jaksaisi odottaa kuukausikaupalla, että toinen huomaa jotain. Toisaalta. Vaikka ilmoitankin asioita heti, luultavasti mies ei kuule tai muista asiaa sen koommin, joten se siitä. -Minua naurattaa, kun hän välillä uhkailee aikovansa käydä sanomassa jollekin jotain tiukkaa. Hänen "tiukkansa" olisi jotain niin kesyä, että toinen tuskin huomaisi, että hänet pistetään seinää vasten.

Uimahallissa

onnistuin käymään sentään. Keskiviikkona koin olevani liian uupunut vielä, mutta torstaina kävin. Nautin kovasti uimisesta ja sen jälkeisestä saunasta. Olo on keveä ja rentoutunut. Otin myös taas käyttöön "hengityslaitteen" eli WellO2-laitteen. Näin netistä, että joku urheilija käytti sitä ja kertoi sen auttavan, kun hän treenaa. Minähän en treenaa, mutta kun hengästyn kävellessäni tai pyöräillessäni, minun on raskasta saada henkeä. Mieskin sen on huomannut. Päätin, että alan joka päivä puhallella laitteen kautta. Toivon sen auttavan, sillä usein illalla nukkumaan mennessä alkaa yskittää. Astmalääke auttaa, mutta en tahtoisi käyttää sitä, jos voin tehdä jotain asian eteen.

Keskiviikkona kävelimme

opetusiltaan seurakuntaan.

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: me lähdemme Herran huoneeseen. -Psalmista 122

Seurakunta on todella tärkeä paikka minulle ja myös miehelleni. Se on koti, me seurakuntalaiset yhdessä oman pastorimme kanssa muodostamme sen. Lauma vajavaisia, syntisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat armoa ja yhä uudelleen vakuutusta syntien anteeksiannosta, sellaisia meidän seurakunnan väki on. Yhä useampi on löytänyt tiensä seurakuntaamme ja se on hienoa. Opetus on raamatullista ja Pyhä Henki minussa todistaa, että se, mitä kuulen, on totta. Sunnuntaina pääsemme taas messuun, jos olemme terveinä. Minulla on soittovuoro.

Mies lähti kauppaan

ostamaan perjantaimakkaraa. Katsomme sitä syödessämme Areenalta varmaan taas norjalaista luonto- tai eräohjelmaa. Illemmalla luemme Jeremian kirjaa ja sen jälkeen 1. Mooseksen kirjan selitystä, toista Lutherin kirjaa. Hän selittää saman asian useaan kertaan eri kantilta. Se on hyvä, asia tulee ymmärretyksi ja jää mieleen.

Kävi meillä

vieraitakin viikolla. Tai vieras paremmin. Eräs nuori seurakuntalaisemme. Kutsuin hänet syömään ja samalla saimme jutella ja rukoilla. Kehotin tulemaan toistekin ja ottamaan kavereita mukaan. Tulee vähän kotiakin järjestetyksi, kun joku tulee käymään. Niin se on.

Olkoon viikonloppusi siunattu ja mielesi iloinen, arvoisa lukijani!