22.01.2022 - Työviikon jälkeen

Pitkästä aikaa olin koko viikon töissä. Minähän teen 50% työviikkoa elokuusta lähtien. Loppuviikolla tosin olin lyhennettyä päivää, kun tarve ei ollut kokopäiväinen erinäisistä syistä. Olen iloinen, että selvisin enkä edes rimaa hiponut.

Jokainen arvannee

syyn työviikon pituuteen. Tauti on kaatanut porukkaa joka puolelta, joten vain jokunen keikkuu työkunnossa ellei sitten ole perheen takia karanteenissa. Itse vain ihmettelen, että minä, vanha, en ole vielä sairastunut. Ehkä niin käy, kun muut palaavat töihin eikä minua välttämättä tarvita. Elän pienoisessa toivossa kuitenkin, että jospa voisin ohittaa koko taudin. Se jää nähtäväksi.

Mutta kävipä niin tai näin,

tiedän, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta. En ota mitään vastaan Jumalan vastustajalta, vaan kaiken Jumalan kädestä. Koska olen hänen omansa kasteen kautta ja uskon, että se sovitus, minkä Jeesus on puolestani myös minua varten valmistanut, riittää. Omistajani pitää minusta huolen mikä sitten minua kohtaakin. Elämän sammuminen maan päällä tapahtuu jokaiselle väistämättä ennemmin tai myöhemmin, ja se ajankohta on yksin Jumalan tiedossa. Juuri oikealla hetkellä se tapahtuu itse kunkin kohdalla, vaikka ihmisen kannalta kaikki saattaa jäädä kesken.

Tällä hetkellä

koen olevani kelpo iskussa tietyin rajoituksin. Migreeni on selkeästi vähentynyt. Tiistaina sain sen päivällä ja sitä kesti nukkumaanmenoon asti, mutta se oli lievähkö, pärjäsin sen kanssa, kun lepäsin illan. Ilman päänsärkyä olen kuin eri ihminen. Särky lamaannuttaa. -Keskiviikkona painelin jo uimaan töiden jälkeen. Siitä kyllä nautin!

Älysormuksen tiedot

auttavat minua tunnistamaan omaa jaksamistani. Menneellä viikolla pulssi alkoi nousta puoliviikosta, aloin väsyä. Mutta palautuminen oli hyvää koko viikon. Se johtui siitä, että vältin rasitusta: alkuviikon kävelin töihin, loppuviikon huristelin autolla. Se vaati jonain aamuna melkoista auton jynssäämistä irti tarralumesta parkkipaikalla, mutta oli kai vähemmän rasittavaa kuin kävely raskaassa lumessa. Ja joka ilta olen ollut petissä klo 21.

Heräsin tänäkin aamuna

viiden maissa. Olin nukkunut tarpeeksi, vähän yli 7 tuntia. Käytin painopeittoa (9kg) viime yön ja se rauhoitti untani. Ja se tosiaan painaa eikä aina tunnu hyvältä. Mutta jos haluan saada levollisen unen, siitä on apua. Hammaskiskoa olen käyttänyt uutterasti viime kuukaudet, vaikka en ole varma, mikä sen merkitys on migreenin kannalta. Mutta en viitsi riskeerata. Sitä paitsi liian kova purenta saattaa rasittaa turhaan 62 vuotiaita hampaitani. Voi iik, olen tosiaan noin vanha - oman iän pompahtaminen yhtäkkiä, huomaamatta, noin korkeaksi, on ollut suuri yllätys, lähes järkytys.

Käythän äänestämässä!

Me kävimme hoitamassa velvollisuutemme jo ennakkoon. Äänestäminen on oikeus ja myös velvollisuus. Turha pullikoida, jos ei käytä edes tätä mahdollisuutta vaikuttaa. Ja rukous. Se on kristityn ase vääryyksiä vastaan ja hyvän puolesta. Muistakaamme Räsäsen ja Pohjolan tilannetta!

Eilen tultuani töistä,

juotuani miehen keittämät kahvit ja huilattuani hetken, kävin läheisessä kukkakaupassa. Haluan nähdä kauniita värejä ympärilläni. Ja kukkaset ovat sitä parasta! Tätä nykyä rakastan neilikoita,kuten varmasti olen kertonut ja kuvista näkyy. Ne ovat kestäviä, joten niistä voi iloita pitkään.

Löysin myös kirpparilta kympillä telineen, jossa on läjäpäin kauniin värisiä ompelulankoja. Ne ovat käyttötavaraa, iloitsen niiden löytymisestä.

Menneellä viikolla

kävin ohimennen (ilmaisessa) näöntarkastuksessa. Käynti kävi kukkaron päälle. Näkö oli pari vuotta sitten ihan entisellään, mutta oli nyt huonontunut sen verran, että uudet lasit on syytä hankkia. Kauhea moraalinen isku on kuluttaa niin paljon rahaa itseeni kuin mitä uudet rillit vaativat. Sain itseni koottua, kun huomasin, että edelliset lasit olen hankkinut 5,5 vuotta sitten. Se helpotti oloani ja nyt odotan, koska toimitus on valmis. Ja ovatko rillit ollenkaan sopivan näköiset! Minähän en kauan fundeeraa, kun jotain hankin. Ikävä kyllä, on joskus ollut todettava. Vaatehankinnat ovat kohdallani harvinaisia. Alusvaatteita ja kenkiä lukuunottamatta ostan todella harvoin mitään uutena.

Mieluummin kulutan lempiharrastukseeni,

joulun lapsi -projektiin. Lähes joka päivä ompelen hiukan jotain. Se käy helposti, sillä työhuoneessa on kaikki valmiina muuta kuin istun koneen ääreen ja surautan pari saumaa. Penaaleja on kertynyt iso pino ja kissojakin ryhdyin taas leikkaamaan ja ompelemaan. Mies sai rustata kissojen naamoja, sillä se käy häneltä paremmin kuin minulta. Ystävän kauniit verhot muuttuvat kissoiksi.

Odotan vaan, koska ehdin ja jaksan lähteä vanua hankkimaan. Haen sitä mieluusti Tervajoen vanusta, Tevasta, sillä siellä se on paljon edullisempaa kuin paikallisessa liikkeessä. Samalla reissulla on mukava ajaa Susan kirpparin kautta, sillä sieltä löytyy usein jotain mukavaa. Tämän reissun teemme yleensä pari kertaa vuodessa miehen kanssa.

Lähetin kyselyn

erääseen liikkeeseen kysyäkseni, olisiko heillä tarjota edullisia värikyniä joulunlapsitarpeeseen. Minähän jahtaan niitä jatkuvasti. Kuten kaikkea muutakin aiheeseen liittyvää: kyniä, kumeja, terottimia, paitoja ja pieniä leluja. Lankoja, kankaita jne. Teen tätä siksi, että se on minusta mukavaa. Tulen iloiseksi, kun voin tehdä jotain hyödyllistä. Haluan käyttää rahani siihen, mistä on hyötyä ja iloa sekä saajalle että myös minulle. Jokaisella on omat tärkeät juttunsa, tämä on minulle se tärkeä. Ihan tärkein juttu on tietysti oman seurakunnan työn mahdollistaminen varoin ja käytännön toimin, harrastukset ovat toissijaisessa asemassa.

Mutta ilman Romantikkojen ryhmää Joulunlapsi -harrastukseni tässä mittakaavassa ei ollenkaan onnistuisi. Kevään korvalla pakkaamme jälleen, jos Herra suo!

Tällä kertaa

makoilen olohuoneessa. Takka lämmittää ja myös valaisee. Pöydällä kukkivat neilikat, kukkavalo pitää kukkia hengissä pimeän talven yli. Pelakuut lepäilevät kellarissa, olen kastellut niitä pari kertaa. Ehkä maaliskuussa tuon ne sisälle. Kun olen kirjoittanut ja laittanut kuvat tänne, taidan syödä pari voileipää.

Tein viikolla gluteenittoman taikinan. Se oli jälleen yön yli kylppärin lämpöputken päällä kannen alla kohoamassa, ja aamutuimaan se oli valmis laitettavaksi jääkaappiin. Tänään paistan sämpylät ja samalla silakoita uunissa. Olen oikein iloinen, että olen tutustunut Happy olive -öljyyn, ja otan sitä lusikallisen joka päivä sen lisäksi, että laitan sitä leivän päälle - se maistuu hyvältä! Juuresten väri kirkastuu ja maku on erinomainen. Eilen paistoin niitä jälleen ja nautimme samalla, kun katsoimme Tiettömän taipaleen viimeisen tarinan.

Huomenna, jos Herra suo,

menemme messuun. Sinne on tullut viime aikoina uusia ihmisiä, joita Jumalan sanan kuuleminen vetää ja kiinnostaa, ja se on iso kiitosaihe! Seurakunta on minulle perhe, hyvin tärkeä. Mitä vaikeammat ajat koittavat, kuten tapahtuu varmasti, sitä tärkeämpi on kuulua hengelliseen kotiin, jossa sinut tunnetaan ja jossa sinusta pidetään huolta - tätä aikaa mutta ennen kaikkea tulevaa hyvääsi ajatellen!

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani, ja

Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Psalmi 27:14