Kategoriat: Ajankohtaista
Päivä alkoi mukavasti, 9 tunnin yöunet takana. Yllättäen huomasin runsain määrin paisuneen mantelileivän keittiön pöydällä - mies tykkää siitä, minulle se ei oikein sovi. En ollut herännyt yöllä kiikuttamaan kulhoa parvekkeelle kylmälepoon. En ollut muistanut koko taikinaa. Samoin hapanjuuripurkki pursuili hansikkaaseen asti, joten ryhdyin toimiin pikaisesti.
Pullataikina
ensiksi. Ja sitten mallasleipä, iso annos. Mies avuksi sekoittamaan taikinoita. Taikinoiden päivitystä aamupäivän mittaan ohimennen. Aamupala, Raamatun lukua olohuoneessa kaikessa rauhassa.
Lähdimme lenkille,
mikä olikin kelpo reissu. Saalis oli runsas. 7 maskia sekä kolme tölkkiä vajaan kahden kilometrin kävelymatkalla! Maskeja totisesti käytetään, koska niitä riittää niin rankasti pitkin pientareita, roskisten vierustoja ja kävelyteitä. Kerron kuun lopussa tämän kuun saldon. Kävimme kaupassa samalla reissulla. Mies osti maidot ja mehut, minä rahkaa, juustoa ja muuta.
Kotona tein
ruokaa luovuutta apuna käyttäen. Riisiä, vähän värimakarooneja. Lihaliemikuutio, jauhelihaa. Haudutin sipulia ja valkosipulia. Pussillinen sekavihanneksia. Pari lusikallista piparjuurta, roiskaus punaviinietikkaa, jolla on jokin muukin nimi, mutta se ei tule mieleeni, koska pääni on sekava eikä muisti toimi. Balsamico, sanoo mies, kun huutelin kysyäkseni. Ruokaillessamme alkoi näet migreeni.
Iltapäivän
vietin vuoteessa pipo päässä. Melkein nukahdin, mutta en tietenkään aivan. Mies nukkui autuaan unta. Ihana olisi, jos osaisin rentoutua ja nukahtaa päivälläkin. Migreenin alkaessa tulee vilu. Mies haki lammasnahan jaloilleni. Suunnittelin kinttaitten hakemista käsiini, mutta työnsin kädet selän alle sen sijaan. Lopulta lämpenin, mutta päänsärky jatkuu vieläkin, tosin nyt lievempänä.
Ystäväpariskunta
poikkesi ovella ja toi kassillisen kirjoja, joista he luopuvat muuton takia. Olisin kutsunut sisälle, mutta en jaksanut. Valitsimme kumpikin kirjoista luettavaa itsellemme. Loput mies vei alakertaan lapun kera: saa ottaa, poistamme loput parin päivän päästä. Viemme ne kirjaston hyllylle, josta saa kukin ottaa, mitä tahtoo.
Huomenna
menemme poikkeuksellisesti jo klo 9 alkavaan messuun, jos Herra suo, ja toimin siellä kanttorina. Kävin virret juuri läpi, ja ne ovat onneksi helppoja ja lyhyitä. On pikkupaaston aika, vain viisi virttä, koska ylistysvirsi jää pois. Ja messu on lyhennetty sen takia, että pastori ehtii pitää toisenkin messun, koska väkeä saa olla korkeintaan 20 yhtä aikaa paikalla. Joitakin seurakuntalaisia emme ole nähneet pitkään aikaan tästä syystä. -Toivon, että olen aamulla kunnossa. Jos en, jään kotiin, ja seurakunta messuaa ilman säestystä ja käy se niinkin.
Migreeni tulee minulle
harvoin päivällä. Tiedän kyllä, että olen liian väsynyt. Tarvitsen enemmän hiljaisuutta kuin mihin on ollut mahdollisuutta parina viime viikkona. Mukavatkin asiat väsyttävät, mutta niitä ei aina viitsi laistaa. Kuten eilistä, jolloin pari ystävääni tuli pitkästä aikaa käymään ja saimme vaihtaa kuulumisia ja rukoilla yhdessä. Toinen heistä sai leipäjuurta kotiin vietäväksi. Hän oli miettinyt, mistä saisi sitä ja oli iloinen, kun minulta löytyi.
Ensi viikko
vielä täyttä höyryä töissä. Onneksi keskiviikkona saanen pitää vapaata, joka on näköjään ihan välttämätöntä minulle jaksamisen takia. Jouluviikko on helpompi, lapsia on vain muutama hoidossa.
Minua lohduttaa
ja rohkaisee, kun muistan tyttäreni sanat taannoin. Hän sanoi, että sinä, äiti, olet tehnyt jo työsi, joten kaikki, mitä jaksat on bonusta. Tai jotain tuohon tapaan hän toimitti. Uskon sen. Minun ei tarvitse yrittää enempää kuin jaksan.
Elämäntehtäväni
oli Arin rinnalla kulkeminen alusta loppuun ja se työ on loppuun saatettu. Nyt saan nauttia iltapalasta, jälkiruuasta. Jumala antoi Sepon, joka on lahja, ihme ja aarre hänen kulkiessaan rinnallani ja auttaessaan minua rakkaudella monin tavoin. Kiitos hänestä Jumalalle, kiitos elämästä ja sen monista lahjoista!
Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.
Rauhallista ja leppoisaa joulun odotusta, arvoisa lukijani! Ole siunattu Jeesuksen nimessä!