06.12.2020 - Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Vietämme itsenäisyyspäivää

sateisessa säässä. Pyöräilimme aamulla messuun, silloin ei oikeastaan satanut. Kaksi messua peräkkäin, vähän lyhennettyjä, että pastori ehtii toimittaa ne ennen ruotsinkielistä messua klo 12. Ensi pyhänä sama juttu. Etukäteen ilmoittautuminen, että ei tule yli 20 henkeä yhtä aikaa paikalle. Minulla kanttorivuoro, soitin aika surkeasti. Jotenkin olen ruosteessa tuon soittamisen suhteen, olen soittanut vähemmän viime aikoina. Pitäisi harjoitella enemmän.

Eilen olin hautajaisissa,

anoppini, Arin äiti, saatettiin haudan lepoon elämästä kyllänsä saaneena, voi varmasti sanoa. Paljon surua elämässä, mutta myös lohdutusta ja iloa erityisesti lastenlapsista, jotka muistelivat mamman runsaita kattauksia ja sydämellistä vastaanottoa joka kerta, kun he menivät lomille mamman ja paapan luo.

Viimeiseen asti

oli jännitystä, kuinka moni voi osallistua hautajaisiin. Lopulta meitä oli alle 20. Lastenlapsia oli mukana vain tyttären 3 ja 5 -vuotiaat. Kantamassa olivat lastenlapset, minunkin kolme poikaani. Päällimmäiseksi jäi suuri kiitollisuus Jumalalle elämän lahjasta ja siitä huolenpidosta, jota olen saanut lapsineni kokea myös sukujen puolelta.

Kuvittelin,

että olen itkuni itkenyt, mutta eikö vaan muistotilaisuudessa noussut esiin jotain, joka kirvoitti itkun minultakin. Vanhaksi asti yhdessä eläminen. Sitä en saanut kokea Arin kanssa, joka on lasteni rakas isä ja oli puolisoni lähes 35 vuotta. Mutta on jälleennäkemisen toivo. Sitä pappikin korosti eilisissä puheissaan, ja hän puhui oikein hyvin. Ei kaunistellut, vaan sanoi, että turvamme on Jumalan armossa, Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kuollut puolestamme. Sekin lohdutti ja itketti, että anoppini sai lähteä arvokkaasti ja hoitaja oli saatellut hänet rukoillen matkaan. Suuri kiitos siitä Jumalalle. Ja siitäkin, että koko saattoväki sai kuulla sen.

Lämpötila

on oikein passeli nyt sikäli, että parvekkeella on jatkuvasti vain pari astetta lämmintä. Siellä voi lepuuttaa pitkän rivin taikinoita kulhoissaan. Pitsataikina oli neljä yötä, mutta kirkosta tultuamme tein sen pitsaksi ja nautimme kirkkokahvien jälkeen maukkaat murkinat. Samoilla tulilla uunissa paistui kaksi leipää. Jatkossa panostan enemmän kaurahiutaleisiin ja -leseihin sekä täysjyvävehnäjauhoihin. Syömme leipää hullun lailla, ja kaura alentaa kolesterolia. Siinä syy. Jauhokauppaan pitääkin päästä heti alkuviikosta. Kenkäkauppaan samoin. Pyhäkenkäni alkavat vedellä viimeisiään ja talvikenkiä minulla ei olekaan.

Menneellä viikolla

kävin vapaapäivänä kampaajalla. Itse asiassa minulla on sama kampaus edelleen. Olen vain petrannut sitä päivittäin, mutta tänään on pestävä hiukset, joten ehkä kampaus on avattava. Samana päivänä meillä oli työilta, jonka jälkeen menimme porukalla syömään yhdessä. Yhdeksän jälkeen olin kotona, joten unensaanti siirtyi. Nukuin huonosti ja heräsin migreeniin. Selvisin kyllä päivästä, Jumalan armosta, mutta kun perjantaina ei ollut päänsärkyä, kyllähän elämä taas hymyili!

Tulevalla viikolla

pidän vapaapäivän vasta torstaina. Meillä on joulujuhlat talon sisällä keskiviikkona, joten haluan olla metelissä mukana. Puhe, joululauluja, joulupussit lapsille. Luultavasti lapset ovat aivan innoissaan, mikä tarkoittaa myös sitä, että heillä menee lujaa. Lapset ovat sellaisia. Heillä on uskomattoman paljon energiaa ja he myös tuovat sen esille, jos suinkin mahdollista.

Eräänä päivänä

töissä löysin tukun hiuksia pöydän alta. Saksien heiluttaja viittasi toiseen henkilöön, joka hänen tukkaansa oli kuulemma kyninyt. Kyseinen henkilö myönsi auliisti olevansa syyllinen. Epäilen, ettei hän ymmärtänyt, mistä oli kysymys, mutta tunnusti iloisesti. Kynityn äiti oli varma, että kynijä on sama kuin kynitty, sillä kerta ei olisi ensimmäinen. Hiukset onneksi kasvavat, eivätkä ne olleet etuhiuksia, joten haitta on minimaalinen. -Lapset ovat kyllä salaman nopeita, mutta osaavat he olla myös hitaita kuin etana, jos niin päättävät.

Päivä on pimeä,

kynttilät valaisevat hämärää. Käymme luultavasti lenkillä miehen kanssa. Tarkoituksemme on kuntoilun lisäksi bongata tölkkejä - ja maskeja! En liene kertonut, että haastoin facebookissa ihmisiä keräämään maahan viskottuja maskeja. Itse keräsin mieheni avustuksella 44 maskia marraskuun loppupuolella. Teen tilastoa myös joulukuusta. Tilaston tekeminen innostaa enemmän kuin pelkkä keräily. Jos löydän tölkin, josta saan 15 snt, ei se mahdottomasti rikastuta, mutta kun teen tilastoa, se antaa puhtia puuhaan. Tänä vuonna tölkeistä on kertynyt noin 110 euroa. Viime vuosi jäi alle sataan, mutta joskus olen kerännyt jopa 250 euroa vuodessa. Bongaillessa tulee liikuttua ja päinvastoin. Maskia varten etsin tikun, jolla raahaan maskit roskiin. Hauskaa ja hyödyllistä! Lähteekö kukaan mukaan maskibileisiin?

Siirryn lukemaan romaania,

meneillään on ensiapupoliklinikka-sarja. Ja toiseksi Pappila-sarja. Olen hamstrannut lukemista lähiajoiksi. Ehkä on käytävä vielä kirjastossa ennen joulua - riippuu, miten paljon ehdin lukea ennen sitä. Voi hyvin, arvoisa lukijani - muista levätä ja viettää hämäränhyssyä tänä pimeänä ja koronaisena aikana. Pimeys väsyttää!

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. -Psalmista 23