08.11.2020 - Hyvää isänpäivää!

Kaupunkimme koronarajoitukset suosivat korkeintaan 20 hengen kokoontumisia. Mikaelin seurakunnassa on ollut kaksi messua sen takia viime aikoina. Me olimme jälleen jälkimmäisessä, klo 10.30 alkavassa, jossa oli vähemmän väkeä kuin klo 9 alkavassa. Pastorille pitää ilmoittautua etukäteen, jos aikoo päästä messuun. Koska aiempaan ryhmään oli tunkua, me menimme suosiolla myöhempään, se sopii meille. Hyvä oli Oton saarna, ihana oli saada nauttia ehtoollinen, uskoa synnit anteeksi.

Eilen, eli lauantaina

heräsin pitkästä aikaa migreeniin. Olin juuri ollut innoissani siitä, että sitä ei ole ollut useampaan viikkoon. Olen varma, että keskiviikon vapaa, jonka pyrin pitämään aina jos saamme sijaisen, tekee sen, etten ole niin stressaantunut ja väsynyt. Olen jaksanut mielestäni hyvin.

Perjantaiaamuna minun oli vaikea herätä, väsytti. Yleensä herään ennen kellon soittoa viideltä tai puoli kuudelta. Väsymystä oli siis kertynyt, siitä se migreeni lie seurausta lauantaina.

Lähdin kuitenkin

tai sen takia oikeastaan, eilen aamulla sauvakävelylle, mies meni takaisin nukkumaan. Oli upea aamu! Otin kuulokkeet korville ja soitin veljilleni, joiden tiedän olevan aikaisin hereillä. No, kello oli jo yli kahdeksan, mutta eipä silloin kenelle tahansa voi soittaa, ellei tiedä, että henkilö herää varhain.

Kävin hautausmaalla.

Kaikki kynttilät olivat sammuneet pyhäinpäivän yön sateessa. Kuivattelin ja sytytin ne uudestaan. Olen kiitollinen Arille, sain neljä hienoa lasta hänen kanssaan, minusta tuli äiti. Se on suuri ilo ja etuoikeus. Koska elin täyden elämän Arin kanssa, en juuri kaipaa tai ikävöi häntä, mutta odotan kovasti jälleennäkemistämme.

Jumala antoi meille ihmeellisen yhteisen elämän, josta olen kiitollinen. Psalmit tulivat rakkaiksi. Huomasin, että omat rukoukseni menivät samalla kaavalla kuin psalmistojen rukoukset. Ensin vuodatin sydämeni Jumalalle, kaiken valituksen ja kurjuuden. Sen jälkeen sydän täyttyi kiitollisuudesta. Psalmi 73 on tästä hyvä esimerkki:

22Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla,

olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

23Kuitenkin minä saan aina olla luonasi,

sinä pidät kädestäni kiinni.

24Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,

ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

25Taivaassa minulla on sinut,

sinä olet ainoa turvani maan päällä.

26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy,

Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

Tätä nykyä

minulla on lähinnä vain kiitosmieli. En edes osaa kiittää niin paljon kuin tahtoisin. Jumala pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. En silti luule, etteikö murheita taas tule, ne kuuluvat elämään. Mutta Jumala ikään kuin on ojentanut minulle takaisin kaikkea sitä, mikä ei ollut mahdollista Arin sairastaessa, niin paljon kuin häntä rakastinkin. Hän olisi tehnyt kaikkensa eteeni, jos olisi voinut. Ja hän tekikin tärkeimmän: rukoili minun ja lastemme puolesta. Senkin takia olen kiitollinen hänelle.

Yksin jäätyäni Jumala oli valmistanut minulle uutta puolisoa jo 60 vuotta (poikamies, joka rukoili vaimoa 45 vuotta). Tämä huolehtii ja palvelee minua kuin kuningatarta. On kekseliäs, rauhallinen, osoittaa rakkautta teoilla, jotka ilahduttavat minua suuresti. Osaan olla kiitollinen pienistä palveluksista ja lahjoista, kun aiemmin kannoin raskasta vastuuta. Seppo on kuin ihmisen mieli, minun on helppo olla hänen kanssaan. Saan olla oma itseni. Voin siis vain kiittää Jumalaa ja teen senPsalmin 30 jakeilla:

Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi,

sinä riisuit minun surupukuni

ja vyötit minut riemulla,

että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta,

eikä vaikenisi.

Herra, minun Jumalani,

sinua minä ylistän iankaikkisesti.

Olemmehan me

tyystin erilaiset. Eräänä iltana kysyin, mitä hän mahtaa miettiä. Hän mietti äänennopeutta ilmakehässä. Jos viereinen seinä lähtisi liikkeelle yliäänen nopeudella, se törmäisi hänen kädessään olevaan kippoon ja se kuumenisi vai räjähtikö se jopa kuumuudesta... Hmmh. -Kun mies luki tuon tekstin, olin kuulemma käsittänyt aivan väärin, ja asia on liian monimutkainen edes korjattavaksi, joten paras antaa olla vaan. Kun en ymmärrä, niin en ymmärrä! Tuollaistahan minä en mieti koskaan, ikinä, kuuna kullan valkeana. Kykyni ei riitä siihen. Minä pohdin ihan eri asioita. Esimerkiksi, miten pitäisi ilmaista jokin asia vanhemmalle, että se tulisi oikealla lailla sanotuksi. Tai miten organisoisin jonkin asian, että se tulisi mahdollisimman hyvin hoidetuksi. -Mutta on meissä yhteistäkin: olemme molemmat erittäin luovia!

Päätin,

etten mene lääkäriin hakemaan kortisonia kipeään ranteeseeni. Sen sijaan yritän kuntouttaa sitä. Pelkään, että jos kipu loppuu tyystin, alan taas nostella ja kanniskella norsuja ja muuta ja sitten tilanne uusiutuu. Nyt sen sijaan joudun huomioimaan ranteeni koko ajan, joten varon sitä. Lääkärin kehotuksesta voitelen rannetta Voltarella (muovipussikädellä) monesti päivässä ja otan Panadolia aamuin, illoin. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.

Hukassa olevat tavarat:

kelloni ei ole löytynyt. Ehkä olen pudottanut sen. Mies osti ja laittoi uuden patterin vanhaan kellooni. Eilen pudotin hansikkaan, tänään löysin sen, kun pyöräilimme kirkkoon. Joku oli nostanut sen kepin nokkaan. Juuri tuli mieleeni, että missähän se nyt on. Mies lähti heti etsimään ja löysi sen hattuhyllyltä. Minulla oli mielikuva, etten ole laittanut sitä vessaan kuivumaan. Oikea mielikuva. Sen sijaan ei muistikuvaa, missä se on. Huokaus. Tätä tapahtuu nykyisin usein. Muistaakseni muuta en ole hukannut, mutta en tiedä, mikä on totuus tässä asiassa.

Tänään lähdemme lenkille,

jahka syömme ensin miehen eilen tekemään hernekeittoa. Muuta ruokaa hän ei ole toistaiseksi tehnyt, mutta ei haittaa, koska minä laitan mielelläni kaikenlaisia mössöjä tai paistan pitsaa. Itse asiassa Poirot ja Miss Marple näkyvät tänään teeveessä, joten ulkoilumme siirtyy illemmalle. Mitään muuta ohjelmaa emme juuri katso, mutta nämä ovat mielenkiintoisia. Joskus aion jotain katsoa, mutta en sitten viitsikään. Mieluummin luen.

Nyttemmin luen uudelleen Pappila-sarjaa, se on sopivan lupsakkaa, rentouttavaa, rauhallista ja tuttua. Ei mene yöunet sen takia.

Tulevalla viikolla

on keskipojan syntymäpäivä, jolloin käymme luultavasti tervehtimässä hänen perhettään.  Myöhemmin on lisää syntymäpäiviä, ja koska joulukin lähestyy, minulla on monta hauskaa ompeluprojektia meneillään lapsenlapsia ajatellen.

Siunattua alkavaa viikkoa sinulle, arvoisa lukijani! Otetaan kaikki irti näistä pimeistä viikoista, sillä ihan tuota pikaa alkaa taas päivä pidetä, eikä silloin ole enää hauska polttaa kynttilöitä!