30.08.2020 - Viikonlopun lopussa

Olipa ihana päästä messuun kolmen pyhän poissaolon jälkeen! Toimin kanttorina ja huomasin kyllä, että vähän oli ruostetta hommassa, mutta ehkä se siitä taas alkaa sujua, kun ensi pyhänä on sama pesti. Oton saarna oli erinomainen, kannattaa kuunnella lhpk.fi -sivustolta. Aihe oli epämiellyttävä: kielen synnit. Mutta samalla saarnan sanoma oli hyvin vapauttava: Jeesus on ottanut kantaakseen jokaisen väärän sanan, joka suustamme lähtee. Hän on sovittanut meidät täysin. Ottakaamme Sana uskossa vastaan!

Lauantaina

pesimme miehen kanssa keittiön ikkunan. Tai siis yhteistyössä sen teimme niin, että minä pesin, mies piteli ja aukoi ikkunoita. Samalla kertyi sivuhommia kuten aina. Kukkiin piti vaihtaa isompia ruukkuja, viereinen astiakaappi piti myös pyyhkiä. Pöytäkin tuli lyhennettyä ja pyyhittyä kukkapöytiä sun muita. Verhot vaihdoimme tietysti, se oli se päähomma, mutta kun ikkuna oli pestävä kesän ja kärpästen jäljiltä. Ja hämähäkkien.

Olen lukenut

kirjan, josta Merja vinkkaa vieraskirjassa. Olihan se erinomaisen hyvä. Nyt vaan odotan, että kirjastoon saapuu muitakin varaamiani kirjoja.

Pyysimme ystäväpariskunnan

luoksemme syömään ja kahville kirkon jälkeen. Oli mukavaa yhdessäoloa. Sen jälkeen hurautimme miehen kanssa meren rantaan. Ehkä viimeinen riippumattokeli ennen talvea. Se piti hyödyntää. Aika vilpoista kyllä oli. Olimme tunnin, pari. Luin kirjaa, mies istui tuolissaan ja luki tapletistaan jotain. Ehkä radioista tai junista, jotka häntä kiinnostavat. Tai sitten yleisiä uutisia. En tarennut enää sitten uimaan. Tuli vähän vilu. Mutta eilen ja toissapäivänä olin uimassa, vesi oli 18-asteista - minulla oli mittari mukana.

Kotona

luimme Raamattua yhdessä ja rukoilimme kuten tapanamme on. Se on mukava, turvallinen ja ihana tapa aviopareilla. Se yhdistää. -Minä sain luetuksi kirjani loppuun. Ihan kyynel tuli silmään, kirjassa oli syviä tunteita ja kohtaamisia. Ei mitään lässynlässyä vaan syvällistä ja kipeää.

Kynttilä

palaa pöydällä, kirjoittelen sängyllä. Parvekkeellakin olisi ehkä vielä tarennut. Illalla olin siellä pitkään. Mies toi vielä lisälampunkin minulle, kun näki, että luen ja luen vaan. Ulkopuolella raketit paukkuivat, meitä ne eivät kiinnostaneet. Saarikauden päättäjäiset, syksyn tulo.

Kiitollisella mielellä

olen. Ei viikkoon päänsärkyä. Olen jumpannut/venytellyt joka päivä ja pyrin tekemään niin jatkossakin. Tänään en ole sauvoilla sivakoinut kylläkään. Ehkä huomenna töihin sauvotellen, jos ei sada rankasti aamulla.

Siunattua alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani!