23.08.2020 - Kesähuoneessani!

Olen sangen kiitollinen näistä päivistä, jotka olen viettänyt kesähuoneessani eli parvekkeella. Tämä on aivan oma saarekkeensa kodissamme. Mies on viettänyt viimeisen viikon lähes täysin työhuoneessa, enkä ole koskaan nähnyt hänen olevan noin kiinnostunut jostakin. Hän korjaa muuatta radioamatöörien käyttämää radiota, R-3110 (R35T), jossa on tosi paljon haasteita ja hän nauttii siitä. Saa nähdä, malttaako hän luovuttaa sitä henkilölle, jolle se on menossa. Luultavasti tuottaa jonkin tason tuskaa, sillä hän nauttii suunnattomasti radionsa kanssa häärimisestä. Välillä hän makoilee sängyssä kädessään jokin kaavio, jonka mysteriaa hän selvittää - audio-ongelmaa ja tai jotain muuta. Utopiaa minulle, mutta ei hänelle.

Sää on suosinut,

on ollut lämmintä. Eilen ja tänäänkin tuulee kovasti. On hauska kuunnella tuulen huminaa ja ryminää parvekkeen lasien paukkuessa tuulessa. Pidän verhoja enimmäkseen alhaalla, näin minulla on oma yksityisyyteni, vaikka eipä tänne juuri näkyväisyyttä ole mistään, ellei käytä kiikaria.

Kirkkoon emme päässeet

tänäänkään. Mies ei ollut vielä ihan kunnossa enkä minä varsinkaan. En ole sairas oikeastaan, mutta limaa on vieläkin aika lailla keuhkoissa tai jossain. Yskin ja röhisen. Päätin, että tänään haluan käydä uimassa ja sen myös tein.

Lähdimme iltapäivällä

pyörillä liikkeelle. Vikingalla oli talojen pihoilla kirpputori. Poikkesimme tutulla pihalla kahvilla, ostin samalla muutaman lastenkirjan. Puisen henkarin toiselta pihalta. Kirpparit sulkeutuivat, menin uimaan. Vesi oli vielä todella lämmintä, mutta en arvannut uida kauan, kun en ole yli viikkoon ollut vedessä enkä halunnut vilustua. Hyvältä tuntui.

Ei koronaa,

sain viimein perjantaina viestin siitä. Todella kiitollinen olo! Lähdin heti pyörällä lähimetsään. Halusin vielä katsoa, jos siellä olisi vadelmia. Olihan siellä, mutta ei enää paljon. Suurin osa oli kuivunut tai vanhentunut. Sain minä kuitenkin 1,5 litraa. En hosunut enkä hoppuillut, vaan nautin metsässä olemisesta, luonnosta ja auringon lämmöstä. Jäi hyvä mieli, kun sain ikään kuin päätökseen vadelmien poimimisen. Syömme niitä usein iltaisin jugurtin ja rahkan kanssa jälkiruuaksi. Sellainen pieni herkkuannos.

Olen lukenut

tai kuunnellut kyllä kirjoja, mutta moni on jäänyt merkitsemättäkin tänne kotisivulle. Syynä on ollut laiskuus. Valtosen kirjoja olen jälleen kerran lukenut kesän aikana. Lisäksi joitakin äänikirjoja tai Enni Mustosen kirjoja E-kirjoina. Tällä hetkellä kuuntelen kirjaa, joka kertoo erakoista. Moni erakoista oli sodassa ollut mies, joka kesti muistonsa kenties paremmin eristäytymällä. Mutta syitä oli ja on monia. Mielenkiintoisia tarinoita ja kohtaloita. Eräs erakko Lapissa meni naapurilleen parin vuoden jälkeen uudestaan kylään. Tämä totesi, että jäikö jotain, kun taas tulit. Liekö huumoria vai totta toinen puoli.

Olen kuunnellut

saarnoja tänä aamuna. Hyviä opetuksia. Kasteen merkityksestä ja tärkeydestä. Olen iloinnut sukulaislapsen kasteesta eilen ja elän iloisessa oman lapsenlapseni kastejuhlan odotuksessa. Jeesus ottaa omakseen kastamansa lapsen ja hän saa kasvaa siinä armossa ja opetella tuntemaan taivaallista Isäänsä. Siinä tehtävässä vanhemmilla ja seurakunnalla on suuri vastuu. Kunpa läheisemme ymmärtäisivät seurakunnan ja pyhäkoulun tärkeän merkityksen! Ja kunpa osaisin itse isovanhempana olla esimerkkinä Jumalaan turvaavasta ihmisestä ja rukoilla paljon lastenlasteni ja muiden rakkaitteni puolesta.

Ihana hiljaisuus,

lepo ja rauha kodissamme. Nostin leipäjuuren taas jääkaapista, ruokin vedellä ja vehnäjauhoilla, ja kun juuri oli alkanut kasvaa ja kuplia, niin että sormet sojottavat, ruokin uudestaan. Teen taikinan iltaan mennessä ja nostan sen jääkaappiin päiväksi tai pariksi, kunnes on aika paistaa se. Tai ne, teen kuitenkin saman tien kaksi leipää.

Päivän suru

on ollut vanhojen ystävien puolesta. He menettivät tänä aamuna läheisen rakkaansa. Herra Jeesus, joka on kaiken lohdutuksen Jumala, antakoon omaisille voimaa jaksaa näitä murheellisia päiviä. On sanottu, että ennemmin yhdeksän lasta synnyttää kuin yhden kuolettaa, ja olen varma, että se on totta jokaisen lapsensa menettäneen kohdalla.

Mies tuli lasin taakse

koneelleen ja selvästi pohti jotakin. Kysyin asiasta, ja hän kävi selostamassa minulle, mistä on kyse. Kuulin jotain maadoituksesta, galvaanisesta erottamisesta, virransyötön navoista ja paljon muuta heprean sanastoa. Maailmassa on tosiaan monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Toiveikkaasti odotan

alkavaa viikkoa. Jospa tokenen töihin, flunssa selättyy lopullisesti, saan ompelukoneeni korjaajalle ja muutenkin kaikki hoituu. Ja kyllähän asioilla on tapana järjestyä. Kun kuljen rukoillen, Jumala on luvannut johdattaa. Minulla ei tarvitse kaikki olla hallinnassa, riittää, että luotan Häneen, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta - ja myös tietää pienimmätkin elämäni kiemurat. Ja minä luotan!

Ja sinuun turvaavat ne,

jotka sinun nimesi tuntevat;

sillä sinä et hylkää niitä,

jotka sinua etsivät, Herra. -Ps 9:11

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani, ja tulkoot sinun ja minun rukoukseni kuulluiksi hänen edessään!