07.08.2020 - Vapaapäivän iloja

Vapaapäivä heinäkuulla tekemästäni työpäivästä! Olenkin jo huhkinut ihan riittävästi tänä aamuna, ikään kuin tilanteen pakosta. Heräsin kuuden jälkeen, kuinkas muuten kuin päänsärkyyn, kuten monena aamuna tällä viikolla. Panadolin ja piikkimaton kanssa hetken painiskelin, mutta nousin sitten ylös ja laitoin uunin päälle.

Neljä leipää

on ollut leivottuna kylmässä kolme yötä. Nyt olen paistanut ne. Uunissa on raparperi-vadelmapiirakka. En oikeastaan olisi jaksanut millään tehdä piirakkaa, mutta teinpä kumminkin. Olenhan oppinut lahjakkaasti itseni ylittämisen taidon, josta sitten kenties maksan päänsäryllä ja muulla jälkimaksua.

Työpäivät menivät mukavasti,

onhan minulla hyvät työtoverit. Koska lapsia on ollut aika vähän, olemme järjestelleet samalla paikkoja. Yhtenä päivänä siivosimme leluvaraston ulkona. Minä olin hommassa vain kakkoskuskina, mutta likainen homma se oli. Lapset auttoivat tiskiharjoilla pesten leluja ja se oli tosi hauskaa heistä.

Iltaisin olen

nauttinut lempipuuhastani, vadelmien poimimisesta. Nyt vadelmia on ollut enemmän kuin koskaan olen nähnyt! Löysimme läheltä sopivan marjapaikan, joka on riittävän kaukana tiestä. Siellä olen nököttänyt tunnin, toista joka ilta itsekseni virsiä hyristen ja päätäni tyhjäten ajatellen kaikenlaista tajunnanvirtaa. Mies on mukana tekemässä hänkin lempipuuhaansa. Hän käveleskelee, miettii komponentteja ja käsillä olevan radiolaitteensa ongelmakohtia ja niiden korjaamista tai tutkii asiaa tapletilta. Ja tuo puolen tunnin välein minulle uuden litran kipon ja vahtii pyöriämme.

Pisteenä iin päälle

pyöräilemme marjat mukanamme rantaan ja minä menen uimaan. Jälleen mies vahtii tavaroitamme ja mietiskelee omia asioitaan. Ai, sinä kävitkin nopeasti, hän tuumaa, jos minä en ui kovin kauan, ettei hän pitkästy. No, hän ei tosiaan pitkästy. Minä puolestani nääntyisin, jos minun pitäisi istua metsässä mietiskelemässä tunti, pari ja käden ulottuvilla olisi poimittavia marjoja! Vähintään suuhuni niitä syytäisin.

On mahtavaa, että me olemme näin erilaisia ja siten täydennämme toisiamme. Jos mies olisi intohimoinen marjanpoimija, elämäni olisi katastrofia. Minunhan toki pitäisi poimia vähintään yhtä paljon kuin hänkin ja alkaisin kilpailla. Hohhoijaa, tätä ihmisen vajavuutta ja epätäydellisyyttä! Voin poimia niin vähän tai paljon kuin haluan ja viitsin, ja muutenkin hosua miten paljon haluan. Mies ei siitä hätkähdä. Kumpikin saamme olla sellaisia kuin olemme ja niin on hyvä.

Pyöräilen tänään

kaupunkiin. Haen autopaikan avaimen ja käyn juttelemassa päänsärystäni hoitajan kanssa terveyskeskuksessa. Katsotaan eteneekö asiani mitenkään vai olisiko mahdollista saapa apua niin että saisin nukkua edes vapaapäivinäni pitempään ilman että herään päänsärkyyn. No, kyllähän minä pärjään tämän kanssa, en ole työkyvytön, mutta elämänlaatuun se kyllä vaikuttaa pitkän päälle. Ja kun on ollut niitä tia-oireita aiemmin, niin en toivoisi mitään sen suuntaista enää.

Iltamassa

pääsemme vauvelia katsomaan. Hän on kolmisen viikkoa nyt ja kasvaa kohisten. Meidät on kutsuttu myös syömään sinne pojan perheeseen, grilli kuumenee, joten innolla pyöräilemme perhettä tapaamaan. Viemme samalla muoviroskamme Gerbyn S-marketin pihassa olevaan muoviroskikseen, jota ei omassa pihassamme ole.

Valmistaudumme

viikonlopun reissuun. Huomenna osallistumme vihkiäisiin ja hääjuhlaan Toholammilla, jos Herra suo ja me elämme ja selviämme matkaan. Jatkamme sieltä mökille Nivalaan ja palaamme maanantaina. Häissä näemme sukua ja menemme äitiä katsomaan sekä soisin näkeväni lapsuudenystäväni myös. Ja pieni haave on mustikkametsästä myös, mutta katsotaan, mihin aika riittää.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. -Matt 7:21

Herra suokoon, että en minä etkä sinä, arvoisa lukijani, olisi vain sanan kuulija vaan myös sen tekijä, joka kuulee ja tottelee Jumalamme tahtoa, jonka hän on ilmoittanut Sanassaan! Siunattua viikonloppua sinulle!