13.07.2020 - Kotona

Viimeiset päivät ovat olleet ihania! Juuri sellaisia kuin lomapäiviltä toivonkin. Yöunta riittävästi, 8 tuntia on sopiva minulle, ei erityistä stressin aihetta. Hyvä mieli.

Voisi ajatella,

että sellainen päivä on mahtava, kun ei tarvitse mennä minnekään, vaan voi vaan sohvailla tai yöpaita päällä hitaasti hiihdellä kotona. Jokaisen päiväni on piristänyt ulkoilu! En ole riemusta kiljuen sännännyt ulos. Ehei, muutosvastarinta on ollut melkoinen. En millään viitsisi lähteä ulos, Olisi mukava vaan lukea paksua romaania sängyssä. Ja se onkin erityisen hauskaa. Mutta vasta ulkoilu on tehnyt päivistä piristäviä.

Eilisen

päivän ihanuus oli sitä, että olimme aamulla messussa. Herättiin vasta kahdeksalta, messuun pyöräiltiin yhdeksän maissa. Minulla aurinkolasit päässä, vaikka itse asiassa alkoi sadella, kun päästiin vauhtiin. Messussa toimin kanttorina. Siinä ei ehdi nukahdella, on mukavaa soittaa! En enää vaivu maan alle siitä, että putoan kärryiltä välillä ja jokin säe jää kokonaan soittamatta. Jatkan vaan muina miehinä.

Messun toimitti

Patrik-pastori, oma Ottomme palaa lomalta tänään. Hyvä messu se oli, sisältö hyvin raamattukeskeinen. Voit kuunnella netistä, lhpk.fi -sivustolta. Messun aikana alkoi kaatosade ja sen loputtuakin satoi reippaasti. Mies tarjosi minulle kahvit viereisessä R-kioskissa. Sade loppui, pyöräilimme kuivina kotiin.

Kotona huomasin,

että aurinkolasit olivat jääneet kirkolle. Soitin pastorille, hän laittoi ne talteen, ja iltasella kävelimme miehen kanssa ne hakemaan. Se tuossa miehessä ja eilisessä päivässä on niin mukavaa, että hän lähtee mukaan, ei taivastele minun unohtelujani tai möhlinkejäni, vaan sanoo, että käydäänpä hakemassa ne lasit. Sen jälkeen kävelimme vielä Vikingan rantaan ja minä kävin uimassa. Mies kävelee sen ajan rannalla ja keräilee roskankerääjällään roskia ja mahdollisia tölkkejä. Nyt ainut tölkki löytyi pukukopista.

Iltapäivällä

laitoin meille ruuaksi edellisen päivän jauhelihapihvejä ja söimme salaattia ja tuoretta leipää. Romaania saatoin lukea parvekkeellakin sateen ropistessa ruutuja vasten; lämpöä oli noin 20 astetta, joten viltin alla makoilu oli hauskaa.

Eräänä päivänä

kävimme pyörillä kaupungilla. Veimme astioita Spr:lle, mutta emme ostaneet sieltä mitään. Sen jälkeen Compoliinaan, josta mies ei löytänyt mitään, minä kolme asiaa, joista yhtä en edelleenkään muista, mikä se oli. Kolme vanhaa puista henkaria ostin kuitenkin, virkkaan niiden päälle "pitsiä", niissä pysyvät vaatteet hyvin paikoillaan. Vielä poikkesin ruokakauppaan, mies odotti pyörien luona. Ostin uusia perunoita, salaattijuustoa ja muutaman tomaatin, muun muassa.

Melkein joka päivä

olen leiponut leipää. Se on vaan niin mukavaa. Tänään tein jämäjuurikeksejä. Päivän ohjelmassa on tämän kirjoittamisen lisäksi ottaa taas kankaita esille ja suunnitella itselleni juhlamekko. Meidät on kutsuttu veljenpojan häihin ensi kuussa ja sinne olisi kiva saada jokin persoonallinen leninki ylle. Muutama kangas minulla on, joista teen mekon. Mallikin on selvillä, ja se on harvinaisen yksinkertainen. Vastaa ompelijan taitoja.

Mies lähti

tallille, tekee siellä jotain hommia. Sade siirsi hänen lähtöään, ja voi olla, että taas sataa. Vesi on nyt löysässä, vastaavasti sitä ei aiemmin tullut ollenkaan. Luonto toimii kuinka toimii, sille ei ihminen voi mitään. Rukoilla voimme suotuisia säitä ja varmasti nekin rukoukset Jumala kuulee, mutta kaikessa meidän tulee tyytyä Hänen tahtoonsa.

Olen lukenut

viime aikoina päivän tekstini kännykästä. Sieltä se on helposti saatavissa. Olen Hesekielissä menossa. Hänellä oli merkillinen tehtävä kansansa parissa. Piti leikata hiukset, laittaa ne kolmeen osaan. Yksi osa oli poltettava, yhden ympärillä heilutettava miekkaa, yhden kolmanneksen tuuli sai viedä. Kaikki tämä merkiksi israelilaisille siitä, mitä Jumala tulee tekemään. Saivat uskoa tai olla uskomatta. Niin se on tänäänkin. Saamme uskoa tai olla uskomatta. Ei meitä pakoteta, mutta itse saamme kantaa seuraukset.

Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä. -Jer 17:7,8

Päänsärkyjäni

olen yrittänyt tulkita. Olimme eräänä päivänä maakunnassa, ajelin noin 100 km, kuvittelin, että seuraavana aamuna pää on jumissa. Ei ollut yhtään! Mutta jonain aamuna se vaan on. Kauheat väsykohtaukset ovat vähentyneet. Ehkä olen lähinnä levon tarpeessa. -Öisin meidän on pidettävä ikkunaa kiinni; se on minun pääni lähellä, takana, sillä tyynyn päätymme on ikkunaa vasten. Jos ikkuna on auki, minulla on kurkku kipeä, korvaa saattaa juimia ja ties mitä. Kyllä minusta on melkoisen raihnas eukko tekeillä.

On aika

lopetella ja ruveta kankaiden kanssa ottelemaan. Ehkä soitella jollekin ystävälle. Juoda vielä kuppi kahvia, vilkaista romaaniakin (Enni Mustonen). Olkoon sinunkin päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!