08.07.2020 - Harjoittelua

Tänään saimme pilvipoudan. Aurinkokin välillä paistaa ja kuumasti paistaakin. Kun se menee pilveen, sää tuntuu kolealta. Ei helteestä enää tietoakaan, mutta ei haittaa.

Tänään

olimme tosiaan puistossa. Laivapuisto on iso puistoalue ihan lähellämme. Onkilahti reunustaa sitä, joten paikka on kaikin puolin kaunis. Joitakin vuosia sitten kyseinen alue oli pelkkä rämeikkö, mutta se on kunnostettu upealla tavalla. Alueella on sekä iso laiva että pieni ja paljon muitakin härpäkkeitä. Niissä on monenlaista kiipeämismahdollisuutta eri ikäisille lapsille sekä myös ikäihmisille. Paljon siellä olikin nyt perheitä, kun sää suosi.

Keitin

lounaaksi uusia perunoita ja tein kastiketta kanasta ja porkkanoista. Salaattiakin söimme ja hapanjuurileipää tietysti. Paistoin eilen ciabatta-leipää ja sitä kiskoimme aamupalaksi, minä ainakin liiankin kanssa, kun oli niin hyvää. Pikkuinen Oliivi suostui tänään viimein syliini. Hän "kantaa suvun lyhimmän ihmisen taakkaa", kuten poikani asian ilmaisi jossain vaiheessa. Mutta lapsen äitikin on pieni ja siro, joten eihän se ihme ole, jos lapsukaiset ovat samaa kaliberia. Ennen Oliivia Tiitiäinen kantoi kyseistä taakkaa, mutta Oliivi taitaa olla vielä lyhyempi ja pienempi. Ja suloinen kuin mikä kuten tietysti Tiitiäinenkin!

Näinä päivinä

kuntoiluni on jäänyt vähäiseksi. Toki on käyty puistossa joka päivä, ja eilen kävimme miehen kanssa kaupassa pyörällä, kun nuoriso oli muualla. Mutta nämä päivät ovat harvinaisia, kun lapsia on kylässä, joten ne saavatkin olla erilaisia päiviä.

Nyt on

tietokone päivitetty ja minun pitäisi osata laittaa kuvat. Se, että ne eivät siirtyneet koneelle, johtui siitä, että kuvia oli alettu siirtää eri systeemillä eikä kone hoksannut sitä, minusta puhumattakaan. Voi kun nämä koneet ovat käteviä, jos niitä osaa käyttää, mutta kovin heikkoa se minulla on. Äsken astianpesukone ei lähtenyt käyntiin ja se piti resetoida, painaa kahta nappia yhtä aikaa alas. Joku oli kai painellut vähän niitä eri asentoon. No, nyt tiedämme, mitä tehdä, jos käy vastaavasti. Ja ohjekin oli koneen yläreunassa, mutta enhän minä sellaista huomannut ollenkaan. Jyrki se tiesi, heillä näitä ylimääräisiä koneavustajia on omasta takaa, jolloin pitää osata resetoida tämän tästä.

Soitin äidille,

hänellä oli kuulokoje hukassa, ollut eilisestä asti. Vanhuus ei ole mukavaa, eikä ikääntyminenkään. Mitenhän siihen osaisi suhtautua viisaasti ja oikein, ettei masentuisi vaan jaksaisi elää rohkeasti loppuun asti?

Eilen sain tietää,

että Lähetyshiippakunnan pastorina Laitilassa toiminut Anssi Simojoki on kuollut. Hän oli kaatunut kotipihallaan ja sen seurauksena menehtyi 75 vuoden iässä. Edellisenä päivänä hän oli vielä saarnannut pihakirkossa. Tuollainen kuolema on varmasti äkillisyydessään säikäyttävä läheisille, mutta toisaalta armollinen, kun saa kuolla ikään kuin saappaat jalassa. Simojoki oli musiikkimies ja armoitettu puhuja ja saarnaaja. Hänen sanankäyttönsä oli verratonta.

Minäkin haluaisin

lähteä samalla tavalla, ilman pitkiä sairaalassa makaamisia. Mutta sekin asia on jätettävä Jumalamme käsiin. Hän tietää, mikä on meille parhaaksi. Eikä vain meille, vaan myös meidän rakkaillemme ja muille läheisille. Koska en ole itseni oma, vaan kuulun Jumalalle jo kasteeni kautta, en päätä itse lähdöstäni, vaan hän, joka antoi elämän, saa päättää myös lähdöstäni.

Asia on hänen edessään. Odota häntä. -Job 35:14

Tuo sana sopii myös kuolemaamme ajatellen. Saamme jättää kaiken hänen eteensä luottaen hyvään suunnitelmaan, joka Isällä on meidän varallemme.

Kesälomasuunnitelmia

Niitä ei oikeastaan ole. Tai on, mutta ne eivät ole suuria. Voisimme pyöräillä vielä lentokentällä, ihan vaan huvin vuoksi. Emme jaksaneet käydä siellä silloin, kun kävimme Combo-kirppiksellä, vaikka se olisi ollut ihan lähellä. Sen lisäksi tarkoituksemme on autoilla sadan kilometrin säteellä olevissa paikoissa. Ihan vaan kirppareilla tai maisemia tähyilemässä, eväiden kanssa tai paikallisissa ruokapaikoissa syöden. Mutta kotona on mukava olla ja nautimme kotoilusta.

Ja tänään olen onnellinen:

ei ole päänsärkyä ja muutenkin tunnen olevani voimissani. Säryt ja kivut tekevät kyllä ihmisestä (minusta) ärtyisän ja hermostuneen. Kunpa muistaisimme sen lähi-ihmistemme kanssa. Emme aina tiedä toisten tilanteita emmekä siksi ymmärrä, miksi toinen ei jaksa olla kiinnostunut asioistamme tai meistä.

Nuoriso

lähtee tapaamaan toisia nuoria. Me vanhat jäämme mieluusti hiljaisuudesta nauttimaan siksi aikaa ja odotamme taas nuoria takaisin muutaman tunnin kuluttua. Kiitollinen mieli on, että saamme pitää heitä luonamme useamman päivän. Lapsoset heräsivät päiväunilta, tai siis Tiitiäinen ei toki nukkunutkaan. Iloinen kaltatus kuului, kun hän oli lepäämässä.

Iloista heinäkuun jatkua, arvoisa lukijani! Toivon, että osaan siirrellä jatkossakin kuvia tänne.