Kategoriat: Ajankohtaista
Yritän nyt siirtää tänne kuvia, Jyrki neuvoi. Katsotaan, onnistuuko!
Ainakin yksi kuva tuli, mahtavaa! Homma hoituu, kun sen osaa. Minä painelin pojan neuvoessa nappuloita ja kaikki oli harvinaisen selvää ja yksinkertaista. Nyt on harjoiteltava, kun apu on lähellä!
Jyrkin perhe
lähti tapaamaan toisten lasteni perheitä ja me vanhat saimme vapaailtapäivän. Kieltämättä se tuntuu ihan mukavalle. Lapsiperheen elämä on melkoista tohinaa kaikessa ihanuudessaan. Jumala on järjestänyt senkin hienosti, kun ei näin vanhana enää tarvitse pieniä lapsia hoitaa. Toista oli Aabrahamilla ja Saaralla, luimme miehen kanssa juuri heistä. Mutta he olivatkin poikkeustapaus normikuvioista kuten lapsikin, joka syntyi. Heistä polveutuvat kaikki kansat.
Kerroin facebookissa,
kuinka nukutin eilen Tiitiäistä, joka on 3-vuotias pojan nassikka. Luin kaksi pitkää satua. Lauloin monta raamattulaulua, lastenlaulua ja -virttä ja vähitellen hiljensin ääntäni, niin että lapsi pääsee uneen. Viimein olin varma, että hän nukkuu. Viisi minuuttia oli ihan hiljaista. Sitten kirkkaalla äänellä kuului korvani juuresta: MITÄS SITTEN? Hoh, hoijaa. Se siitä nukkumisesta.
Tulee mieleeni
Tiitiäisen isä, joka oli parivuotiaana mammallaan hoidossa. Tämä oli lukenut satua ja aivan väkisin hänen silmänsä olivat painuneet kiinni. Poika oli raottanut mamman silmäluomea ja ilmoittanut: EI ONNISTU, MAMMA! Perinteitä valvoville poikalapsille siis on suvussa.
Aamulla
olimme puistossa, kun ei satanut. Kolmevuotiaat ovat parhaassa uhmaiässä, joten siinä mielessä Tiitiäinen on juuri oikeassa veneessä. Kaikkea pitää tarkkailla ja lähtemiset pois niinkin hauskasta paikasta kuin puistosta aiheuttavat närää. Huomenna menemme taas laivapuistoon, mikäli ei sada. Eilenkin olimme siellä ja kastuimme lopulta, kun sadekuuro osui niskaamme. Se ei Tiitäistä haitannut, päinvastoin.
Eve, joka on jo 10v,
on tosi taitava temppuilemaan kaikissa laitteissa, sillä hän on luistellut melkeinpä kävelemään oppimisestaan lähtien ja on nyttemmin taitoluisteluryhmässä. Jumppaa ja harjoituksia on jatkuvasti, mutta sentään heinäkuu on lomaa.
On todella ihana
saada viettää aikaa tämän etelän perheen kanssa vielä pari päivää. Ja vaikka he ovat korona-alueelta, heidän tuttavapiirissään ei ole ketään sairastunutta tai sairastavaa. Ja ovathan he viettäneet toki suljettua elämää kuten meitä on ohjeistettu!
Nyt loppuivat taitoni kuvien kanssa, joten hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani! Palaan taas jahka hiukan viisastun.