11.06.2020 - Parvekkeelta tuulahdus!

Pohjoistuuli yhä henkäilee, mutta aurinko paistaa täydeltä terältä. Mikäs tässä on ollessa, lomalaisella. On järjestynyt onneksi ohjelmaa jokaiselle päivälle sopivasti. Kattoon syljeskely on jäänyt vähemmälle.

Olimme ma-ti

Jyväskylässä. Minua jännitti ajaminen sinne asti, tai oikeastaan vain siellä perillä, mutta hukkaan meni koko hermoilu. Seppo neuvoi rauhalliseen tapaansa hyvissä ajoin, minne suuntaan seuraavaksi mennään, joten minä vaan päästelin menemään eikä ollut mitään ongelmia. Ajoimme Kyyjärven kautta ja reitti oli rauhallinen. Kyyjärvellä söimme eväät, perillä kävimme syömässä Seppälässä, joka on iso kauppakeskus. Palatessa eväistä pääsimme Saarijärvellä järvimaisemaa ihaillen, ruohikolla istuen puun alla. Kyyjärvellä söimme jäätelöt.

Olisin halunnut

poiketa Isokyrössä yhdessä halpaputiikissa. Olimme siellä klo 18.02. Putiikki luonnollisesti sulkeutui klo 18, joten se siitä. Ehdimme ängetä sinne toisella kertaa sitten. Uikkaritkin minulla oli mukana, mutta enpä arvannut uiskennella missään niistä monista näkemistämme järvistä. Meressäkään en ole käynyt moneen päivään, mutta enpä ota siitä paineita. Käyn kun ehdin ja huvittaa.

Jyväskylässä

osasin jopa suunnistaa parin kilometrin päässä olevalle kirpparille. Mies jäi pakkaamaan ja järjestelemään radioitaan ja niihin kuuluvia tykötarpeita. En löytänyt mitään erityistä, vähän kangasta, muutamat lasten pöksyt. Mutta hingun hommata kukkatikkaat sain mukaani. Siellä nimittäin oli yhdet, mutta en jaksanut lähteä niitä raahailemaan. Tekisin itse, mutta en saa edes naulaa iskettyä suoraan sahaamisesta puhumattakaan. Mies kyllä tekisi, mutta hänen toimitusaikansa ei sovi minun aikatauluuni. Olenkin delegoinut hommaa veljelleni, katsotaan miten käy.

Ystävätapaaminen

ei onnistunut tällä kertaa, mutta onnistuin pääsemään vielä toisellekin kirpparille tiistaina, joten aika kului nopeasti joka tapauksessa. Lasten kirjan löysin, en juuri muuta. Minä pakkasin auton, mies täytti laatikot sitä ennen. Vielä saamme tehdä matkoja ennen kuin miehen kämppä on tyhjä, mutta mikäs kiire tässä on valmiissa maailmassa. Katsotaan, ehdimmekö sinne vielä ennen elokuuta.

Jalkojani ja käsiäni

on särkenyt enemmän ja vähemmän. Tänään lähdin kaupungille ja pukeuduin muuten kesäisesti, hameeseen ja sitä rataa, mutta laitoin säärystimet nilkkohini. Kyselin, onkohan se sopivaa pukeutumista. Mies tuumasi, että on kahdenlaista pukeutumista. Toisessa tapauksessa päälle ei pueta mitään. Niinpä iloisesti pyöräilin kaupunkiin ja sääriä ei pakottanut, kun pysyivät lämpimänä. Kävin pohjallisiani näyttämässä ja niitä hiukan hiottiin; en ole vielä varma, johtuuko särky uusista pohjallisistani vaiko villasukkien puutteesta vanhoille luille.

Mies toi kahvia,

palvelu on erinomaisen hyvää tässä huushollissa. Yritän toki minäkin laittaa hyvää ruokaa ja leipoa herkullisia leipiä. Olemme välttäneet kotona sokeria, siis pullatuotteita, mutta kylässä otamme vahingon takaisin. Mies on pudottanut painoaan tavoitetasolle, ja minullakin se on pudonnut niin että olen tyytyväinen. Hapanjuurella saa leivottua mitä ihaninta pullaa ja leivoksia, mutta en ole vielä yrittänyt niitä enkä aiokaan toistaiseksi. Croissantteja tekisi mieleni tehdä, ehkä teenkin jonain päivänä. Hyvä leipä on enemmän kuin pulla minun mieleeni ja sitä olemme saaneet viime aikoina nauttia.

Ciabatat

otin uunista, annan jäähtyä niiden ennen kuin alamme pistellä poskeemme. Herkullinen tuoksu leijuu kotonamme. Lähdemme piakkoin lenkille, viemme postiin kortin lapsenlapselleni, joka täyttää jo 10 vuotta. Onnea pikkuiselle Evelle! Hän on oikeasti jo iso tyttö, mutta en ole varma voimmeko edes tavata tänä kesänä etelässä asuvaa pojan perhettä koronan takia. Syksy on kesää viisaampi tässäkin asiassa.

Jatkamme

miehen kanssa Raamatun lukuamme jo Ilmestyskirjasta. Itse pakerran edelleen Jesajan kirjaa aamuisin. Huomenissa teen pitsaa ja vien tyttären perheelle, jossa lapset ovat kotihoidossa ja vanhemmat tekevät etätöitä. Lauantaina pääsemme Vienon 1v synttäreille. Ja sunnuntaina messuun!

Siunausta loppuviikkoon, arvoisa luikijani! Olkoon sydämesi iloinen ja mielesi huoleton: Jumala on uskollinen ja hän pitää huolen luoduistaan, ja me saamme pyytää häneltä kaikkia tarpeitamme ja kiittää jokaisesta päivästä, jonka hän meille hyvyydessään suo!

jk. Jotain uusia kuvia taas kakkosblogissa!