25.04.2020 - Kevättä ja nuotiohetki!

Minulla on mies, joka tietää, miten vaimon saa iloiseksi! Istuimme kahvilla parvekkeella menneellä viikolla, sillä siellä alkaa jo tareta, vaikka se on pohjoisen puolella. Mainitsin, että parvekelasit pitäisi pestä ja muutenkin imuroida parveke kesäkuntoon. Mies otti, pesi lasit ja imuroi seuraavana päivänä, kun olin töissä! Olipa siellä lokoisaa nautiskella kahvia sen jälkeen ja on edelleen.

Tänään

tosin siirryimme täysin ulkotiloihin. Kävimme paistamassa makkaraa muutaman sadan metrin päässä Onkilahden rannassa grillipaikalla. Oli siellä muitakin, mutta eipä se meitä haitannut. Varsinkin miniän ja lapsenlapsen poikkeaminen kanssamme makkaraa syömässä oli hauskaa. Omat puut ja muut meillä oli mukana.

Nuotiopaikka

on muuten hyvä, merenrannassa ihan, mutta siinä tuulee kai aina. Sen puoleen passeli paikka, että on niin lähellä. Toki pyörällä pääsee edemmäskin, mutta se vaatii vähän enemmän viitsimistä. Odotamme nyt vaan, koska lasteni perheiden grillit alkavat kuumeta ja otamme makkarat kainaloon ja pinkaisemme paikalle. Tosin nyt tuntuu, että vähään aikaan ei tee makkaraa mieli, sillä söimme sitä riittävästi.

Aamulla heräsin

tapani mukaan kuuden maissa. Teki mieli lueskella tai oleskella vaan, mutta vielä enemmän teki mieli lähteä ulos, sillä kevätaamuja ei korvaa mikään. Enkä pettynyt nytkään. Vaikka mittari näytti vain yhtä astetta, sää oli aurinkoinen ja linnut lurittivat täyttä päätä, kun kiersin Onkilampea. Ihana aamu!

Päätimme miehen kanssa kutsua idänpuoleista Onkilahtea -lammeksi ja Putusillan merenpuoleista päätä Onkilahdeksi. Niitä molempia voi kiertää lenkkeillen rantaa pitkin. Aamu oli tosiaan ihana. Harmi, etten saa tänne nyt kuvia, kun wifini ei ole päällä tietokoneessa eikä kännykässäkään, eikä minulla ole aavistustakaan, miksi näin on, saati, miten ne laitetaan päälle. Mutta sen ymmärrän, että kuvat nyt eivät vaan siirry kännykästä koneelle ja sillä siisti. Laitan vanhoja kuvia, ei muu auta.

Viime viikko töissä

meni nopeasti. Eräänä päivänä yksi lapsosista kanniskeli pikkuruista pupuvainaata kädessään, kunnes huomasin asian... Luultavasti lokit olivat nokkineet pupuvauvalta silmät pian syntymän jälkeen. Myöhemmin löysimme toisen pupusen pää piilossa kököttämässä eräässä nurkkauksessa. Kannoin sen lapiolla varovasti pois pihasta toisen pihan puskan juurelle. Iloissani huomasin, ettei se ollut siellä seuraavana päivänä, ehkä emo huolehti siitä.

Seuraavana päivänä kuitenkin löytyi taas verinen pikkupupu lähistöltä, mutta sen oli joku vienyt, kun menin asiaa tutkimaan. Liekö se edellä mainittu, luultavasti. Ei tässä kaikki. Seuraavana päivänä eli perjantaina lähdettyäni jo töistä työkaveri laittoi kuvan ihan saman näköisestä palleroisesta, joka lymysi päiväkodin pihapuskan juurella elävänä. Se taitaa olla sisarussarjan kolmas. Toivon, että emo älyäisi kuljettaa sen jonnekin turvaan, päiväkodin pihapiirissä sillä ei ole tulevaisuutta, sillä asfalttia ja ajoteitä on joka puolella. Ja kirkuvia lokkeja. Eräs isä oli nähnyt haukan napsivan lähistöllä variksen poikia poskeensa jokin aika sitten. Luonnossa kierto pelaa...

Työhuoneessamme

on tapahtunut isoja asioita. Miehen radioamatöörivehkeet ovat tyystin siirtyneet tallille! Keskipoikani oli eräänä päivänä autoineen miehellä apuna ja iso lasti tavaraa väheni kotoa. Mies on lisäksi kuljettanut perässä vedettävällä käsikärryllä monena päivänä lastin tavaraa ja minä töiden jälkeen olen ajanut sinne ja sitten olemme tulleet kotiin yhtä matkaa.

Työhuoneessa on nyt väljempää. Innostuin kranssien jälkeen taas kissahommiin. Teen niitä jonkin aikaa ja sitten pitkästä aikaa ehkä penaaleja, jos siltä tuntuu. Kransseja syntyi vähän niin kuin aikomattani, kun niistä tuli niin ihania. Halusin koristella niitä aina vaan niin kauan kuin pajurinkuloita riitti. Viimeiseksi pujotin kuivaamiani neilikoita rinkulaksi ja siitä tuli ehkä kaikkein nätein. Annan niitä luultavasti lahjaksi läheisille. Nyt niitä roikkuu kodissa joka puolella ulko-oveamme myöten. Yhden olen myynyt.

Perjantaina

oli kylmä tuuli, kun lähdin töistä. Päätin kuitenkin poiketa kukkatorille ja ostin pari orvokkiamppelia parvekkeelle sekä oreganon purkissa. Eipä ollut monta asiakasta yhtä aikaa, mikä oli pelkästään hyvä koronaa ajatellen. Nyt kukkaset ilahduttavat meitä, kun katselemme ulos tai istumme parvekkeella. Pian lähdemme ulkoilemaan, mutta sitä ennen pyörittelen hapanjuurileivät koreihin kohoamaan ja kenties paistettaviksi vielä illan mittaan.

Hapanjuuritaikina

on hurmannut minut monien muiden lailla. En tosin osaa vielä käyttää juurta monipuolisesti, mutta aion ostaa keittokirjan, jossa on enemmän ohjeita. Katsotaan, miten homma etenee.

Huomenna vietämme

jälleen jumalanpalvelusta kotona netistä seuraten, mukana veisaten ja rukoillen. Ja luultavasti lenkkeilen kevätaamussa, ellen satu nukkumaan pitkään, mitä kyllä epäilen.

Siunattua huhtikuun loppua, arvoisa lukijani!

Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. -Job 10:12

jk. Mies kysyi, haaveilenko leivinuunista. Enpä oikeastaan, sanoin. Sepä hyvä, minä joutuisin kuitenkin puhdistamaan sen, sanoi mies leppoisasti. No, jokaisella on omat työnsä, totesin, kun huomasin miehen puhdistavan vohvelirautaa ja siivoavan tiskipöytää.