28.03.2020 - Aurinkoinen kevätsää

Söimme lounaaksi loput erinomaisen hyvästä kaalipadasta ja sen jälkeen annoimme ruuan laskeutua. Mies nukahti. Peittelin hänet, ettei palele, ja siirryin työhuoneeseen. Sitä ennen kyllä lakkasin kynteni. Jospa kynnet olisivat vähän vahvemmat, kun lakkaan niitä - en ole varma, mutta kuvittelen niin.

Pitkä yöuni takana,

ja kiitollisuus, että taas selvisimme töissä yhden viikon. Migreeni tupsahti eilenkin kesken työpäivän. Ihmettelin, kun lepohuoneessa tuli vilu. Käärin viltin harteilleni ja huomaamattani torkahdin hetkeksi: havahduttuani huomasin, että päätä jomottaa tutun omaisesti. Yksi panadol onneksi auttoi päihittämään säryn muutaman tunnin sisällä.

Tämän päivän

työlistaan kuului keittiön ikkunan pesu. Samalla luutusin lattian ja roskakorikaapin, kun kerraan rätteihin tartuin. Mies toimi myönteisenä apumiehenäni. Seuraavaksi aiomme pestä makuuhuoneen ikkunan, vaihtaa lakanat samalla ja pestä lattian sielläkin. Ei toki tänään, se olisi liikaa. Ehkä maanantaina, kun tulen töistä. On hauskaa, kun ikkunasta näkee kirkkaasti ulos, ainakin hetken. Ja muutenkin tulee hyvä mieli, kun saa jotain aikaan.

Hommiin tarttuessa

viriää tietysti sivutöitä. Vaihdoin aloe veran isompaan purkkiin, samoin yhden rahapuun. Kodissa on aina työtä, jos vain jaksaa ja viitsii tehdä. Ei tarvitse edes olla sotkuinen ihminen, niin paikat vaan tuppaavat pölyttymään vähintään. Tulee rasvaisia käden jälkiä ovenpieliin ja kaappeihin. Erityisesti vaatteet siirtyvät vääriin paikkoihin ja jopa hukkaan. Juuri kun viimeksi olin löytänyt lähes kaikki kadottamani, joutuivat toiset merinovillahousut hukkaan. En ole jaksanut jatkaa etsintöjä.

Kaalipadasta

tuli vahingossa erityisen maukasta. Tässäpä oma reseptini:

- paistetaan öljyssä paljon sipulia pilkottuna (kaksi isoa) ja pari valkosipulin pilkottua kynttä - älä anna palaa!

- öljyä pataan/kattilaan, isohko kaalenpuolikas tai sen verran kuin haluaa, pilkottuna paistumaan. Osaa kuullotin paistinpannussa, osan heitin suoraan kattilaan. Sekaan kuminan siemeniä ja suolaa.

- paistoin 400 gr naudan jauhelihaa, sekaan suolaa, pippuria, valkopippuria lähinnä. Lisäsin sen pataan. Hetken päästä lisäsin muutaman ison lusikallisen Koskenlaskijan pekonisulatejuustoa - se oli oivallinen lisä!

- annoin porista hyvän aikaa, ehkä puoli tuntia ainakin. Sekoitin välillä. Sammutin, annoin olla liedellä 20 min. Sen jälkeen avasin kannen, nostin pöytään ja söimme hetken kuluttua. Nam!

Torstaina

tein valmiiksi pitsataikinan perjantai-iltaa varten:

- 2 dl haaleaa vettä, 2 muumimukillista jauhoja, 1 tl suolaa ja 1 tl kuivahiivaa (parasta ennen v. 2017). Taikinaa piti vaivata 5 min, mutta luin ohjeen vasta kun olin jo laittanut sen kulhoon kannen alle, joten se vaihe jäi väliin.

Perjantaina iltamassa

levitin taikinan öljyisin käsin öljytylle leivinalustalle ja keitin täytteen:

- öljyä, sipulia, valkosipulia, jotain maustettua tomaattisosemössöä, jännittäviä mausteita (juusokuminaa, garam masalaa), pippuria, jauhelihaa, kinkkusuikaleita. Levitin sen taikinan päälle ja sitten paria juustoraastetta (loput pakasteeseen seuraavaa kertaa varten, homehtuu nopeasti jääkaapissa). Lopun jauhelihan paistoin - raakana pilaantuu helpommin - ja lisäsin siihen suolaa. Luultavasti teen tänään siitä vielä kastiketta makarooneille.

Pitsastakin tuli

hyvää, mutta pohja oli mielestäni turhan kova - tai paistoin liikaa? Mutta kaalipataa mies jaksaa kehua, joten teen sitä myöhemmin uudestaan.

Parina päivänä

olin sauvakävellen töissä. Ehkä otan sauvat mukaan, kun lähdemme lenkille miehen kanssa tänään. Vielä emme ole ehtineet ulos. Roskat odottavat ovella ulosmenoamme. Vien taas palautusluukkuun yhden kirjaston kirjan. Jos kaupassa ei näytä olevan vilskettä, ehkä poikkean siellä. -Ulkona on alkanut tuulla kovasti! Aurinko kuitenkin paistaa.

Kello 12 pidimme

rukoushetken miehen kanssa, kuten uskoakseni moni kristitty tässä ja muissa maissa. Jatkoimme Apostolien tekojen lukemista. Illalla luemme vähän lisää ja rukoilemme. Rukous ja Jumalan sana kantavat näinä aikoina erityisesti.

Tämä koronan vuoksi

pakollinen kotoilu antaa mahdollisuuden levätä ja viettää kotiaikaa. Toivottavasti moni huomaa, että kotona on hyvä olla. Voi tehdä kaikenlaista ja olla myös tekemättä, jos siltä tuntuu. On tilaa olla rauhassa pakon sanelemana.

Ajatus alkaa katkeilla, joten jatkan toiste. Toivotan siunattua viikonloppua, terveitä päiviä, jos Jumala sen suo, ja Herramme hyvää hoitoa sekä sairaana että terveenä ollessasi, arvoisa lukijani!