11.03.2020 - Oma päivä

Ostin C-vitamiinia. Sain flunssan taas kerran viime viikolla. Minulla oli liian paljon vaatetta, kun kävelimme puistoon, tuli hiki. Oli pakko riisua yksi villatakki välistä pois, kun pääsimme perille. Sen jälkeen sain luultavasti kylmää. Kurkku tuli kipeäksi, viikonloppuna en päässyt kirkkoonkaan, vaan löhösin koko päivän petissä ja kuin kirjoja.

Meinasin käydä

terveydenhoitajalla kyselemässä, mahtaako minulla olla korona-virus, mutta en käynyt, koska en usko niin olevan. Minulla on lisäksi nuhaakin eikä kuumetta ole. Pari viikkoahan tällainen normiflunssa kestää, joten reilu viikko vielä. Jospa vitamiini auttaisi!

Olemme syöneet

terveellisesti ja runsaasti miehen kanssa viime aikoina. On hauska huomata, että puntarin viisari osaa mennä joskus alamäkeenkin eikä vain ylämäkeen. Lisäksi on kuntoiltu, minä hulannut ja mies ravannut rappuja.

Tänään olen nauttinut

vapaapäivästä. Kävin verikokeissa aamulla, joten tuli päivän lenkki tehdyksi. Vielä toivoisin viitsiväni käydä kävelemässä oksasakset mukanani, sillä haluaisin napata vähän pajuja ja tehdä kranssin. Yhden tein jo ulko-oveen ja siitä innostuneena tekisi mieleni väsätä toinenkin. Mutta jos ei huvita ja kurkku tuntuu kipeältä, en mene minnekään.

Sain luetuksi

Jouppilan nelosista kertovan kirjan. Se on hyvin kirjoitettu, tuli paljon ajatuksia. Edellisessä lukemassani kirjassa oli jotain samoja aineksia. Siinä tosin perheen isä oli mieleltään sekava, tällä äidillä on luonnevika ja on ihme, että lapset selvisivät aikuisuuteen kohtuullisen hyvin. Suosittelen kirjaa, se puhuttelee! Lapsi toivoo viimeiseen asti, että vanhempi hyväksyisi, katsoisi rakastaen, mutta aina ei niin käy. Se on murheellista.

Ostimme jo loppusyksyllä

verhot keittiöön kevääksi. Valikoima ei siinä vaiheessa ollut suuren suuri kevättä ajatellen, mutta olen tyytyväinen, kun sain tänään ommelluksi verhot ja ne ovat nyt ikkunassa. En pessyt ikkunaa, sillä sitä pitelemään tarvitaan toinen eikä mies ole kotona. Eikä kurkkukipuiselle ole paranemiseksi avonaisissa ikkunoissa heiluminen. Pesen sitten, kun sää lämpenee. Tänään on hiukan kalsea ja kostea sää.

Kävin kaupoilla,

ostin taas jotain Joulun lapsi -tavaraa. Värejä sekä kumeja ja terottimia, jotka sattuivat olemaan tarjouksessa. Tarjouksia toki havittelenkin. Saan ison ilon, kun löydän jotain sopivaa. Kissoja ompelen hissukseen. Nyt kolme odottaa, että leikkaan ja ompelen niille jalat ja täytän ensin kissan mahan. Vähitellen niitä kertyy sen verran kuin tarvitsemme ensi syksynä.

Löysin silakoita, paistoin jo muutaman itselleni. Loput paistan meille illemmalla, jahka mies tulee kotiin ja laitan ruokaa. Ehkä ryhdyn papuja jauhamaan ja keitän kahvit pikapuoliin hänen tullessaan.

Yksi avain

migreenistä pääsemiseen on ilmiselvästi selkäjumeista pääseminen! Kävin hierojalla viikko sitten ja sen jälkeen olen joka päivä käyttänyt omaa konettani eikä migreeni ole päässyt jylläämään. Olenpa kiitollinen siitä! Mutta ihan iskussa en ole. Virtaa ei ole kuten toivoisin. Kyllähän minä touhuilen, mutta joka välissä lepäilen. Haitanneeko tuo, kun vietän vapaapäivää - ei haittaa! Ehkä annan itselleni luvan olla väsynyt, mikäs kiire tässä on. Sitä paitsi sain imuroiduksi eteisen, vessan ja keittiön ja pesin myös lattiat niistä. Pitkästä aikaa, joten hyvä mieli .      

Raamatussa 

olen lukemassa Kuningasten kirjoja. Siellä kuvataan avoimesti, millainen ihminen on, kaunistelematta ollenkaan. Daavid oli hieno mies, mutta lankesi pahasti syntiin hänkin. Siis samanlainen kuin sinä ja minä. On helpottavaa, kun ei tarvitse yrittää olla parempi kuin on. Riittää, että myöntää tosiasiat itsestään ja turvautuu Jumalan armoon, jonka hän on Kristuksessa meille valmistanut. Ilman omaa ansiotamme me kelpaamme Jumalalle, Jeesuksen tähden. Siinä on ainoa turvamme elämässä ja kuolemassa.

Iloista mieltä, arvoisa lukijani!