14.02.2020 - Viikko vetelänä

Tästä tulikin erilainen viikko kuin luulin. Niin voi elämässä käydä. Kirjoitin viikko sitten, että olen uupunut, ja se olikin totaalisempaa kuin luulin. Eikä vieläkään ole loppupelejä käyty. Anteeksi, mutta nyt tulee vähän sairausjuttuja taas, mutta arvoisa lukijani, niitähän minä olen kirjoittanut alusta asti... Ehkä siis kestät vielä vähän lisää, tai sitten hyppäät yli.

Olin neljä päivää

sängyn pohjalla, sen jälkeen olen retkeillyt kolme kertaa terveyskeskuksessa. Olen soitellut vähän sinne ja tänne ja yrittänyt saada tolkkua omasta terveydentilastani. Avainjuttu löytyi omasta blogistani, löytyy tuolta:

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2016/04/21/toipilaana/

Keksin sen viime yönä, kun yhdestä lähtien podin päänsärkyä, joka oli kuin harmaa, raskas pilvi vasemmalla puolella päätäni. Pilvi pysyi paikoillaan aamuun, noin kahdeksaan asti. Rukoilin, että kuten pilvi nousi ja Israelin kansa lähti taas vaeltamaan, Jumala nostaisi tämänkin pilven pois niin että matkani voisi jatkua.

Aina välillä

olen voinut aika hyvin. On etonut ja poskiontelotulehdus on yrittänyt päälle, mutta hyvä kuntoni ja rautaiset keinot estää tulehdusta ovat auttaneet: suolavedellä onteloiden huuhtelu nokkakannulla, sekä wellO2:n käyttö - se on siis höyrypannu. Lisäksi antibioottia tehokkaampi Dymista, niin että ontelot pysyvät auki.

Yllättäen lääkärin mielestä voin napsia Ibumaxia, vaikka pari vuotta sitten se minulta kiellettiin. Potilas-parka on aika ristiriitaisessa tilanteessa. Syödäkö vai eikö syödä? Tämä potilas päättää syödä. Ainakin nyt aluksi hakea migreenilääkettä, kun nyt viimein keksin, että migreenistähän minä kärsin ja kun sitä kuulemma voin syödä. Kun on saanut tia-kohtauksia, ei saisi syödä mitään, mikä voi jumittaa verenkiertoa. Pitää vaan tietää, mikä sen tekee. Hmmh.

Sain mieheltä

ruusuja eilen ilahduttamaan mieltäni, ja toki ne ilahduttavat. Tein myös pienen kakun, ja yksi ystäväni piipahti sitä syömässä ja juomassa kahvit kanssamme. Tein porkkanasosekeittoa, nopeaa ja helppoa. Nyt sitten lepoa ja loikoilua, mutta yksi terveyteen liittyvä juttu täytyy vielä käydä hoitamassa tänään sekä poiketa apteekissa.

Eräs tuttavamme

moitiskeli avointa kirjoittamistani. Olisi parempi kirjoittaa pöytälaatikkoon. No, olen minä sitäkin tehnyt, paljonkin, mutta minua hoitaa enemmän se, kun saan itse myös avointa palautetta, kun kirjoitan blogiin. Voisin tietysti kirjoittaa vain mukavista asioista. Kehua itseäni ja kertoa pelkkiä lystijuttuja. Mutta se ei ole todellista. Se ei auta eikä rohkaise ketään. Kuka haluaa lukea pelkkiä menestystarinoita, kuka voi samaistua sellaisiin? Paljon hauskempaa on lukea toisten möhläyksista ja masentumisista ilojen ja menestyksen ohella, sillä niitä jokainen ihminen elämässään joskus kokee.

Sitä paitsi ajattelen, ettei se, mitä kerron, ole mitenkään erityisen yksityistä tai salaista. Joskus luulin, että vain minä ajattelen tai koen jotain asioita, mutta olen huomannut, että kaikilla ihmisillä on lopulta samat tarpeet, kaipuut ja ongelmat. Yksinäisyys, ystävien kaipuu, läheisyys, vierauden tunne, pelot ja ahdistukset - niitä on kaikilla. Elämä on helpompaa, kun voi kokea vertaisuutta toisten kanssa. Olen saanut paljon ystäviä kirjoittamiseni kautta. Ja tämä blogin pito on elämäni suola, yksi maukkaimmista niistä!

Jatkan toisella kertaa lisää. Siunattua ystävänpäivää, arvoisa lukijani! Olen iloinen sinusta, joka luet tätä - iloa päivääsi!