26.01.2020 - Luminen sunnuntai

Otin eilisaamuna pyörähuoneen ovelta kuvan kauniiseen aamuun. Tänä aamuna otin samoin. Kuvat ovat hyvin erilaisia. Viime yönä satoi lunta, kaikki on valkoista.

Eilinen noin 10 km pyörälenkki

kaupungille ja sitten Kivihakaan kauppaan ja sieltä kotiin oli jäistä kyytiä. Kieli keskellä suuta pyöräilimme, ja loppumatkasta varsinkin oli todella liukasta. Tänään varauduimme jääkeliin, mutta lumi oli tallautunut jäisiin uriin ja ajaminen oli helpohkoa, sillä tiet olivat enimmäkseen auratut. Taas on nollakeli, joten säätä on koko ajan tarkkailtava, kun pyörällä lähtee liikkeelle. Hain nastakengät kellarista ja kenkiin laitettavat jääpiikit. Ehkäpä pääsen aamulla kuitenkin pyörällä töihin, matka taittuu nopeasti, kun olen nyt tottunut pyöräilemään.

Näköjään

ennätän kirjoittamaan vain kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin. Viikolla ei kerrassaan ole paukkuja. On alettava melkein heti iltatoimiin, kun vähän aikaa ompelen kissoja tai kenties soitan jollekin puhelun. Tietysti juomme miehen kanssa kahvia, kun tulen töistä ja syömme myöhemmin ja monenlaista kotipuuhastelua meillä on pyykinpesuineen. Onneksi mies hoitaa imurointeja, se on helpotus minulle.

Uimahallissa

olen käynyt nyt kahdesti, viimeinkin sain itseni hinatuksi sinne. Toissa viikolla tulin tosi kipeäksi käsivarsistani, söin monta päivää särkylääkkeitä. Kipu tuli aina nukkumaan mennessäni. Ja oli se uiminenkin aika rankkaa melkein vuoden tauon jälkeen. Mutta en luovuttanut, vaan menin taas menneellä viikolla ja uin saman kilometrin kuin aiemminkin. Enää ei kipuja tullut ja uiminen kävi helpommin. Uimalasit on uusittava, ne ovat kulahtaneet ajan myötä.

Mieskin minulla

on uimahallilla mukana, mutta hän hoiti sillä aikaa sosiaalisia suhteitaan kahvilassa kännykällä. Ensi kerralla yritin kuikuilla häntä kahvilan ikkunaan, mutta hän istui väärällä puolella kahvilaa. Motkotin hänelle, kun hän ei yhtään vikutellut vaimolleen joka kierroksen välissä. Toisella kertaa hän onnistui päätyä kahvilan ikkunan viereen, mutta ei hän huomannut eikä tunnistanut minua. Hän yritti selitellä, ettei kehdannut pällistellä ihmisiä, jotka puolipukeissa hoippuivat uimahallissa. Minä yritin kyllä räpistellä ikkunan alapuolella hallissa, mutta turhaan, niin turhaan! Mukava oli joka tapauksessa, että hän oli minua odottamassa ja saimme pyöräillä yhtä matkaa. Ehkä saan hänet houkutelluksi jonkun vuoden sisällä vesijuoksemaan kanssani, kun urhoollisesti jatkan pyytelyä.

Ensi viikolla

olen yksin kotona torstai-iltana. Kenties silloin käyn uimassa, jos jaksan. Paras pitää virettä yllä, ettei tule luopumusta tässä asiassa.

Minun on etukäteen kartoitettava voimiani, etten ylitä niitä. Huomenna tarkoituksemme on käydä erään ystäväni luona kahvilla töiden jälkeen mieheni kanssa, keskiviikkona minulla on työpalaveri, joten pääsen töistä vasta puoli seitsemältä. Mielenkiintoisia menoja olisi tiistaillekin, mutta tiedän jo kokemuksesta, että kuunneltuani päivän lasten hälinää ja keskittyessäni työssä olemaan läsnä, tarvitsen illalla hiljaisuutta, että jaksan töihin seuraavana päivänä.

Ja nukkumaan

on pinkaistava yhdeksän maissa. On ihana, kun tietää, että aamuun on runsaasti aikaa, ei ole pakko saada heti unta, vaan voin rauhoittua hiljalleen nukkumaan. Aamulla on mukava heräillä ennen kellon soittoakin jopa, joka toinen viikko ennen kuutta, joka toinen puoli seitsemältä. Aamulla on tietyt rutiinit Raamatun lukuineen, päivä- ja hartauskirjoineen. Tilasin miehelle Pohjalaisen muutamaksi kuukaudeksi ja sitäkin yritän vilkaista ehtiessäni.

Iltaisin

luemme miehen kanssa yleensä kaksi lukua Uudesta Testamentista. Olemme Luukkaassa menossa. Sen jälkeen rukoilemme, ja sitä ennenkin mies rukoilee, että Sana saisi puhutella meitä. Aamulla luemme Isä meidän vähintäänkin.

Kefiiriä

olen tehnyt edelleen. Se tuntuu mahassa oikein hyvältä, etenkin, jos on vähän huono olo eikä oikein tiedä, mitä joisi tai söisi. Pidän siitä todella. Kukaan muu lähipiirissä ei tunnu tykkäävän siitä, mutta eipä se minua estä sitä tekemästä täysmaidosta ja kefiirin siemenestä. Tänään käymmekin vielä kävelemässä ja ostan maitoa sitä varten. Edellinen täysmaitopurkki meni aamulla, kun laitoin jälleen ohraryynipuuron uuniin ja söimme sitä kirkosta tultuamme.

Otto-pastorimme

saarnasi tänään samarialaisesta naisesta Sykarin kaivolla. Se on opetus siitä, että on tärkeää kertoa muille, mitä on oppinut Jeesukselta. Nainen kertoi kylässä: "Hän sanoi kaiken, mitä minä olen tehnyt. Ei kai se liene Kristus?"

Naisen todistus sai runsaasti ihmisiä tulemaan Jeesuksen luo ja uskomaan häneen. Meidänkään ei tarvitse osata kertoa muuta kuin mitä Jeesus on meille tehnyt. Ja onneksi on paikka, minne voin ohjata ihmiset kuulemaan lisää hänestä, jopa enemmän kuin mitä kaivon nainen sai. Hän näki Jeesuksen, mutta me saamme kohdata hänet henkilökohtaisesti ehtoollispöydässä, syödä ja juoda hänen lihansa ja verensä, tulla osalliseksi hänen elämästään ja saada syntimme anteeksi. Ihan joka viikko se on mahdollista! Pastori saarnavirkansa kautta selittää meille Jumalan sanaa niin että voimme sen ymmärtää. Itsekin sitä on hyvä lukea, mutta kuten Kandaken hoviherra tarvitsi sanan selitystä ja sai sitä Filippukselta, jonka enkeli lähetti hänelle opettamaan sanaa, mekin saamme kuulla sitä seurakunnassa pastorin välityksellä. Apt 8 luvussa kerrotaan hoviherrasta.

Seppo keittää

kahvia. Minua alkoi niin raukaista. En muista kerroinko, että jännittää käydä verikokeissa. Millaiset ovat kolesteroliarvot ja muut. Onneksi ne olivat oikein hyvät. Aloin heti toipua. Puntari se vaan näyttää ikäviä lukemia. Vaikka liikun aika paljon, olen kuitenkin syönyt enemmän kuin kuluttanut, mutta toivon tilanteen korjautuvan kevään tullen. Toivossa on hyvä elää.

Herra Jeesus olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, kuten myös minun ja rakkaitteni kanssa.

jk. Neiti 2 v, Tiutau, oli jutellut jonain päivänä: Mummu asuu mummulassa, vaari asuu vaarilassa. Mummo asuu mummolassa ja Seppo asuu seppolassa...