12.01.2020 - Ihana lepopäivä!

Mies nukkuu vieressä päiväuniaan, heräsi välillä, kun naapurissa remontoidaan ja pora pärisee. Siinä on kieltämättä ikävän kantava ääni. Onneksi mieheni voi kääntää halutessaan kuulevan korvansa tyynyyn päin, joten antaa poran jyristä.

Ensimmäinen työviikko

joulun jälkeen meni vikkelästi. Teimme joka päivä retken läheiseen puistoalueeseen, joka on mukavasti tuulen suojassa, sillan kupeessa. Junarata toisella puolella verkon takana, toisella puolella autotie, mutta sen  verran korkealla, että ehdimme huomata, jos joku lapsukaisista yrittää livistää siihen suuntaan. Lapset ovat leikkineet uutena leikkinä kaatumisleikkiä. Siinä vaan yksinkertaisesti juostaan vähän matkaa, kaadutaan nurin ja toiset juoksevat samaan läjään tai lähietäisyydelle nurin myös. Ei tarvita sen kummallisempaa hauskuutusta.

Kiveltä hyppiminen on toinen in-laji. Ensin kavutaan kivelle ja sitten hypätään tai valutaan alas. Eräänä päivänä ihmettelin, kun kaksi kaveria istui kauan aikaa korkeahkolla kivellä selät vastakkain. Viimein toinen alkoi itkeä ja syykin selvisi. Kumpikaan ei päässyt alas, kun selän takana oli este ja edessä jyrkänne. No, kyllähän siitä pinteestä selvittiin sitten yhteistuumin.

Eräässä artikkelissa

selvitettiin, että olisi tärkeää, että lapselle tulisi kokemusta vaaratilanteista ja niistä selviämisestä. Eivätkä pikku mokkoset ole ollenkaan pahasta, sillä lailla oppii varomaan. Nykyään leikkitelineet on tehty niin turvallisiksi, ettei niissä tapahdu mitään jännittävää. Niinpä ei opita tunnistamaan omia rajoja.

Olemme antaneet lasten ottaa risuja ja keppejä välillä käteen metsässä, vaikka niissä onkin omat vaaransa, kun kaikki lapset ovat yhtä pieniä. Risu voi osua silmään. Yritämme kuitenkin tarkkailla silmä kovana ja estää vaaratilanteet. On ollut ihana huomata, miten lapset itse keksivät kivoja juttuja metsässä juoksennellessaan. Luonto hoitaa ja opettaa.

Olen ommellut

kissoja ensi vuoden joulunlapsi -paketteihin. Teen taas hiukan eri systeemillä, että homma tuntuu mielekkäältä. Huomaan, että lasten tekemät kissannaamat ovat paljon ilmeikkäämpiä kuin minun piirtämät. Yritän saada lastenlapsiani aina piirtämään, kun tapaan heitä. Ja voinpa pyytää päiväkotilapsiakin apuun.

Eilen luonamme

oli leikkimässä neiti 3v, Saarukka. Mutta hän ei halunnut piirtää naamoja. Sen sijaan piirtelimme muuten vaan ja leikimme. Tein hänelle pienen pussukan ja se näytti mieluisalta. Ompeleminen on kyllä tosiaankin minusta hauskaa. Sämpylätaikinan tekaisin, että voimme leipoa yhdessä, mutta tällä kertaa se homma ei Saarukkaa kiinnostanut. Eihän aina olla leipomistuulella, se on selvä. Sämpylöistä tuli kyllä erinomaisen maukkaita. Söin niitä aivan liian monta itse. Saarukka luki oman ruokarukouksensa, jonka hän on keksinyt. Se on minusta oikein hieno.

Toissayönä

nukuin melkein kellon ympäri. Ilmeisesti olin unen tarpeessa. Viime yönä sen sijaan heräsin neljän maissa, kun herätyskello muka soi toisessa huoneessa. Muistin samalla unen, jota olin katselemassa. Onneksi sain vielä nukutuksi, kunnes kello herätti puoli kahdeksalta kirkkoon; meidän messummehan alkaa jo 9.30. Ensi kertaa aamu oli lähes valoisa kirkkoon pyöräillessämme. Ja keväinen sää!

Messu

oli taas erityisen ihana. Ville Typpö puhui kasteesta ja opetti, mikä ero on Johanneksen kasteella ja kristillisellä kasteella. Enää ei tarvita Johanneksen kastetta, sen aika on ohi. Suosittelen kuuntelemaan lhpk.fi -sivustolta saarnoista kyseisen saarnan. Se on todella tyhjentävä ja selkeä. Oi, miten kiitollinen olen Jumalalle Mikaelin luterilaisesta seurakunnasta! Olen oppinut niin paljon, mutta ennen kaikkea saanut olla Jumalan hoitamana ja Sanan alla siellä käydessäni. Tänään minulla ei ollut kanttorivuoroa, joten pystyin keskittymään vielä paremmin kuuntelemiseen.

Kirkkokahvit ovat oma lukunsa messun jälkeen ja maistuvat aina erityisen hyvin. Pöydissä syntyy antoisia keskusteluja ja ihmissuhteet syvenevät samalla.

Kotiin pyöräiltyämme

päätimme lähteä saman tien lenkille, sillä sää oli aurinkoinen ja lämmin. Vaihdoin kevyemmän takin ylleni, villatakki vain alle ja tarkenin hyvin. Teimme lähes 5 km lenkin ja ongimme yhden tölkin merestä. Seppo sen onki, minä pidin kädestä, ettei hän molskahtanut mereen. Toinen tölkki löytyi nurmikolta.

Viime vuosi oli harvinaisen vähätölkkinen, mutta tänä vuonna aion tsempata ja päästä taas yli sadan euron saldon. Parhaimpina vuosina olen kerännyt yli 250 euroa tölkkien ja pullojen keräämisellä. Toki on kyse harrastuksesta, mutta minua innostaa tilastollinen seuranta ja liikun mieluummin, kun on vähän haastetta.

Olemme lukeneet

Sepon kanssa joka päivä pari lukua Raamatusta. Rukoilemme ennen lukemista, että Jumala tekisi sanansa kautta meissä työtään ja lukemisen jälkeen rukoilemme kumpikin ja lopuksi Isä meidän. Tämä on innostavaa, lukea yhdessä. Itsekseni luen noin 4 sivua Raamattua alusta lähtien vuoden alusta. Olen laskenut, että 3-4 sivua lukemalla ehtii lukea Raamatun läpi vuodessa. Lisäksi luen yhden Psalmin päivässä, tänään Psalmin 12, kun on 12. päivä. Ensi kuussa tänä päivänä luen siis Psalmin 42 ja niin edelleen. Tarvitsen suunnitelmallisuutta lukemisessani. Jollakin toisella on jokin muu tapa - mikähän sinun tapasi on, hyvä lukijani?

Tänä vuonna

tarkoituksemme on tapetoida ja osittan kai maalata makuuhuoneemme. Seinät ovat sen verran riemunkirjavat, että en pidä niistä. Yhdelle seinälle on tarkoitus tilata tapetti valokuvasta, toiset kai maalaamme vaaleiksi. Minusta ei kyllä ole tapetoijaksi, ja epäilen, että mies ei edes huomaa, millaiset seinät huoneessamme ovat - miehet eivät kai kiinnitä sellaiseen huomiota? Katsotaan nyt, edistyykö asia kesään mennessä.

Päivä alkaa hämärtyä,

kynttilät makuuhuoneessamme alkavat valaista paremmin. Makailen sängyssä minäkin ja kirjoitan selälläni maaten. Lempiasentoni. On aika lähteä käynnistämään pakastin, jonka sulatimme, vaikka sitten kävikin ilmi, ettei sitä tarvitse sulattaa ollenkaan. Kummallista. Jääkaapin tavarat ovat parvekkeella, pakasteet toisessa kastimessa, joka sulatetaan tämän jälkeen. SE tarvitsee oikeasti sulattamista ja saakin sen jälkeen jäädä tyhjäksi odottamaan ensi syksyn marjoja.

Siunausta alkavaan viikkoosi, arvoisa lukijani - voi hyvin ja siunatusti, ja lue vähintään Isä meidän aamuin, illoin. Siinä on sanottu niin paljon, se on Jeesuksen opettama rukous.