13.09.2019 - Sairastelua

Ryhdynpäs kirjoittelemaan, että saan happaman oloni paremmaksi. Jäin eilen sairauslomalle, että saisin käsiäni parempaan kuntoon sekä flunssan lopullisesti kötistettyä. Saa nähdä onko tästä apua. Ainakin olen aika äkäinen, mutta onneksi mieheni ymmärsi lähteä kaupungille, niin että saan rauhassa puhkua ja puhista.

Kävin tiistaina

lääkärillä, joka totesi kädessäni olevan jännetupintulehduksen. Kysyin, onko siihen laittamani teippi oikeassa kohdassa. Lääkäri kertoi, että tutkimuksen mukaan tuo teippi itsessään auttaa kipuun eikä ole niin väliä tarkalleen, missä kohden se on. Nimittäin teippi "häiritsee" viestejä, joita kipeä käsi lähettää aivoille, joten kipu ei tunnu. Huomasin asian, kun otin yöksi teipin pois: käsi oli TOSI kipeä. Sitä varoo, kun teippi muistuttaa koko ajan varomaan. Ja kun teippiä ei ole, kipusignaalit lähtevät aivoihin ilman esteitä - näin tulkitsen asian.

Minulla on eräs ilouutinen

naisille, joilla ei ole vessassa käsisuihkua. Olen keksinyt oivallisen avun, joka ei maksa paljon eikä ole hankala käyttää. Meillä on ollut vessassa käsisuihku, mutta se on remontin yhteydessä poistettu ja sitä olisi vaikea asentaa, kun pytyn ja altaan väli on ahdas. Mutta ei hätää. Minullahan on nokkakannu, jota käyttelen silloin harvoin, kun räkäiset röörit vaativat huuhtelua. Muuna aikana nokkakannu palvelee erinomaisena käsisuihkun vastikkeena! Ehkä pitäisi suorastaan patentoida tämä keksintö, vai onko joku toinenkin keksinyt saman? Kokeilepa vaikka, ei parempaa ja kätevämpää alapesusuihkua voi olla!

Tänään

on ollut mukava päivä, vaikka olenkin ollut hiukan alamaissa. Nukuin aika hyvin ja keksin, että voisimme mennä syömään johonkin Palosaaren ruokalaan. Niinpä kävimme katsastamassa Korv-Göranin paikan. Hyvää ruokaa siellä sai. Minä söin pitaleivän lisukkeineen ja mies kananugetteja. Näytti olevan nuorison paikka. Työikäisiä nuoria miehiä sekä myös naisia kävi runsain määrin ruokatunnillaan täyttämässä mahaansa.

Sää on

syksyisen kaunis. Tuulee ja on raikasta. Eilen satoi, tänä aamuna mittari näytti alle 10 astetta. Pakkasta ei ole vielä ollut, vaahterat keittiön ikkunan takana ovat lähes vihreitä. Odotan ruskaa, tuleekohan sitä.

Makaillessani

olen tuunaillut mielessäni vaatteita. Kävin alkuviikolla ostamassa kolmen euron kassillisen vaatteita kirpparilta ja sain vaikka mitä! Muun muassa kahdet farkut itselleni. Olen vähitellen tehnyt pientä remonttia vaatteille, mutta lähinnä suunnitellut vasta päässäni. Yhdet farkut kavensin, ne ovat jalassani nyt, sekä pusero, jolle en ilmeisesti tee mitään muutoksia.

Mustan villapaidan

helmasta tuli mukava hame farkkujen kanssa pidettäväksi. Sen hihansuut ompelen talvitakkini hihoihin, jotka ovat hiukan liian lyhyet. Perin takin taannoin tädiltäni, joskus vajaa 10 vuotta sitten. Tuunailusta on tullut minulle melkoinen henkireikä ja nyt siihen on hyvät mahdollisuudet. Meillä on kiva työhuone ja siellä iso pöytä. On mukava mies, joka haluaa tutkia netistä radioihin ja mitä ihmeellisimpiin osiin liittyviä juttuja, joista minä en ole koskaan kuullutkaan. Kummallakin on sopivasti omia kiinnostuksen kohteita toistemme lisäksi.

Sunnuntaina

minulla on kanttorivuoro. Oma pastorimme on isyyslomalla, mutta Seinäjoelta tulee tällä kertaa Markus Pöyry sijaistamaan häntä. Soittelin jo vähän virsiä, aika tuttuja muut, mutta yksi ihan uusi Luterilaisista virsistä, virsi 852. Seurakunta on onneksi oppinut veisaamaan, joten laulaminen sujuu kyllä. En paljon harjoittele, sen verran vaan, etten ihan penkin alle soita.

Hain kirjastosta

jonain iltapäivänä pinkan lehtiä. Tänään kokeilen sieltä lukemaani ruokaohjetta. Koverran leipään kuopan ja laitan sinne juustoa sekä valkosipulia, peitän leivän foliolla ja paistan 20 min/200 astetta. Toivottavasti siitä tulee hyvää. Pidän tosi paljon leivästä, söisin sitä joka käänteessä. Itse asiassa söin puoli pakettia näkkileipää eräänä yönä, kun olin huonossa kunnossa, heräsin enkä saanut unta. Pääsääntöisesti nukun tosin hyvin. Toissayönä 10h ja vielä pari tuntia päiväunia. Mutta nythän en olekaan täysin kunnossa, yleensä riittää vähempi uni.

Laitan joka ilta

aamua varten mössön likoamaan: siemeniä, sokerijuurikashiutaleita, lusikallinen hunajaa, kaurahiutaleita sekä vettä. Aamulla lisään marjoja ja maustamatonta jugurttia. On hyvää. Valkosipulia pystyy pureskelemaan hunajan kanssa helposti, kurkkukipu häipyy, mutta maha menee kyllä enemmän tai vähemmän sekaisin hetkeksi. On sen verran ytyä tuo valkosipuli. Täytyy pysyä vessan etäisyydellä lähitunteina ellei maha ole pomminvarma. Minulla ei ole.

Luen tätä nykyä

yhden psalmin joka aamu sekä Luukkaan evankeliumia siten, että vuoden loppuun mennessä pääsen Uuden Testamentin loppuun. Psalmissa 44: 7-8 sanotaan:

Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta: vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

Niin se on.

Minulla on täydellinen luottamus Jumalan apuun ja siihen, että vain hän voi auttaa ja pelastaa vihollisen käsistä ja minut myös itseltäni. Itseeni en luota. Sydän on petollinen ja pahanilkinen kaiken aikaa, ei se ole synnitön ja hyvä, vaikka ihminen olisi kuinka uskovainen. Me teemme syntiä, koska olemme syntisiä syntymästä hautaan asti. Jeesuksessa olemme kuitenkin puhtaita ja Jumalalle kelvollisia, kun olemme häneen kastetut ja luotamme häneen.

Minua siunasi suunnattomasti pari viikkoa sitten pastorin sanat odottavalle äidille hänen antaessaan ehtoollista tälle: teidän puolestanne annettu, teidän puolestanne vuodatettu. -Jo se pieni ihmistaimi, joka on nyttemmin syntynyt, sai kuulla vapautuksen sanat:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani, Ps 139:16,

ja

...kun lapsi kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa, Luuk 1:41

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!

jk. Sain tänään terveisiä tyttären kautta eräältä lukijaltani ja ilahduin kovasti - kiitos paljon!