Kategoriat: Ajankohtaista

Eilinen retki. Kuvan otti Heidi-työkaveri

Kaunis perjantaipäivä. Iloitsin tästä jo eilen, sillä tiesin pitäväni vapaapäivän. Töissä sattui sairaustapauksiakin tänään, mutta en harmittele omaa poissaoloani, sillä itsekin olen puolikuntoinen. Aivastelen ja käteni ovat kipeät, mutta luulen, että urheiluteippi vasemmassa ranteessa auttaa. Vain jotkut tietyt liikkeet tuntuvat huonolta. Töissä lasten nostelua ei voi välttää, mutta yritän nostaa ja kantaa koko käsivarrella, ettei ranne rasittuisi.

Mies lähti

Sain mieheltä kukkasen

työasioille aamulla, minä jäin vielä huilaamaan. Enhän toki kauan petissä pysynyt, sillä monenlaista pikkusälää oli tehtävänä. Harjoittelin virsiä sunnuntain messua varten. Pakkasin mekkoja ja kukantaimia huomista varten. Olen menossa seurakuntien päivään Larsmoon huomisaamuna Krisun ja Peken kyydissä, jos Herra suo ja olen kunnossa. Paluumatkalla vieraileva pastori tulee meille yöksi. Sunnuntaina marssimme sitten kirkkoon hänen kanssaan.

Syli täynnä. Yksi työn ihania hetkiä.

Oletko nähnyt

nukkuvan lapsen kävelevän? En minäkään ennen eilistä. Teimme retken hiukan sateisessa säässä noin kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon. Kaikki lapset kävelivät. Mukanamme on aina kaksostenrattaat tavaroita ja uupuneita varten. Vähän ennen päiväkotia ihmettelin, miksi lapsi kädessäni alkaa velttoilla ja kaatuilla. Hän käveli silmät kiinni, aivan unessa! Hädin tuskin sain hänet hereille, mutta ilmeisesti hän virkistyi unikävelystään, sillä lounaalla hän oli ainoa, joka pisteli hernekeittoa kaksi lautasellista ja pannukakut päälle.

Edellisenä päivänä nauratti, kun samainen vesseli liotti jotain vesilammikossa ennen kuin pisti suuhunsa. Hmmh. Hän on siis oppinut, että ennen kuin syö, kannattaa huuhdella... Jotkut lapset ovat tosi aktiivisia syömään hiekkaa, lunta, jäätä ja kaikkea, mitä käsiin osuu maasta. Eivät he yleensä sen sairaampia kai ole kuin muutkaan. Jostain syystä he kai opettelevat tunnistamaan tätä maailmaa makuaistinsa kautta.

Minulla olisi

Tyttären tytöt hoidossa eräänä iltana

käsityöprojekteja mielessäni, mutta nyt en ehdi, jaksa enkä kykene tekemään sellaista. Ostin kauluspaidan, josta haluan tuunata jonkinlaisen paidan itselleni. Pitää antaa alitajunnan tehdä työtä, jos aion toteuttaa jotain. Pitää keksiä, miten teen ja mitä teen. Sitten itse tekeminen on aika helppoa, kun on näky tai visio siitä, mitä haluan.

Ompelijaksi

en voisi ryhtyä. En osaisi tehdä juuri sellaista, mitä toinen toivoo, vaan tuotokset pyrkivät tulemaan miksi itse haluavat. Sitä paitsi minua ei kiinnosta rutiininomainen tekeminen, vaikka toisaalta esimerkiksi penaaleja olen tehnyt kai useita satoja. Ja kissoja. Mutta tämä vaatteiden tuunailu on nyt kiinnostavaa. Se haastaa luovuuteni ja on innostavaa!

Menenpä

keittelemään kahvia. Mies tulee kohta kotiin, itse lähden sitten kaupungille, on jokin asia sinne. Toivon, että flunssani ei tästä pahene ja olen työkunnossa maanantaina saatuani huilata muutaman päivän. Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!

Minä luotan sinun armoosi. Saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, sillä hän pitää minusta huolen.