14.08.2019 - Keskellä viikkoa

Kaunis päivä. Lepohetken aikana oli kuulemma satanut oikein kunnolla, mutta minä en huomannut mitään. Iltapäivällä taas paistoi aurinko ja oli todella lämmintä, kun olimme lasten kanssa ulkona. Olisin tarvinnut hattua, mutta aamun hämärässä en arvannut lähteä olkihattu päässäni talsimaan työpaikalle.

Nautin

noista aamun työmatkoista. Tietysti iltapäivänkin, sillä silloin nokka käy kotia kohti ja siellä odottavaa aviomiestä, joka yleensä on keittänyt kahvit. Aamulla sää on virkistävä ja innostava. Eilisaamuna kävelin kuuden aikaan töihin ja sain pari mukavaa kuvaa Onkilahdesta, jonne auringonvalo osui niin, että sain kuvia vastavaloon. Joutsenperhe siellä oli aamuaterialla, tulivat kuvaan nekin.

Töistä kävelin kaupungin kautta kotiin tänään. Tuli kuuma, olin pelkällä kesämekolla ja lenkkareilla liikkeellä. Mutta kotiin päästyäni tuli vilu. Istun nyt parvekkeella farkut ja pitkähihainen paita päällä. Ehkä turhan lämmin, mutta olkoon. Kenties lähdemme vielä miehen kanssa lenkille ja yritän päästä vattupuskaan, joten farkut ovat silloin aivan paikallaan.

Töissä on näin alkukaudesta

aika haipakkaa, kun lapsi aloittaa päivähoidon. Ne, jotka ovat olleet pitkän kesän poissa hoidosta, saattavat itkeskellä, mutta tottuvat muutamissa päivissä taas päiväkodin rytmiin ja tuttuihin kavereihin. Uusille lapsille tilanne on toinen. Heidän itkunsa kestää parikin viikkoa, mutta jos on sisaruksia, niin tilanne on yleensä helpompi. Ikävää ei juuri voi helpottaa. Onhan se suuri hyppy, jos on ollut jatkuvasti äidin kanssa ja yhtäkkiä ympärillä on ihan eri ihmiset ja rajoituksiakin tulee vastaan. Elämää se on, ja monet tottuvat nopeasti. Joillekin se on vaikeampaa.

Ihania hetkiä me joka tapauksessa koemme sekä lapset että minä itse päiväkodissa. Näytin tänään videokuvaa, jossa lehmävasikka pissasi niin että kaari lensi kauas. Joku lapsista meinasi tikahtua nauruun sitä katsoessaan. Sitten katsoimme kummipoikani lammasvideon, jossa lampaat määkivät ja hyppivät laumassa ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan. Sitäkin piti katsoa monta kertaa, se oli kaupunkilaislapsille uutta.

Ilta ennätti

taas ennen kuin pääsin kirjoittamisen loppuun. Koska sää oli hieno, lähdimme aikomuksemme mukaan miehen kanssa kävelylle ja otin litran kipon mukaan. Löysin vadelmapuskan, josta sain astiani melkein täyteen. Mies lenkkeili sen aikaa lähistöllä. Minä nautin marjastuksesta, olipa se mitä lajia tahansa. Keitin vadelmat hilloksi, olivat kohtalaisen hyvälaatuisia.

Olen ommellut

mekkoja viime aikoina. Penaalit odottavat seuraavaksi. Tänään en ehtinyt niihin kajota. Mies oli korjannut päivällä ompelukoneesta osan, joka lenksotti irrallaan. Minun kärsivällisyyteni ei kestä tutkia vähässäkään määrin, mikä on vialla, jos en sitä välittömästi tiedä. Minulla on kiltti ja ahkera mies, joka huolehtii minusta ja retajavista tavaroistani. Olen siitä ylen kiitollinen.

Luther sanoo osuvasti tähän hetkeen tekstissään:

Nukun Herran nimessä ja tiedän, että nukkumisenikin on Jumalalle mieleen.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!