03.07.2019 - Uusi kirjoituspaikka

Hohhoijaa, uudet kuvat eivät menekään koneelle... laitan siis entisten vuosien heinäkuilta kuvia!

Meillä on uudessa kodissa makuuhuoneessa pieni tietokonepöytä. Entisen lähetin kirpparille, koska saimme vaivatta uudesta käyttöömme tämän. Pieni, soma pöytä, jossa on ulosvedettävä pöytälevy tietokoneelle. Istun sängyn päädyssä ja tässä on oikein hyvä kirjoitusasento. Luulin, että mies valtaa tämän pöydän, mutta tämä on kuulemma minun paikkani. Mainiota!

Kirjoitin eilen

jutun kakkosblogiin ja muka tallensin sinne. Ilmeisesti poistin kuitenkin, koska sitä ei löydy mistään. Uudestaan en jaksanut kirjoittaa, mutta nyt kokeilen taas pöytäkonetta. Keskipojan perhe kävi eilen ja neuvoi, kuinka saan jaettua yhteyden kännykästä tähän. Olenhan minä sen tiennyt, mutta autuaasti unohdan heti, jos en jatkuvasti käytä. Nettiliittymämme talossa ei ole toimiva toistaiseksi, jotain häikkää on. Näiden koneiden kanssa tuppaa olemaan, kun ei olla ammattilaisia.

Ruuaksi on tulossa

helppo makaroonilaatikko. Tosin luultavasti vaivaa on vähintään yhtä paljon, mutta laiskuuttaan sitä muka kulkee oikopolkua. Teen ruuan kattilassa, laitoin makaroonien ja paistamieni jauhelihojen päälle munamaidon. Kun sekoitin sitä (yritin irrottaa pohjaanjuuttunutta), läiskähti ruokaa levyllekin. Toivottavasti siitä tulee sentään syöntikelpoista.

Kodin laitto

etenee jatkuvasti, pikkuhiljaa, ja iltaisin juttelemme, mitä sinä päivänä on saatu aikaiseksi. Eilen esimerkiksi:

- löysin marketista vessaan mieleiseni pikkumaton ynnä pyöreälehtisen parvekekukan, jota kaipailin

- mies löysi keittiön ikkunaan rikkimenneen pikkuosan tilalle uuden kirpparilta (siihen kiinnitetään vipu, jolla käännellään sälekaihtimia)

- ostimme kirpparilta neljä työpöytää, entisiä päiväkodin pöytiä, ja tuotatimme ne kotiin. Samalla pääsimme eroon neljästä kassista/säkistä tavaraa

- meille tuotiin ostamamme keinonahkaiset tv-tuolit ja rahit, jotka kokosimme hien ja vaivan kera (=lue minä). Huomasin, etten tosiaan pidä tuollaisesta pikkutarkasta näperryksestä, joka on tehtävä ohjeen mukaan

- siirtelin mattoja paikasta toiseen ja mies haki kellarista lisää. Pidän räsymatoista, ja niitä on meillä juuri sopivasti. Eteiseen tarvitsemme uuden kaupasta.

Iltasella pojan

perhe oli kylässä ja se oli mukavaa. Saarukka ujosteli puoli tuntia, mutta lopulta hän rohkaistui hurjasti ja tuli jopa miehen ja minun kanssa työhuoneeseen. Tänään näemme heitä taas, kun pojan appi tulee tutkailemaan yhtä sähkölaitetta.

Nautin suunnattomasti,

kun kodissa on tekemisen meininkiä. Mies sahaa jotain ruuveja tällä hetkellä ja kävi äsken asentamassa lukon kellarin kylmäkomeroon. Hän laittelee koukkuja ja ruuveja, näpräilee ja touhuaa. Tosin meillä on eri mentaliteetti ja siitä keskustelimme illalla.

Mies rakastaa

rauhallista menoa ja minun moottorini käy huomattavasti nopeimmilla kierroksilla. Sen takia minun on viisasta häipyä paikalta, kun hän tekee jotain ruokaa, mitä hän ei tosin ole vielä tehnyt. Puurot ja kahvit hän keitti tänäänkin, kuten useina aamuina. Minä laitan ruuan, se sopii minulle.

On hyvä keskustella keskenään omista ja toistemme luonteista. Ei ärsytä niin paljon, kun tietää tilanteen. Meinasin kuolla nauruun eilen, kun mies kertoi, että hän tekee yhden asian ja kokoaa työkalut pois. Sitten hän aloittaa toisen työn ja kaivaa työkalut taas esiin.

Minä puolestani teen monta hommaa rinnakkain ja ennakoin tulevia tehtäviä. Siitäköhän johtuen minulla on tavarat hajallaan ja hukassa. Tänään en löytänyt isoa kattilan kantta mistään. Mies löysi sen uunista, jonne olin sen laittanut. Havaitsin myös, että 10 litran kattilaa ei ole näkynyt, ei kuulunut. Sen täytyy olla kellarikomerossa. Pitäisi mennä katsomaan, mitä olen sinne vietättänyt muuton yhteydessä.

Osoitteenmuutoskortit

ovat myös lähettämättä, lähetin vain muutamalle, joiden osoitteet muistin. Istuimme silloin marketin aulassa ja odotimme, että saamme miehelle rinnakkaiskortin kyseiseen puljuun. Piti odottaa kauan, mutta samalla juttelin entisen palosaarelaisen kanssa, joka kehui hänkin kovasti Palosaarta. Täällä on tosiaan kirjasto ja kukkakauppakin pienen matkan päässä. Emme ole sen enempää vielä ehtineet paikkaan tutustua, sillä kodin kanssa on kovasti tekemistä. Ja pyöräretket ovat suuntautuneet kaupunkiin, koska asioita on sinne suuntaan jatkuvasti.

Parveke on

vielä vaiheessa. Haluaisin saada sen tällä viikolla valmiiksi. Vaihdamme sinne maton lattialle, sellaisen ruohikon näköisen. Entinen pitää repiä pois ja muutenkin vähän siivoilla siellä. Samoin liukukomeroiden kiskot pitää puhdistaa. Ihmettelin, että ovista jokin liukuu aina pois paikoiltaan, kunnes huomasin, että pyörät ovat paksussa pölyssä. Eiköhän asia korjaannu imuroimisella.

Aika mennä

syömään makaroonilaatikkoa ja sitten hammaslääkäriin. Tilasin ajan puoli vuotta sitten, joten sitä ei sovi unohtaa. Toivottavasti ei ole isoja remontteja edessä.

Jumalan sydämen tuntoja Hesekielin kirjasta meitä kohtaan:

...minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. - - Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa ja heikkoja vahvistaa. Hes 34. luvusta

Voit siis olla varma Jeesuksen ajatuksista sinua kohtaan. Kun olet elämässäsi eksynyt: toisilta ihmisiltä, Jumalalta ja itseltäsikin - Jeesus tahtoo sinut etsiä luokseen. Kun olet matkassa kolhiintunut, ehkä sydänverelle asti - Jeesus tahtoo haavasi sitoa. Kun tunnet itsessäsi heikkoutta ja huonoutta - Jeesus silloin tahtoo sinua vahvistaa. -Sano vain sana, Vuosi Jeesuksen seurassa, Lhpk

Sydämen iloa sinulle, arvoisa lukijani!