23.06.2019 - Toisena juhannuspäivänä

Niin ovat kirkkaat kevään päivät ohi, kesä on parhaimmillaan! En viitsi sanoa, että tästä se pimeneminen alkaa, vaan nauttikaamme vaan valosta ja kesästä minkä ehdimme. Pitkästi sitä on vielä jäljellä, vaikka kieltämättä tulee mieleen joskus välähdyksenomaisesti, että valuuko tämä kesä käsistä. Mutta ei se valu. Muistoja syntyy koko ajan, jokainen hetki on tärkeä.

Säästän vanhoja

kuvalehtiä. Niitä on minulla sekä joulun että kesän ajalta ja kaikkea siltä väliltä. Osasta olen leikellyt tai repinyt sivuja irti, kun olen tehnyt kirjekuoria tai kortteja. En raaski heittää niitä kaikkia pois, sillä juuri istuessani keinussa hieromakoneen jyystäessä selkääni luin vuoden takaista kuvalehteä ja siinä oli ihan uusia juttuja! En muista koskaan lukeneeni niitä. On hauska lukea minkä tahansa kesän kuvalehtiä juuri nyt, kuten myös joululehtiä oikeana ajankohtana.

Selkäni ei ole ollut kankea eikä kipeä, kun aloin hierottaa sitä koneella muutamia päiviä sitten. Myös päänsärky hävisi eilen samalla hoidolla. Kyse on siis lihasjumeista, jotka tulevat, jos en liiku tai liikuta niitä. Helpottavaa, että jotain voin tehdä.

Olemme tosiaan kesämökillä,

siis kotona, joka on erilainen kuin tähän asti. Verhot ovat kyllä ikkunoissa, mutta joka puolella on laatikoita jonkin sortin pakkausvaiheessa. Ikkunat ovat auki öisin, kesän raikkaus tulvii sisään. Hellettä en kaipaa. Vaatteita on esillä sen verran kuin muutamien päivien aikana tarvitsemme. Ylimääräiset on pakattu. Minä jotenkin nautin tällaisesta elämästä!

Eilen heräsin

viideltä, enkä saanut enää unta. Lähdin lenkille. Ehdin rantaan asti, kun alkoi piskotella, palasin takaisin päin. Sade tuli vasta, kun pääsin kotiin. Se oli minulle jonkinlainen nostalgialenkki. Sama, tuttu reitti rantaan, jota olen tehnyt vuosikausia - yksin. Nyttemmin olen lenkkeillyt sitä miehen kanssa, mutta halusin kävellä tämän kerran vielä yksin, sillä muutto on torstaina, jolloin toivottavasti pääsemme jo nukkumaan uuteen kotiin. Perjantaina tarkoitus on viedä isot tavarat ja viikonlopun aikana siivota tämä asunto.

Tosin olen pyyhkinyt kaappeja sitä mukaa kuin ne tyhjenevät. Tuuletusräppänät olemme siivonneet perusteellisesti. Kylpyhuoneen aion pestä viimeisenä iltana. Tämä on tosiaan jotain sellaista, mistä pidän - varsinkin kun saan tehdä tätä kiireettä. Kiire on paha asia, sitä ei oikein kestä tässä iässä, ainakaan minun terveyteni ei kestä.

Eilen kävelimme

ruusupuistoon etsimään nurkkausta, jossa ei tuulisi. Tuuli on ollut raju, suorastaan kylmä eilen ja tänäänkin. Löysimme puun alta suojaisen paikan, jossa istuimme kunnes aurinko ei enää osunut. Mies luki tapletistaan omia kiinnostavia asioita, minä luin vanhoja Valittuja Paloja, jonka olin löytänyt jostakin.

Siirryimme penkille juomaan kylmää kahvia ja eväitä. Kuuma kahvikaan ei olisi ollut pahitteeksi. Käärin viltin kainanoitteni alle kuten Poirot viimeksi katsomassamme elokuvassa.

Seuraava kohde

oli aurinkoinen pöytä, mutta sitä ennen kuvasin ruusuja, jotka ovat aina yhtä ihastuttavia. Täytin sudokua, mies luki edelleen. Viimein kävelimme kotiin, aurinko paistoi, tuuli oli vilpoinen.

Iltapalana nautimme juustoja, joita olimme kumpikin ostaneet oman kiinnostuksemme mukaan. Minä pidin vuohenjuustosta, mies ei. Miehen mielestä musta emmental oli hyvää, minulle se oli liian hapanta. Goudasta pidimme kumpikin, samoin mozzarellasta. Päätimme, että minä saan vuohenjuuston, mies emmentalin. Jako sujui yksimielisyyden vallitessa.

Viime yön

nukuin kuin tukki, en muista nähneeni unia. Edellisyönä kuljetin miehen muuttotavaroita veneellä jokea pitkin tai ties missä. Puuha tuntui kovin vaivalloiselta. Minulla on vähän paineita miehen runsaiden radioamatöörivehkeiden muuton suhteen, mutta toisaalta en kyllä ota sitä muuttoa harteilleni. Tämä on nyt minun vastuullani, se on sitten miehen suunnitelman mukaisesti tehtävä asia.

Tänään

ei ole messua meidän seurakunnassa. Sen sijaan lähdemme pyöräilemään iltapäivällä. Tarkoitukseni on kuunnella jokin messu tai opetus netistä ja huilailla. Perunalaatikkoa on vielä lounaaksi, joten ruokahuolia ei ole. Kenties käymme lenkillä lähikaupassa ja haemme banaanilaatikoita, sillä edelliset on taas jo täytetty.

Olen lukemassa

Jeremian kirjaa Raamatusta. Häneen haluan tutustua kerran taivaassa. Miten paljon kärsimystä hän kokikaan kansansa puolesta, miten kovalla kädellä Jumala häntä kasvatti, että hän suostui ja kesti tehtävässään. Jatkuvasti hän joutui tuomaan kansalleen ikäviä sanomia, sillä kansa oli luopunut Jumalasta ja vaelsi omaa, kadotukseen vievää tietään. Siitä Jumala tahtoi heidät ohjata pois, mutta kansa ei uskonut, ei tahtonut kuulla Jumalan puhetta profeetan suusta.

Voi meidänkin kansaamme, Herra armahtakoon meitä, sillä luopumus on pitkällä ja siitä päätellen Jeesuksen paluukin lähestyy. Se on vapautus niille, toivottavasti meille jokaiselle, jotka uskovat häneen loppuun asti, sillä kun lopun ajan koettelemukset ahdistavat meitä, Jumalan sana rohkaisee:

Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. -Matt 24 luvussa lopun ajan kuvausta

Huomenna

minulla on työpäivä. Suunnittelemme tulevaa syyskautta ynnä muuta. On tulossa kaikin tavoin mielenkiintoinen ja innostava viikko. Herra siihen voimaa antakoon. Sinullekin, arvoisa lukijani, voimia tähän ja jokaiseen päivään. Jumalan armossa on meille riittävästi kaikkeen elämässämme.

jk. Päivän kevennys, unohdin sen kirjoittaessani, mutta tässä tulee:

Kysyin Sepolta, haluaako hän kuulla hyvän vai huonon uutisen ensiksi. No, hyvä uutinen on se, että löysin kauan kadoksissa olleen avaimen pyörääni. Se oli naapurin ikkunalaudalla, vähän ruostuneena, joten hän lienee sen löytänyt pihalta (Kiitos, Tuija!). Huono uutinen puolestaan on se, että aiemmin tallessa ollut avain on nyt tiessään!

Mies lähti ulos ja palasi jonkin ajan kuluttua alkuperäinen avain mukanaan. Se oli lojunut lähellä pyörähuoneen ovea. -Onneksi on tuo mies!