27.12.2017 - Kolmas joulupäivä

Iloista joulunajan jatkoa, hyvä lukijani! Radio Patmoksessa kerrottiin, että on kolmas joulupäivä, apostoli Johanneksen päivä. Aiemmin tätä on vietetty pyhäpäivänä, joten vetkuttelu ja loikominen voi jatkua siihen vedoten.

Muutenkin,

on mahtavaa, että saan olla lomalla nämä välipäivät. Nyt on tarvetta levolle ja rauhoittumiselle. Joulunaika on ollut oikein ihanaa aikaa, olen nauttinut.

Aattona

seurakunnallamme oli messu yhdessä ruotsinkielisen St Immanuellin kanssa kymmeneltä. Hain Amekin kyytiin ja palautin kotiinsa vähän ennen kahtatoista. Kotona ehdin kuunnella ja katsoa joulurauhan julistuksen Turusta samalla kun vatkasin kermaa kiisseliä varten.

Itsekin olen kerran ollut paikan päällä kuuntelemassa tuota julistusta. Se oli vuonna 1981. Olimme Arin kanssa, odotin Jyrkiä ensimmäisiä viikkoja tuolloin, joten hänkin on saanut kuulla joulurauhan julistuksen jo kohdussa ollessaan! Kuulihan Johannes Kastajakin äitinsä kohtuun Marian, Jeesuksen äidin äänen ja hypähti ilosta.

Kerman vatkattuani

pakkasin evästä kasseihin ja riensin autolla Karhulaan, tyttären perheeseen. Sinne oli tulossa myös keskipojan perhe, joten meitä oli koolla 8 henkeä yhdessä viettämässä joulua. Söimme puuroa, joimme kahvia. Joulupukki kävi, tuttu mies, ja Amanda, pian 3v, oli innoissaan eikä tiennyt, minne olisi juossut!

Pukki oli rauhallinen, lapset eivät pelänneet. Lapsenlapsi lauloi ruotsiksi äitinsä kanssa joululaulun ja me kaikki lauloimme joulupukki-laulun. Pojan perhe kävi aattohartaudessa ja toi unohtamiani lahjoja kotoani tullessaan. Keskipoika luki meille jouluevankeliumin, rukoilimme Isä meidän.

Jouluruuan

söimme neljän jälkeen. Kaikki maistui, kiitollinen mieli hyvää Jumalaa kohtaan kaikesta. Jumala on siunannut minua hyvillä lapsilla ja yhdessäolo oli lämmittävää.

Illalla seitsemän maissa ajelin kotiin ja jatkoin sohvailua. Puhelinsoittoja, jo aamulla soittelin veljieni kanssa ja nyt vielä äidin kanssa toistamiseen. Viestien lähettämistä ja saamista.

Jouluaamuna

olin Karinin kanssa Seinäjoella messussa, jonka Markus Pöyry toimitti. Sali oli täynnä, nautimme joulun sanomasta, saimme nauttia ehtoollista ja palata kotiin tyytyväisenä.

Illan vietin lukien ja teeveetä katsellen. Hautausmaalla kävin, en sytyttänyt kynttilöitä Arin haudalle, kun siellä vielä paloivat kaikki kynttilät. Sen sijaan sytytin isääni ja isovanhempiani muistaen kynttilän muualle haudattujen muistopaikalle. Myös Iriksen haudalle sytytin kynttilän. Hautausmaa oli hiljainen, ei paljon ihmisiä, kynttilät vain paloivat rauhallisesti. Alkoi sataa lunta.

Tapaninpäivänä ryhdistäydyin,

lähdin nastakengät jälleen jaloissani avannolle. Vasta neljäs kerta tällä kuulla - marraskuulla en käynyt flunssan takia ollenkaan. Onneksi vesi ei nyt tuntunut yhtä kylmältä kuin aiemmin, puoliasteista se on niin kauan kuin jäät ovat meressä.

Kävelytiet rannassa olivat auratut, kävelin rantatietä pitkin lähes jäähallille ja sieltä Korkeamäelle, jossa nuorin poikani vaimoineen asuu. Lunta oli paljon, sää harmaa ja pilvinen, mutta lumi kuitenkin valaisi hiukan.

Pojan perheessä

nautin glögiä ja herkullista suklaakakkua, rukoilimme Isä meidän ja toivotusten jälkeen kävelin kotiin. Kantapäähän saamani rakko vähän hiersi, vaikka olin laittanut siihen rakkolaastarin, mutta kotiin selvisin ja olin tyytyväinen päivän lenkkiin. Hulavannetta en ole jaksanut pyörittää ainakaan viikkoon. En vaan ole jaksanut tai saanut aikaiseksi. Itseään on tärkeää pitää liikkeessä, mitä enemmän ikää kertyy. Liike on lääke!

Niskatyyny toimii

edelleen istuinalustana, nytkin. Häntäluu on kipeä, mustelma alkaa häipyä takalistosta. Tiedän kokemuksesta, että istuminen on vaikeaa vielä pitkään. Mutta olen kiitollinen, ettei pahemmin käynyt.

Jouluaaton teksti Sano vain sana -kirjasta:

Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu. -Ilm 5:6

- - Tämä meidän tulee oppia oikein näkemään: Kristus ei koskaan - ei Taivaassa eikä maan päällä - tahdo näyttäytyä sinulle ilman haavojaan.

- - oikea kristitty oppii elämässään rakastamaan Kristuksen haavoja. Hän tosin samalla suostuu itse vaeltamaan heikkoudessa, pienuudessa ja ahdistuksissa. Eihän palvelija voi olla herraansa suurempi! Haavoja seuraava joutuu siis tekemään usein matkaa kyyneleet silmissä ja sydän verillä. Silti haavoja seuraava saa varmasti Johanneksen tavoin olla kerran perillä Jumalan valtaistuimen edessä. -Vuosi Jeesuksen seurassa, LHPK

Minua puhutteli

syvästi Cowmanin kirjan 20.12. -päivän teksti, jaan siitä pätkän:

...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. -Joh 16:32

Ei tarvinne sanoa, että vakaumuksensa toimeenpaneminen on kallis uhri. Se saattaa vaatia itsekieltäytymistä ja erottautumista ja niiden seurauksena outoa menetyksen ja yksinäisyyden tunnetta. Mutta ihminen, joka on oppinut kohoamaan siivilleen niin kuin kotka ja lentämään korkeammalle pilvettömälle taivaalle ja elämään siellä Jumalan auringonpaisteessa, tyytyy viettämään verrattain yksinäistä elämää. - - Virtoja erämaassa

Tuo teksti koskee minua, se oli vastaus minun sen aamuisiin ajatuksiini.

Myös tämän päivän Cowman

osuu naulankantaan, ehkäpä se puhuttelee sinuakin, hyvä lukijani:

...hän joutui rautoihin... Ps 105:18

Tässä yhteydessä voimme tulkita tämän lauseen, että "rauta meni hänen sieluunsa". Eikö tämä olekin totta? Se murhe, hätä, nuoruudessa kannettu ies, sielua rajoittava este, ovat kaikki verrattavissa raudan lujuuteen ja tarkoituksen voimaan, kestävyyteen ja peräänantamattomuuteen, jotka ovat jalon luonteen välttämätön perusta ja runko.

Älä sävähdä kärsimystä! Kestä se hiljaa, kärsivällisesti ja alistuvasti! Ole varma, että se on Jumalan tapa valaa rautaa hengelliseen elämääsi. Maailma tarvitsee rautaisia johtajia - - . Jumala tahtoo rautaisia pyhiä. Ja koska on mahdotonta raudoittaa moraalista luonnetta muun kuin kärsimyksen kautta, Hän sallii pyhilleen kärsimystä.

Kuluvatko elämäsi parhaat vuodet pakollisessa yksitoikkoisuudessa? Vaivaako sinua vastustus, väärinymmärrys ja pilkka, kuin tiheä aluskasvillisuus vaivaa metsämiestä? Ole rohkealla mielellä! Aikasi ei ole tuhlattua! Jumala voi raudoittaa sinua! Kärsimyksen rautaista kruunua on kannettava ennen kuin päähäsi painetaan kultainen kunniankruunu. Olet joutunut rautoihin vain siksi, että sielusi tulisi voimakkaaksi ja urhoolliseksi! -Virtoja erämaassa

On aika

juoda vielä kupponen kahvia ja lähteä alennusmyynteihin! En minä muuta sieltä etsi kuin lasten paitoja ensi vuoden Joulun lapsi -paketteihin! Toivotan siunattuja loppuvuoden päiviä, arvoisa lukijani!