Kategoriat: Ajankohtaista

Tiitiäinen mummonsa sylissä

Koululaisilla on syyslomansa, joten minunkin työpaikallani äideillä ja lapsilla on lomansa. Niinpä olen ehtinyt olla tänään sämpylöitä leipomassa ja siivoilemassa erästä Setlementin työpistettä sekä tavannut eri alan työtovereita; minullahan ei toki ole lomaa, kun juuri aloitin työt.

Viikonloppu

"Piirrän sulle niin monta korttia että riittää"

meni hauskasti, kun esikoisen perhe oli pari yötä luonani. Pikkuinen pojanpoika oli kuin aurinko: yksi omista pojistani oli samanlainen vauvana. Hymyili ja nauroi aina, kun häneen vilkaisikin. Sellaisesta voi tulla vain hyvälle mielelle.

Eve piirsi minulle 20 korttia joulun lapsia varten! Hän ahersi tosissaan ja osasi lopulta kirjoittaa Merry Christmas ilman mallitekstiä. Itse ryhdyin kutomaan hänelle säärystimiä. Hän on kova tyttö luistelemaan ja tarvitsee säärisuojuksia. Näitä hän tosin käyttänee koulussa tai muualla, en tiedä.

Tiitäisellä, 4 kk, on farkut

Messuun

pääsin pojan ja Even, 7v, kyydissä. Eve sai olla pyhäkoulussa, kirkkokahvit juotiin muiden kanssa lopuksi. Meitä palveli pastorin tehtävässä hiippakuntadekaani Juhana Pohjola Helsingistä. Kirkkokahvilla hän kertoi muun muassa lähetystyöstä, jota Lähetyshiippakunta tekee. Hän itse on lähdössä marraskuussa muutamaksi viikoksi opettamaan pastoreita Afrikkaan lähetyskeskukseen. Sitähän vasta rakennetaan, mutta samalla siellä koko ajan myös opetetaan. Suomestakin on mennyt vapaaehtoisia rakennustöihin.

Kun nuoret lähtivät

perheineen, minä jäin vilkuttamaan kunnes kipaisin sisälle. Oli niin ihanaa, kun he olivat, ja ihan mukavaa, kun jatkoivat matkaa ja pärjäävät - ja oma elämäni asettuu taas uomaansa. Keräsin lakanoita pyykkiin ja raivasin itselleni tilan sohvalle. Join rauhan kahvit, jotka kannattaa juoda aina, kun vieraat lähtevät ja jää yksin kotiin. Koska Neiti Marple oli jo alkanut teeveessä, lähdin lenkille, enkä ruvennut sitä katsomaan. Poikkesin kuopuksen ovella, vein synttäripostia hänelle.

Jatkoin kävelyä

jäähallin ohitse, sillä kuvittelin, että siellä on rauhallisempaa kuin ohikulkutien vierellä. Erehdyin. Jäähallilla alkoi kai jokin peli tai ottelu, sillä ihmisiä vyöryi kadun leveydeltä minua vastaan, minä yksin kuljin pois päin hallilta. Harvoin näkee niin paljon ihmisiä liikkeellä. Onneksi suma hälveni, kun käännyin meren rantaa kulkevalle kävelytielle.

Kävelin pitkästi,

kunnes tulin Hietasaareen ja menin uimaan. Vesi oli +8,3 asteista muistaakseni. Vielä se jäähtyy noin 8 astetta, mutta riittävän vilpoista se on nytkin. Kuivatin paitaani hiustenkuivaajalla, sillä minulla oli ihan liikaa vaatteita ja oli tullut hiki. Jatkoin matkaani, kotona oli mukava lösähtää taas sohvalle, ryhtyä syömään, kutomaan ja kuuntelemaan Baskervillen koiraa. Neiti Marplenkin katsoin. Se oli kyllä parempi kuunneltuna kuin filminä.

Tänään päätä särki

aamulla kunnes pääsin työpaikalle. En ehtinyt tehdä aamulenkkiä, hyvä kun ennätin yhdeksäksi töihin. Päänsärky helpotti omia aikojaan. Minua on aika ajoin vähän huimannut. Ehkä veri ei kierrä kunnolla päässä, kun kudon niin paljon. En malta olla kutomatta tai tekemättä käsitöitä, se on niin mukavaa. Tänä iltana sain Even säärystimet valmiiksi.

Ode laittoi viestiä,

Säärystimet Evelle

hän tuli luokseni kylään. Laitoin meille ruuaksi tonnikalamössöä, jossa oli sipulia, porkkanaa ja kaikenlaisia salsakastikkeita ja ananasta. Se oli tosi hyvää ja kyllä me söimmekin. Lisäksi kiisseliä jäätelön kanssa, suklaata kahvin kera. Minä makasin sohvalla, Ode kiikussa keinutteli. Luin meille rohkaisuksi Raamattua ja muuta, rukoilimme yhdessä ja puhelimme elämän raadollisuudesta ja realiteeteista. Oden perhe lähtee matkalle, lupasin rukoilla sen puolesta.

Puhuimme muun muassa

siitä Oden kanssa, että nykyaikana keisarilla-ei-ole-vaatteita -ilmiö on hyvin tavallinen. Ei uskalleta sanoa, etteihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan, vaan ollaan sitä mieltä, mitä enemmistö suvaitsee.

Teatterissa esitetään näytöstä, joka on tanssillisesti mitä upein, mutta jonka pääasialliset ja usein toistuvat sanat ovat täysin alatyylisiä ja -arvoisia. Miksi pilataan hyvä näytös? Miksi ei voida ääneen sanoa, että ei noin, tuota ei ole mukava kuunnella? Näytöstä sekä esittävät että käyvät katsomassa hyvin monet lapset ja nuoret. Vaikenemalla siitä, ettei sanota ääneen, että tuollainen kielenkäyttö on väärin, se on rumaa, viestitämme, että on aivan sopivaa puhua täyttä p-aa.

Tai kesäteatteriesitys, jossa suvaitsemista sai osakseen kuudennen käskyn rikkominen. Sitä sen sijaan ei suvaittu, että yksi porukasta oli toisenlainen. Esityksestä ei sentään tullut katastrofia, sillä sekin yksi kunniallisuuteen pyrkivä nuori älysi viimein, että hänet suvaitaan vain, jos hänen arvonsa ovat samat kuin tämän maailman arvot. Eli alatyyliset ja Jumalan sanan vastaiset.

Raamattu opettaa meitä:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. -Room 12:1,2

Niin, joka tahtoo

kulkea Elämän tietä, hän ei kulje valtatietä, vaan pientä polkua, joka on usein kapea ja vaikeakulkuinen. Kaikki muut näyttävät kulkevan vastakkaiseen suuntaan kuten eilen jäähallin ohi kulkiessani. Sinne muut olivat matkalla, minä en. Tuo kokemus minulle siis siksi annettiin eilen, että nyt voin sen kertoa sinulle, hyvä lukijani. On turvallisempaa kulkea yksin Jeesuksen kanssa oikeaa tietä kuin yhdessä muiden kanssa väärää tietä. En tietenkään tarkoita, että jäähallille meno olisi väärä suunta, mutta ymmärtänet vertauksen.

Jonas Lagus sanoo:

- - Kun vielä vaellamme ulkona, usein yössä ja sumussa, on hyvä huutaa toisillemme muutamia kehotuksen sanoja. Ja mitäpä meidän olisi tehtävä Herran ilmestymistä odottaessamme, ellei puhuttava hänestä ja koetettava heikostikin kirkastaa toisillemme, miten hän rakastaa syntisiä tässä kurjassa mailmassa. Näin rohkeutemme ja luottamuksemme ystävistä rakkaimpaan kasvaa.

Jumalan vihan ukkonen käy mahtavana yli maiden ja kansojen. Kukapa siitä välittää enempää kuin Nooan aikoina? (26.9.1854) -Evankeliumin ääni

Miten ajankohtaista tänäänkin!

On aika

mennä hakemaan pyykit kuivurista ja sohvailtava vielä jonkin aikaa jonkun kirjan tai käsityön parissa, ehkä kuunneltava vähän seuraavaa äänikirjaa ennen nukkumaan menoa. Voi hyvin ja siunatusti, arvoisa lukijani!