13.10.2017 - Valmistautumista

Perheviikonloppu, mukavaa. Puolukkakiisseli keitettynä; jäiset vadelmat ja mustikat äidiltä saatuun pilikumiin ja kuuma kiisseli päälle. Äidin ohjeen mukaan. Ja riisipuuro roplattaa hellalla.

Yllättäen huomasin,

että minullahan alkaa olla aivan äitini meininki! Ei puutu kuin hernekeitto kuvasta, mutta sekin asia on hoidossa: herneet ovat liossa, huomenaamuna pistän keiton muhimaan. Näin tarkkaanko seuraan äitini esimerkkiä? Näköjään - ja ihan mielelläni sen teen.

Töissäkin

olen pannut merkille, että usein sanon äideille, että minun äitini on opettanut minulle sitä ja tätä. Olen saanut arvokkaan perinnön äidiltäni. Viimeksi taisin kertoa heille, että jo pikkutyttönä ollessani äiti opetti minut parsimaan sukkaa. Muistan syynkin: äiti näki, millainen kamala suttura minun parsimukseni oli ja hän näytti, miten parsiminen oikeastaan tapahtuu. Toivottavasti äidit jaksavat edelleen opettaa ja kasvattaa lapsiaan oikealle tielle, sekä taivaan tielle että selviytymään elämän arjessa.

Minulla on hyvä

mieli tänä iltana monestakin syystä. On ystäviä, jotka viestittelevät. Kävi entinen naapurin nuorimies ja toi tyrnimehua ja kortin rouvaltaan, kehotti kylään. Korttikin on aivan suloinen ja olen hyvin kiitollinen näistäkin ihmisistä.

Ja odotan esikoisen perhettä kylään luokseni, ovat matkalla, myöhään vasta perillä. Laitoin vuoteet kolmelle, vauva nukkuu kopassaan tai vanhempiensa välissä. Huomenna menemme porukalla kuopuksen ja hänen vaimonsa tupaantuliaisiin. Samalla onnittelemme kuopustani, joka täyttää 26 vuotta sunnuntaina.

Muistan sen päivän, tietysti muistan, kun hän syntyi. Ari oli niin sairas, ettei voinut tulla synnytykseen. Eräs läheiseni oli mukana. Ja muuan opiskelijapoika, jolle se oli kova kokemus. Mutta niin on tämäkin rakas poikamme kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi ja elää omaa elämäänsä.

Kävin tänään töistä

päästyäni kaupassa, tapasin pari tuttua kaupan aulan penkillä istumassa ja jututin heitä jonkin aikaa. Sen jälkeen kävelin hautausmaalle, joka on kyseisen marketin vieressä, ja vein Arin haudalle lyhdyn ja sinne kynttilän palamaan. Kotona lämmitin ruokaa, kuuntelin yhden levyn Sherlock Holmesia, tai oikeastaan levyn nimi on Baskervillen koira. Lukija on erinomaisen ilmeikäs.

Taas teki lenkille

mieli, joten kävelin kirjastoon, sieltä Hietasaareen ja uimaan. Vesi oli +8 asteista. Rantaa ja puistoja pitkin kotiin, muutaman tölkin bongasin.

Eilen illalla

minulle kävi nolosti tölkkieni kanssa. Löysin niitä useamman eräästä kohtalaisen hyvästä, puolisalaisesta paikastani. Jatkoin matkaani ja tunsin oloni kevyeksi. Turhan kevyeksi, sillä käsineitä ei ollut missään. Olinko unohtanut ne kotiin? Myöhemmin tarkistin, niitä ei ollut kotona. Niinpä arvasin jättäneeni ne bongauspaikalleni. Aamulla töihin mennessä tein taas lenkin, kuten aina aamuisin, jos suinkin ehdin, ja siellähän ne odottivat erään pyörän tarakalla. Joku oli ystävällisesti nostanut ne talteen, kiitos vaan.

Eilisiltana olin pitkästä

aikaa Lähimmäisyhdistyksen illassa. Meitä oli siellä vain pieni lauma, mutta ilta oli erityisen siunattu. Saimme esittää toivomusrukouksemme tai -virtemme. Minä halusin meidän laulavan virren 318, Jeesus sä ainoa. Rakastan sitä virttä erityisesti, tosin monia muitakin, ja laulan sitä usein kävellessäni ja tulen lohdutetuksi.

Monena iltana olen lukenut seuraavan rukoksen, ja jaan sen kanssasi, hyvä lukijani, sillä ainakin minulle se on täsmärukous. Sen otsikko on

Jumalan tahdon noudattaminen

Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle Pyhä Henkesi, että hän vaikuttaisi minussa ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.

Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että hylkäisin ja kaipaisin samoja asioita kuin sinäkin. Anna minun kuolla pois synnistä ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.

Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa, sinä todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinussa minä nukun ja lepään. Aamen. -Valikoituja rukouksia, Luterilaisia virsiä -kirjasta, s. 503

On aika

maistaa riisipuuroa sopan kanssa ja alkaa odottaa rakkaita vieraitani. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!