11.09.2017 - Hyvän päivän ilta

Monta iloista asiaa tapahtui tänään. Yksi liittyy työelämääni, mutta kerron siitä vasta viikonloppuna. Toinen on se, että saimme naapurin mummon ikkunat pestyksi.

Kuka onneton

on keksinyt mokomat yläikkunat, jotka avautuvat alaspäin? Kun avaa sisemmän ikkunan, sitä on pidettävä kiinni, ettei se retkahda ja hajoa ja samalla on ulompi ikkuna muka pestävä sisältä ja ulkoa. Ei tarvinne sanoa, että tuo sisempi ikkuna painaa kuin synti. On siis raskas. Otsani oli vesimärkä uurastuksesta ja naapurin mummon otsa samoin - myötätunnosta minua kohtaan. Tosin hänkin joutui koikkumaan yhdessä välissä tikkailla ja pitelemään olkapäällä kyseistä ikkunaa. Mutta kyllä me ne vaan pesimme ja siitä on sangen hyvä mieli!

Samaan syssyyn

kannoin mattoni pihalle. En ole pessyt lattioita moneen viikkoon. En ole ennättänyt. Olen kaahinut metsään aina aurinkoisella säällä ja sadesäällä ei mattoja ulos viedä eikä muutenkaan lattianpesu innosta, ei sateella eikä paisteella. Se kyllä antaa hyvän mielen, että lattiat ovat nyt puhtaat ja matot puisteltuna.

Raivasin muutaman kukan jätelaatikkoon ja annoin yhden anopinkielen ja pari kaktusta uudelle naapurille. Aivan kuin olisin tänään saanut mahdottomasti aikaan, ja olenhan minä.

Metsään minun teki tänäänkin mieleni, mutta rehellisesti sanoen en olisi jaksanut. Selkäni on kipeä. Siis oli eilen, aamulla ja edelleen, mutta ei se näköjään vaikuttanut suuresti päivän puuhiin. Se on kipeä vain silloin, kun en tee mitään ja alan pohtia kipupaikkojani. - Aamulla nakkasin pari pilleriä poskeen. Töissä tulin kauppareissulta sopivasti niin, että miespuolinen työkaveri kantoi raskaimmat ostokset sisälle.

Hain eilen

ystäväni Oden luota hänen lainaamansa kirjan, jota hän ei itse ehtinyt lukea. Enni Mustosen uusin, Ruokarouvan tytär. Tämä viikko aikaa lukea, mutta luulen ehtiväni. Oden kanssa istuimme hänen kauniilla verannallaan, puhuimme ja rukoilimme. Olen kiitollinen ystävistäni. Onneksi heitä sentään on, vaikka ihmettelen etteivät kaikki ole suuttuneet minulle.

Päivän Tunnussanan

teksti kannattaa jakaa:

Jumala kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. -Apt 26:22

Velkamme on siis maksettu. Mitäpä voi lapsi silloin muuta kuin kiittää! Kiitollinen mieli minulla onkin. Jatkan matkaani iloiten kuten Etiopian hoviherra. Toivottavasti sinäkin, arvoisa lukijani!

Aika on

siirtyä sohvailemaan, tiirailla toisella silmällä kynttilöitä ja vähitellen painua puhtaiden lakanoiden alle nukkumaan!