31.08.2017 - Kuukauden päätös

Olin tervehtimässä anoppiani eilen. Hän lähestyy 90 ikävuotta ensi vuonna, joten kuulo ja näkö on vaikeutunut, mutta pää on terävä ja muisti hyvä. Karin lähti kuskiksi, joten minä sain kutoa sukkaa koko matkan. En tosiaan pidä yksin ajamisesta nykyisin, vaan nautin, jos minulla on juttuseuraa eikä minun tarvitse itse ajaa. Kävin samalla appeni ja lankomiehen haudalla. Toinen kuoli 85- ja toinen 21-vuotiaana. Sama sukunimi oli hautakivessä kuin on Arinkin hautakivessä.

Minun on edelleen vaikea käsittää,

että Ari on kuollut. Tieto siitä menee yli ymmärrykseni, vaikka sen uskonkin todeksi. Kuolema on vihollisista viimeinen, sanoo Raamattu. Mieleeni on tullut, kun muistisairas ihminen kyselee kauan sitten kuollutta sukulaistaan, että voisiko se johtua ainakin osittain siitä, että kuolemaa on lähes mahdoton käsittää? Se on mysteeri meille kaikille, siinä ei liene ammattilaisia. Oma isäni sairasti Altzheimerin tautia, samoin hänen äitinsä. Toivon, että itse välttyisin siltä.

Päivän mannateksti

on jotenkin mainio. Siinä kerrotaan, kuinka faaraon tytär kasvattaa Mooseksen, jota Jumala käytti tuhoamaan faaraon ja koko Egyptin sotakoneiston. Luther sanoo:

Isällisesti Jumala huolehtii lapsistaan niin, että usein heidän pahimpien vastustajiensa ja vihollistensa täytyy auttaa ja palvella heitä. Täytyihän faaranonkin, joka aikoi tappaa kaikki heprealaiset poikalapset, kasvattaa oman tyttärensä helmassa Moosesta.

Jumala ei ilmaise aikomustaan - - hän toimittaa asiansa niin ihmeellisesti, ettei kukaan ymmärrä sitä ennen kuin se on valmis.

Eikö olekin ihmeellistä, että kuninkaan, Israelin verivihollisen, oli itse elätettävä Jumalan kansan auttajaa ja pelastajaa - - jos faaraon hovissa olisivat sen tienneet, he olisivat vieneet Mooseksen tuhanteen kuolemaan. Mutta Jumala sanoo: Faaraon on omassa pöydässään elätettävä omaa vastustajaansa, hänen tyttärensä on ruvettava Mooseksen äidiksi. Näin sitä hirmuvaltiaan hankkeet tehdään tyhjiksi!

Meidän on ristin ja murheen painaessa näillä Jumalan hyvyyden ja armon esimerkeillä kehotettava itseämme uskomaan, rukoilemaan ja toivomaan jumalallista apua. Apu tulee. Jumala ei hylkää uskoviaan. -Mannaa Jumalan lapsille.

Spurgeon puolestaan sanoo:

Meillä ei ole koskaan sen enempää uskoa kuin mitä meillä on onnettomuuden tai vastoinkäymisten hetkellä. Kaikki se, mikä ei kestä koetusta, on vain lihallista luottamusta. Suotuisan sää usko ei ole mitään uskoa.

Totta puhuvat molemmat miehet. Helppo on rannalla uskoa, että Jeesus auttaa, mutta myrskyn pauhatessa todella huomaa, mikä on uskoni perusta. Perustaa pitää vahvistaa tyynen sään aikana. Lapsena sanottiin: Jos et tottele hyvän sään aikana, niin huonosti käy!

Hyvällä säällä pitää huoltaa varusteet ja vahvistaa itseään Jumalan sanalla itsekseen sekä seurakunnassa ehtoollisen ja Sanan saarnan avulla. Näin Pyhä Henki minussa rakentuu ja pahana päivänä hänellä on mistä ottaa ja hän voi muistuttaa minua, mitä Sana sanoo.

Aioin viimeksi kirjoittaessani

mennä hierottamaan jalkani. Onneksi kuitenkin hierotin hartiat, sillä olin hierojan mukaan enemmän jumissa kuin koskaan. Tunsin sen itsekin, mutta sitä ihmettelen, ettei minulla ole ollut päänsärkyä aamuisin. Olen siitä kiitollinen tietysti. Kolmen viikon päästä seuraava keikka hierojalle. Aion huoltaa tätä koneistoani parhaani mukaan.

Eilen tultuani

kotiin anopin luota, lähdin vielä kävelemään ja uimaan, vaikka olin aamulla jo kävellyt töihin. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, mukava löntystellä pitkin rantaa. Meriveden lämpötila oli parissa päivässä noussut kolme astetta ja oli nyt +15!

Meinasin mennä

pyörällä tänään töihin, mutta näköjään kuitenkin kävelin. Pyöräillessä pitää olla hanskat aamulla enkä pidä siitä, että tulee kylmä. Mutta kävellessäni tarkenin verkkaritakilla ja ilman käsineitä. Saatoin poimia uusia kukkasia työpaikan keittiön pöydälle matkallani ja soittaa äidille aamupuhelun. Paluumatkalla oli suorastaan kuuma auringon helottaessa taivaalta.

Kävin ostamassa pari litraa

jäätelöä sillä Karin ja Gontzales olivat tulossa pyörähtämään luonani. Olin luvannut leikata Gontzan hiukset ja niin myös tein. Päälle hörppäsimme kahvia ja teetä, ja söimme litran suolaista kinuskijäätelöä, joka oli erinomaisen maukasta. Karin ihmetteli, kun hiustenleikkuussa ei mennyt kuin kai 10 minuuttia, kun hän oli kuvitellut sen kestävän vähintään puoli tuntia. Ja lopputulokseenkin hän oli tyytyväinen, eikä Gontzakaan itkenyt, joten kai hän oli tyytyväinen hänkin.

Olen pakkaamassa

laukkuani viikonlopun matkaa varten. Kolistelen junalla huomenna iltapäivällä Tampereelle ja jatkan sieltä matkaa Kirpukan kyydissä Valkeakoskelle. Kaikki viikonlopun ihmiset tulevat olemaan uusia tuttavuuksia minulle, mutta yksi yhtäläisyys meillä on, ja se asia kokoaakin meidät yhteen. Olemme kaikki leskiä.

Arvelen, että paikalla on kymmenkunta naista eikä yhtään miestä. Olisi tasapuolisuuden nimissä hauskaa, jos muutama mieskin syöksyisi sekaan. Mutta oli miten oli, uskon, että viikonlopusta tulee antoisa. Uikkarit pakkasin jo, joten jos vettä on lähistöllä, viikonloppu ei voi mennä pommiin.

Tästä illasta

kuvittelin tulevan aurinkoisen, mutta sää onkin ihan pilvinen. Ei haittaa yhtään. Jatkan pakkaamista, sukan kutomista ja Austenin kirjan kuuntelemista. Eilen kuuntelin Markus Pöyryn viime pyhän saarnan Goljatista ja Daavidista. Saarnassa oli uusia ulottuvuuksia ja raamatullista näkemystä aiheeseen liittyen ja aivan varmasti Pyhän Hengen antamaa viisautta, sillä sanoma oli hyvin syvällinen. Kehotan sydämellisesti, että kuuntelet tuon saarnan, hyvä lukijani, sivustolta www.lhpk.fi/saarnat

Toivotan siunausta viikonvaihteeseesi, arvoisa lukija, ja palaan sivuille jahka reissu on tehty!