Kategoriat: Ajankohtaista

Teki mieleni eilenkin pöräyttää mustikkapaikalle, mutta hillitsin itseni. Sen sijaan pakkasin reppuuni uimavaatteet ja eväät. Pistin punaisen hattuni päähän, sillä aurinko paistoi, ja lähdin kävelemään. Kävin uimassa. Vesi tuntui ihmeen vilpoiselta. No enää se ei ollut ihme, kun katsoin veden lämpötilaa, vain +12 astetta. Kesä on auttamatta mennyt, mutta uusi on tulossa tuota pikaa, jos Herra suo.

Uimisen jälkeen

kävelin laituria pitkin sopivalle portaalle istumaan. Tuuli ei osunut siihen ja jos osuikin, se oli riittävän lämmin. Join kahvia, söin pullan. Olen varannut näitä pullia retkilleni ja yritän olla hirveästi niitä ahmimatta kotona. Puntarin viisari on armoton pullansyöjiä kohtaan.

Soitin Anitalle, hän kertoi hiukan kadehtivansa mustikkamaitani. Tänä vuonna en ennättänyt hänen kanssaan ainakaan mustikoita poimimaan, toivon ehtiväni omenasesonkiin hänen avukseen, mutta se on epävarmaa. Kerroimme kuulumisia, yritän tähdätä hänen syntymäpäiviensä aikana käymään Nivalassa, mutta mehän tietysti vietämme ne syntymäpäivät sitten, kun menen ja se voi siirtyä, kun olen järjestänyt itselleni yhtä sun toista menoa.

Työpäiväkin eilen

oli oikein mukava. Menin varhain, sillä oli asiointipäivä. Otin läjän kasseja mukaani, en KOSKAAN osta muovikasseja, jos voin välttää niiden ostamisen. Nyt ei ollut vallan hirmuisesti kauppa-asiaa. Pari kertaa kysyin neuvoa myyjältä, mistä löydän isot sinapit tai jumbomaksamakkaran. Luonnollisesti tuotteet olivat käteni ulottuvilla siinä vaiheessa, kun niitä kyselin. Se on kai jokin Murphyn laki, että näin käy.

Ehdin soitella

päivän aikana pianolla muutamia virsiä, heprealaisia lauluja sekä lopuksi Georg Otsin laulamia lauluja. Isäni piti erityisesti tämän laulamisesta ja niin tietysti sitten minäkin. En ole niitä kai koskaan ennen soittanutkaan ja tietysti soitin miten sattuu, mutta kuulijakuntani on kiitollinen ja tyytyväinen minun yrityksiini. Kukaan ei huomattele möhläyksistä.

Kipaisin

hakemaan kahvipöytään kukkasia pihamaalta, sillä henkilökunnalla oli palaveri kahviaikaan. Pietaryrttejä, kissankelloja, apiloita. Kaunis kimppu. Luultavasti Jumala on luonut kukkaset ihan minun ilokseni, ja todennäköisesti moni muukin rakastaa niitä!

Tänään

Sukat työn alla näinä päivinä

menen kävellen töihin. Sateenvarjo mukaan, voi sataa. Iltapäivällä käyn vakiohierojalla, Mikaelilla. Hierotan kenties jalat tällä kertaa, sillä polvet yrittävät reistailla. Saan niitä hierotuksi itsekin Anitalta saamallani jalkahierojalla. Polvissa tuskin on vikaa, jänteet tai mitkä lie systeemit vaan lukkiutuvat, kun kävelen paljon. Illemmalla käyn saunassa.

On aika

syödä aamupala, kuunnella Raamattua ja kipaista töihin. Minulla on hyvä ja kiitollinen mieli ja sanon sydämestäni psalmistan sanoin, Psalmista 116:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!"
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.
Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.
Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

 

Hyvää mieltä sinullekin, arvoisa lukijani!