26.08.2017 - Pilvipoutaa

Eilen olin poimimassa eri paikasta kuin tähän asti. Marjoja oli runsain määrin ja sainkin niitä enemmän kuin koskaan ennen yhdellä poimimisella. Mustikat näyttivät isoilta ja komeilta.

Mutta kotona

alkaessani puhdistaa niitä, ne osoittautuivat huonolaatuisiksi! Paljon ruskeita, pehmenneitä marjoja, kuivettuneita koppuroita samoin. Kova työ puhdistaa, ja epämieluisaa hommaa muutenkin. Ämpärissä ne näyttivät aivan hyviltä ja kunnollisilta.

Mietin mustikoita peratessani kaikenlaista. Me ihmisetkin näytämme äkkiseltään aika samanlaisilta. Moni kakku on päältä jopa kaunis, mutta kun alkaa tutustua voi vastaan tulla silkkoinen sisusta.

Kun israelilaiset lähtivät Jumalan käden pakottamana ja voimalla liikkeelle Egyptistä, yli miljoonainen väki, joukossa oli paljon sekakansaa, joilla oli eri uskonto. Niin on aina oleva, niin puhdasta kansaa tai seurakuntaa ei olekaan tässä syntisessä maailmassa, etteikö pilaantumiselle ole mahdollisuutta.

Huomaan sen

lukiessani hygienipassia varten. Mikrobit elävät kosteassa ja lämpimässä. Kun tuote kuivatetaan, se säilyy, mutta itiöt pystyvät olemaan kauan aikaa aloillaan kuivuudessa, mutta kun tuote kastuu, se alkaa pilaantua, itiöt elpyvät.

Lehdessä oli hiljakkoin kuvia jostakin erämaasta. Siellä oli yllättäen tullut sade ja miljoonat kukat olivat puhjenneet loistoonsa. Ne olivat vain odottaneet vettä voidakseen elää.

Jeesus tarjoaa vettä,

elävää vettä, meille juodaksemme. Kun sitä juomme, meille ei tule koskaan jano. Saamme ammentaa hänestä, elävän veden lähteestä aina uutta voimaa, kun väsymme. Saamme luottaa häneen täydellisesti kaikessa, mutta itseemme sitä vastoin meidän ei tule luottaa. Kristillinen usko on sitä, että Jumala antaa kaiken, ihminen saa ottaa vastaan. Ilman häntä me emme voi mitään tehdä, mutta hänessä heikkokin on riittävän vahva selviytymään eteenpäin.

Oikea itseluottamus

onkin mielestäni sitä, että nojaamme täysillä Jumalaan, joka kestää ja pysyy. Hänessä me liikumme ja elämme ja hänessä me voimme kaiken, sillä hän vahvistaa meitä. Omiin voimiini en voi luottaa, eikä oma viisauteni riitä vaikeuksien tullessa. Saan jättäytyä hänen varaansa, joka sanoo:

En minä sinua hylkää enkä jätä.

Eilen illalla

tulin marjareissultani kahdeksan maissa ja pihassa eräs ulkomaalainen mieshenkilö ilmoitti minulle, että olen KAUNIS TÄTI. (Suomalaiset miehet eivät ilmoittele sellaisia, ainakaan minulle.) Olin tosi räjähtänyt, tukka pystyssä ja muutenkin kaikkea muuta kuin viehättävä. Olin kontannut monta tuntia metsässä ja sen jälkeen käynyt uimassa kylläkin. Olin istunut jonkin aikaa nurmikolla meren rannalla, mutta tuuli oli raitis, vaikka aurinko paistoi. En jäänyt syömään eväitäni, sillä olin saanut joitakin ikäviä viestejä ja ne hermostuttivat minua.

Niinpä sitten tuollainen kohteliaisuus oli melkein liikaa, sillä olin alakuloisella päällä. Räjähdin nauramaan. Mies totesi, että enkö ole kuullut ennemmin tuollaista kohteliaisuutta, ja että eikö ole hyvä sitten kuulla. -No onhan tuollaista mukava kuulla, totta kai, oli se sitten totta tai ei!

Sain imuroiduksi

huushollin samalla, kun jouduin puhdistamaan sotkut marjanperkuun jäljiltä. Eilen tapahtui se, mitä olen koko ajan odottanut. Linttasin mustikan jalkapohjaani, joka monisti sen keittiön mattoon moneen kohtaan. Jeee! Itse asiassa olisin voinut laittaa mustikanlinttauksia molempiin jalkapohjiin ja tillustella ympäri mattoa. Olisi sitten varsinainen kesäinen Mummon Mustikkamatto! Eipä tullut aiemmin mieleen, nyt sen sijaan yritän soodalla jälkiä pois, katsotaan, miten käy.

Käyn varaamassa

saunan illaksi. Alkoi sataa vettä, poikkean lähikaupassa ostamassa maitoa ja ehkä kermaviiliä. Teen mustikkapiirakan, jos jaksan. Olen aika väsynyt, joten saattaa sen tekeminen jäädäkin. Itsehän sen sitten syön, joten ei haitanne, vaikka se jää tekemättä.

Aloitin illalla

lukemaan yhtä kestohyvää kirjaa, Kutsumus. En ole ennättänyt kirjastoon tällä viikolla, ensi viikolla on käytävä. Olen kuunnellut lainaamani Knalli ja sateenvarjo -levyt, lukemista kaipaisin lisää. Mitään raskasta en tällä haavaa taas jaksa.

Marjastus on antanut minulle etäisyyttä ja omaa tilaa, jota olen tarvinnut. Jonkinlaista itseni voittamista, kun olen nauttinut yksinäisistä metsäreissuistani ja kahvihetkistä rannalla omassa seurassani. Kiitollinen mieli näistä kokemuksista.

On aika

ryhtyä tuumasta toimeen, käydä pesutuvassa ja kaupassa, sitten ruveta sohvailemaan ja kutomaan. Voi hyvin, arvoisa lukijani!